Helmikuun viimeisenä viikonloppuna tein viimeiset vuoroni Heselle. Se oli rankka viikonloppu fyysisesti, kun tekee kolmeen päivään neljä vuoroa, mutta eniten henkisesti. Lauantaiyönä pääsi vielä viimeisen kerran antamaan kaikkensa, kun porukkaa vaan tuli ovista ja ikkunoista. Siitäkin selvittiin todella hienosti voittoon, kun oli mahtavat tyypit tekemässä töitä. Sunnuntaina viimeisiä hampurilaisia tehdessä piti ihan kyyneliä nieleskellä. Parila on pesty viimeisen kerran.
Joulukuussa 2016 Hesellä aloittaessani en olisi voinut uskoa, miten kivaa ja antoisaa loppujen lopuksi Hese-työ voi olla. Ihan parasta on ollut se, että sain tehdä niin huippuporukassa töitä. Tutustuin ihan uskomattomiin persooniin sekä sain osasta jopa kavereita! Eniten jää ikävä ihmisiä ja heidän kanssa vietettyjä työtunteja.
Hese teki minusta joukkuepelaajan. Parhaiten olen oppinut sietämään tekemiäni virheitä, mutta myös olemaan armollisempi muille. Hesellä työskentely kasvatti paineensietokykyä äärettömiin sekä monen asian yhtäaikainen tekeminen ei tunnu enää missään. Saatan nykyään tehdä yhtä asiaa ja puhua samalla toista eikä kummassakaan tule virheitä. Myöskin minuutti on nykyään pitkä aika ja siinä kerkeää vaikka mitä tehdä.
Suurin Kiitos kuuluu Jennille, joka näki minussa potentiaalia ja halusi minut Heselle.
Iso Kiitos Hennalle, joka valoi uskoa ja tsemppasi, kun oli tarve.
Hennaa lainatakseni "Nämä ei ole hyvästit, nämä ovat vain Hesen hyvästit!"
Voin lähteä Heseltä, mutta Hese ei minusta!
Kiitos Hese kaikesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti (: