Iloista joulua!

Koska en saanut lunta joulukuvien kuvausta varten, rakensin pienen kuvausnurkan kotiini.

Kuvia olisi vieläkin enemmän, mutta valitsin vain osan parhaista.

Iloista joulua kaikille!

Kiitos tuhannesti Veeralle kuvausavusta!

Itsenäisyyspäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kuulumisia

Elämässäni on ollut muutoksia viimeisen kolmen kuukauden aikana itselleni riittävästi. Suurin muutos on ollut lähteä opiskelemaan. Opiskelu on tuonut päiviin rytmiä, mutta myös vienyt vapaa-aikaani. Tämä blogikin on jäänyt taka-alalle. Meillä on ollut ensimmäiset kokeet koulussa. Olishan ne paremminkin voineet mennä, jos olisin lukenut ja panostanut enemmän. Opiskelu on tuntunut mukavalta. Uusia kavereita on tullut paljon. Meillä on ihan huippuluokka ja todella super tuutorit! Bailujakin on ollut ja niissä on tullut käytyä ja varmasti jatkossakin käyn.

Hevostelut on myös muuttunut. Ennen oli kaksi vuokrahevosta ja nykyisin enää on yksi vuokrahevonen. Sanontakin mene, että laatu korvaa määrän. Kiitän Elisaa pitkästä yhteistyöstä. Kiitos myös, että sain olla osa poikien elämää näinkin pitkään. Jäbällä, Villellä ja Paulilla on aina paikka sydämessäni. Vaikka minua ja Elisaa ei enää yhdistä samat hepat, pysymme varmasti kavereina ja tullaan olemaan yhteydessä. Tulen olemaan Elisalle kiitollinen aina. Kiitos!

Cimulla oli tässä kuukausi sitten kennelyskä. Luulin rokottaneeni kennelyskää vastaan keväällä, mutta en ollutkaan, joten sairastettiin se juoksujen yhteydessä pois. Siitä ei jäänyt mitään pysyvää, kun käytiin eläinlääkärissä ajoissa. Nyt on kennelyskärokotekin voimassa ensi syksyyn asti. Cimu on ollut minulla pari kertaa tallilla mukana, jospa Cimusta kehkeytyisi oiva tallikoira!

Pientä uutta on tullut hankittua ja niistä olisi tarkoitus tehdä ihan omat postaukset.

Minut löytää nykyisin myös instagramista nimellä @cimumania

Kiitän, kumarran ja vilkutan hyvästiksi

Opinnot aloitan ja työt lopetan. Näin tässä kävi. Pääsin Savonia ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta ja valmistun 3,5 vuoden kuluttua tradenomiksi. Valitettavasti joudun luopumaan vakityöpaikastani opiskelun vuoksi, mutta toivon sen olevan uusi suuri luku elämässäni. Tahtoni ja haaveni on näiden opintojen myötä lähempänä.

Sisäinen Siwalainen ei pääse kokonaan poistumaan minusta, kun pääsin Staffpointin listoille tekemään keikkaa. En siis jää kokonaan opiskelijaksi vaan teen siinä ohessa töitä niin kuin ammattikoulunkin aikaan. Vaikka Pihlajalaakson Siwa on aina "koti siwani" on myös hauska päästä käymään muissa ja näkemään, miten erilaisia tapoja saman talon sisältä löytyykään.

Haikeaa oli tehdä perjantaina viimeinen virallinen vuoroni Suomen lähikauppalaisena omassa Pihliksen Siwassa. Pystyn hymyilemään vapautuneesti, koska tiedän minun tilalle pääseen henkilön, joka ansaitsee sen työpaikan ja pärjää varmasti! Kukaan ei ole korvaamaton, mutta jokainen jättää oman jälkensä. Super suuret kiitokset Suomen lähikaupalle! Lämpimät halaukset Pihlajalaakson porukalle! Olette parhaat aina mielestäni! Olette tehopimut!

Tiistaina alkaa opinnot ja minusta tulee virallisesti opiskelija. Tuntuu epätodelliselle, että nyt minulla on illat aikaa olla kotona ja opiskella. Tietysti käyn kyllä, kun vain mahdollisuus tulee niin tekemässä tuurauksia. Kun saan lukujärjestyksen, pääsen tekemään aikataulutuksia niin arkeni kuin heppailuni kanssa. Tämä muutos on myös siinä mielessä positiivinen, että pääsen nukkumaan Joonan ja Cimun kanssa jatkossa samaan aikaan! Huippua!

Ex-siwalainen kiittää ja kuittaa! :)

Blondi mies

Itse olen vaalea ja viileä, mutta nyt ei ole kyse minusta ja minun mies asioista. Kyse on tumma hiuksisesta tytöstäni, Cimusta. Mielestäni Cimu on tumma ja tulinen. Cimu on myös herkkä, mutta löytyy sisua tarvittaessa. Mamin onneton reppana! ;)

Sain mahdollisuuden saada määräaikaisen kaverin Cimulle. Curtin hain meille 10.7. kesälomalle. Curtista tulee oikea opaskoira ja sillä on tehty jo opaskoirajuttuja. En osaa kertoa niistä tarkemmin, kun Cimu reputti jo kolmantena päivänä opaskoiratestit. Cimu onkin varsinen vellihousu! Curt on myös labradorinnoutaja ja samana vuonna syntynyt kuin Cimu. Tällä hetkellä siis reilun vuoden ikäinen. Curt on leikattu uros, joka pissaa kuin tytöt! :D

Jännä on ollut seurata, kuinka saman rotuiset koirat ovat ihan erilaisia. Cimu tottelee sisällä heti, ei tahdo nuuhkia muita koiria/ihmisiä ja aina niin kiltisti. Curt taas on touhottaja, malttamaton nuori mies, joka tahtoo kaikkien ihmisten ja koirien luo. Varsinainen Puuha-Pete! Curtille pitää toisinaan sanoa parikin kertaa topakasti, jotta sinne aivojen perälle asti on tieto mennyt ja vielä sisäistettykin.

Tärkeintä on ollut huomata, kuinka Cimu nauttii lajitoverin seurasta ja toisen koiran läheisyydestä, mutta tykkää Cimu kiusatakin Curtia. Cimu on aina valmis pieneen painiin ja voisi härkkiä toista loputtomiin. Curt onkin keksinyt mennä omalle paikalleen, jos tahtoo olla Cimulta rauhassa. Cimu onkin varsinainen koulukiusaaja! Lenkillä, jos Curt alkaa vinkua vastaantulijoille, käy Cimu salamana vetämään Curtia korvasta!

Veljeni ja vanhempani on ihastunut myös Curtiin. Isä jo myönsi, että saan ottaa toisen koiran, mutta munat pitää löytyä, jos poika onpi. Eiköhän me ihan Cimulla toistaiseksi pärjätä. Cimu, kun on mustasukkainen ja varmasti myös siksi kyykyttää Curtia kuus nolla. Yhteinen sävel alkaa meillä löytyä, kun Curtin loma lähestyy loppua ja on aika palauttaa Curt takaisin tärkeään tehtäväänsä.

Palautin Curtin takaisin opaskoiraksi 10.8. maanantaina heti aamusta. Ihana, kun kävit Curt! Tervetuloa uudestaan!

Lähdössä koirapuistoon!

Mitä näkyy?

Vaikka tämä on sumea, halusin jakaa sen teidän kanssanne! :D

"Sun korva haisee! Yäk!"

"Näkyyks mun nenä varmasti?"

Useamman riidan aihe

Huumori miehiä!

Tomuvintin Nutukas 20.06.2010 - 31.07.2015

Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
– Kari Rydman –

Möttösen tarina

Olimme asuneet noin pari viikkoa asunnossamme, kun mieleeni tuli hankkia koira. Joonaa suostuttelin ja suostuttelin, mutta vastaus oli aina EI! Perustelut kielteiselle vastaukselle oli, ettei aikamme riittäisi koiran kouluttamiseen ja ulkoiluttamiseen. Olin pikkutytöstä lähtien halunnut kanin. Isä oli silloin ollut se ylittämätön esteeni. Joona suostui kaniin. Kani ei saanut maksaa mitään.

Ei aikaakaan, kun sopiva Hyppy-Heikki löytyi. Joona joutui vielä soittamaan silloiselle kanin omistajalle, koska oli silloin niin pitkiä päiviä koulussa, etten olisi ihmisten aikaan soittamaan päässyt. Seuraavana viikonloppuna Pupunen käytiin hakemassa kotiin. Saimme myös ison häkin, ruokaa ja harjan. Kani kulki autossa sylissäni pesuvadissa vilttiin käärittynä. Oli se jännää!

Ystäväni Henni oli vielä samoihin aikoihin Lemmikkiasemalla työharjoittelussa. Henni oli korvaamaton apu alkuun minulle, kun pelkäsin ottaa Jänösen kiinni. Myös muutenkin käsittelyneuvoja Henni kertoi, mitä hänelle oli ohjeistettu Lemmikkiasemalla. Ensimmäisen viikon Henni olikin hyvin tiiviisti meillä ja auttoi Möttösen kanssa.

Möttösen mukaan tuli sukutaulu, josta selviää kasvattajan tiedot. Yritinkin ottaa kasvattajaan silloin yhteyttä, mutta en saanut. He, joilta Möttönen haettiin, kertoivat paikka, josta hakivat Möttösen oli ollut pupun kolmas koti. Me olimme pienen kaksi vuotiaan Möttösen viides koti! Mikä kiertolaiselämä ollut...

Möttösellä oli myös joku nuorten pupujen karvakirppu, joka hoidettiin ja saatiin jatkuva karvan irtoaminen loppumaan. Samalla koko pupu virkistyi ihan huimasti. Vanhempieni luona ja Tervossa pidimme Jänöstä vapaana valvottuna ulkona ja sisällä.

Ei hyvästijättö ole tää,
et pois ole mennyt,
vaikka emme sinua nää.
Olet onnemme, tuskamme
jakanut ain’
siksi sanomme kuten
ennenkin vain:
”Hyvää matkaa!”

Cimun saapuessa meille Pupuselle tuli vielä entisestään virtaa. Vanhakin virkistyi ja alkoi humputtamaan Cimua ja Cimun leluja. Möttis ja Cimu oli valloittava pari. Cimu nuoli Möttöstä ja Möttis juoksi Cimua ympäri. Kumpikaan ei varmasti tehnyt toisilleen mitään pahaa. Joka aamu Cimu kävi moikkaamassa Möttösen ja vasta sen jälkeen lähdettiin aamupisulle. Möttönen myös alkoi karkailemaan häkistään kattoluukun kautta.

Äiti haki tapansa mukaan kesäkuun alussa Möttösen heille kesän viettoon. Viimeiset pari viikkoa karvaa oli irronut paljon. Huomasin viime viikon keskiviikkona otsalle ilmestyneen kohdan, jossa oli muita lyhyempi karva ja leuka oli aivan kuolanen. En tiedä tuliko vähempi karvainen kohta omasta harjauksesta maanantaina. Kurkistus suuhun ja näytti toinen etuhammas olevan lohjennut. Torstaina varasin ajan eläinlääkäriin hammashuoltoon. Äidin kanssa sovittiin hänen tuovan Möttösen ja hakevan minut kyytiin, että menemme yhdessä käyttämään Möttöstä lääkärissä.

Ei kauniimmin täältä lähteä vois,
kuin nukkua, nukkua hiljaa pois.

Perjantai aamuna oli tullut soitto äidiltä, kun koirien kanssa olin aamupisulla. Äiti aloittaa puhelun, että olisi hiukan suru-uutisia, Möttis on nukkunut pois viime yönä. Suru, joka valtasi minut oli lamauttava. En pystynyt kuin itkemään. Äiti sanoi puhelussa, että ruoki koira ja syö itse. Hän tulee hakemaan minut saattamaan Möttösen viimeiselle matkalle.

Soitin heti Joonalle mitä on tapahtunut, kun Joona vastasi purskahdin niin valtaisaan itkuun, etten pystynyt mitään sanomaan. Lopulta sain vain sylkäistyä asiani ja itku jatkui. Kyyneleet silmissä sain koirat ruokittua ja itseni raahattua suihkuun. Aamu oli järkyttävä. Itkin ja söin, itkin ja puin. Äiti soitti puolestani eläinlääkäriin, ettei me tulla, kun tuotava potilas on kuollut viime yönä.

Möttönen oli ollut illalla vähän nuutunut, mutta äiti ajatteli, että se on sitä samaa mitä koko kevään on ollut. Möttönen oli syönyt kaikki tuoreet mitä olivat tuoneet. Jäänyt ihan hyvän tuulisena olohuoneeseen vanhempieni mennessä nukkumaan. Aamulla äiti oli etsinyt pupua. Möttis oli ollut sohvan alla ihan nukkuvan näköisenä, mutta ei reagoinut mihinkään. Siinä vaiheessä äiti oli älynnyt, ettei kaikki ollut ok. Isä ja äiti oli sohvan siirtäneet. Möttönen oli kuollut.

Ennen hautaan laskua sanoin Möttöselle heipat. Möttis oli levollisen näköinen ja aivan kuin olisi nukkunut. Silmät oli kiinni. Häntä oli jäykistynyt suoraksi. Minun pieni mies oli poissa!

Nuku rauhassa rakkain Pupusein. Ikävä on suuri, mutta ajan kanssa helpottaa. 

En unohda sua koskaan, olet korvaamaton! <3

Ei lähtöäs todeksi uskoa vois,
niin äkisti lähdit sä luotamme pois.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on,
vain kaipaus suuri ja sammumaton.

Hevoskuvatusta

Nämä kuvat ovat kesä-heinäkuun vaihteesta, mutta julkaisen vasta nyt. On ollut mielestäni niin kiirettä, kun loma loppui ja työt alkoi. Töiden alkamisen kunniaksi meille tuli myös lomakoira Opaskoirakoulu Viiksestä. Curtista ja Cimusta kuvia myöhemmin ja muutenkin juttua kahden koiran yhteiselosta.

Kuningas Pauli

Pauli Pusupoika

Niin hyvää, että silmätkin painuu kiinni!

Ei nämä ihan normaali hepoja ole :D

Veljekset kuin ilvekset

Paulin namin kerjäys

Jäikö joku kuva erityisesti mieleen? Miksi?