Tätä ennen kaikki kivut mitä tähän mennessä olen kokenut on ollut pientä ja vähäistä. Heräämössä nimentä mukaisesti herättyäni kipu oli sietämätön. Yskitti, janotti, ahisti henkeä ja kaiken kukkuraksi se järjetön kipu, mikä sumenti tajunnan oli päällä. Ei saanu edes vettä, koska nenä-mahaletku imi kaiken mikä meni vatsalaukkuun niin pois. Myöhemmin sain tietää, että reilun tunnin välein olin heräämössä saanut vähän reilummin suoneen suoraan kipulääkettä ja kyllä siltä se tuntukin. Pääsin vasta klo 21 jälkeen takaisin osastolle. Siellä oli tupa täynnä väkeä.
Kaksi muuta, jotka olivat samassa huoneessa, olivat oikein elinvoimaisia ja virkeitä. Siinä hetkessä olisin voinut vaientaa heidät keinolla millä hyväntä. Onneksi valot sammuivat ilta kymmenen aikoihin ja pääsi nukkumaan. Osaston yöhoitajat olivat oikein mukavat. Tulivat heti, kun kelloa rimputtelit ja varmasti auttoivat kaikin mahdollisin tavoin. Ensimmäinen yö osastolla meni tuskaisesti. Oksensin yhdessä vaiheessa, yskin jatkuvasti, kylmäpussit sulivat puolessa tunnissa vedeksi, janotti, selkä oli aivan jumissa ja kaikki muu kiva päälle. Yhdessä vaiheessa heräsin siihen, että kieli oli kuivunut kitalakeen kiinni! Yöhoitaja tuli sitten irrottamaan kieleni, sumutti vettä.
Voitte uskoo kuinka kiukkunen olin seuraavana aamuna. Heräsin otin lääkkeet, mulle laitettiin vähä lääkkeitä taas suoneen, lisää nestettä tipasta ja sitten Joona tuli katsomaan mua. Täyteltiin siinä ristikkoa ja sitten päätin aivastaa. Verta alkoi tulla nenästä ja suusta yhtä aikaa oikein lotinalla. Joona meni hakemaan hoitajan, joka sitten toi kylmää ja paperia. Sitten mua jo kuskattiin sänkyineen päivineen lääkärin luokse, joka hiukkasen ronkki mun nenukkia ja vilkas suuhun. Sitten ne otti nenä-mahaletkun veke, kun aluksi oltiin varmistettu, ettei sitä tarvitsi enää minua leikanneelta lääkäriltä. Seuraavaksi survastiin puolen tunnin ajaksi puudutuspiikit nenään ja annettiin jääraetta, mitä piti suussa pitää vuotavassa kohdassa ja kaarimalja, johon sitten syljeskeltiin suusta tulevaa verta. Kun nenäni oli puutunut tarpeeksi, sinne survastiin, mitähän se nyt virallisesti olikaan, semmonen tupos, joka esti uuden veren vuodon. Nenä-mahaletku oli siis ärsyttänyt onnettoman pientä nenääni, mistä johtui veren vuoto. Täyteltiin siinä kaiken tämän jälkeen vielä Joonan kanssa ristikkoa, kunnes nukahin.
Heräsin vai herätettiinkö minut kahdentoista jälkeen. Piti lähtee käymään röntgenkuvissa, jotta myöhemmin minut tutkiva lääkäri voi varmistaa, onko leikkaus onnistunut suunnitelmien mukaisesti. Minusta otettiin samalaiset kuvat, kun ennenkin leikkausta. Piti seistä ensin semmosen vekottimen ns. sisällä, joka pyöri pään ympärillä ja tuijottaa seinään. Meinasin nuokahtaa seisaalleni, joten tämä jouduttiin uusimaan. Sitten piti mennä istumaan tuolilla ja semmonen häkkyrätuli päähän, jossa oli korvatulpat mustassa pannassa. Onneksi tuolissa oli selkänoja niin ei tarvinnut muutenkin painavaa päätä kannatella ihan tyhjän päällä. Näitten kuvausjuttujen jälkeen minut vietiin taas sängyllä osastolle. Tämän jälkeen vaihdettiin multa leikkausvaatteet pois osastovaatteisiin. Sitten piti odotella, että suupoliklinikalta soittaisivat ja haluaisitvat nähdä minut.
Illasta Joona tuli uudestaan pitämään seuraa ja olin itsekin hiukan seurallisempi. Oli mukava tehdä ristikkoa yhdessä ja ihan vaan muutenkin rupatella. Veljeni Markuskin kävi vilkasemassa, että tunnistaako siskonta. Hyvä, että Markus tuli käymään, kun Mummo oli soittanut aikasemmin päivällä ja itkenyt vain hysteerisenä puhelimeen. Joten Markuksen tehtävä, oli soittaa Mummolle ja kertoa, ettei mitää hätää tai muutakaan kummallisempaa ole. Virailujen loputtua sain iltapalaa vai oliko se illallista, nyt en muista ja kun ne kaikki mun ruuat oli melkein samoja niin ei sitä voinut oikein erottaakaan mikä oli mikäkin.
Toinen yö meni oikein mukavasti ja yöhoitajatkin sanoivat, että pikkusen on potilaan tila muuttunut edellisillasta ja se oli täysin totta. Edellisen illan samassa huoneessa yöpyjät kerkesi vaihtua uusiin oikein mukavat olivat nämäkin. Tällä kertaa joku muu yski, kun minä koko yön. Heräsin siihen välillä, että tämä vastapäätä oleva ihminen yski oikein rajusti ja taisinpa rimpasta hälykelloa hänen puolestaan, kun tämä vieruspedissä olija kertoi silloin illalla, että hän on hyvin herkkä heräämään. Aamulla keskusteltiinkin asiasta kahden kesken.
Aamusta taas sai hyvin juoksevaa litkua, jota he kutsuivat aamupalaksi, mulle se oli aamuvelliä (: Kello 12 aikoihin pääsin käymään suupkl:lla ja tällä kertaa käppäilin ihan itsekseni. Antoivat kotiin ohjeet ja neuvot taisinpa saada muutaman oppaankin, kun velli ruokaa piti jatkaa kotonakin. Laitoin Äitille viestin, että pääsen kotiin ja ajattelin vielä syödä yhden ruuan täällä sairaalassa, ettei tarvii kotona ensimmäiset kokkailla. Kerkesin huoletta syödä ihan rauhassa ja kasata tavarat ennen kuin äippä saapui. Äippä otti mun kaikki kimpsut ja kampsut kantoon ja lähettiin sitten autolle päin. Ensin käytiin apteekissa hakemassa mun lääkket ja hyvä, että joku oli mukana. Puhuminen oli vähä hidasta ja todella kömpelön tuntuista. Seuraavaksi suunnattiin kauppaan ostamaan vähän täydennystä jo valmiiksi ostettuihin ruokiin.
Kotona menin heti suihkuun, kun äippä purki ostokset. Äiti osti parit tulppaanit meillä piristykseksi. Äiti laittoi ne ensin esille ja hoiteli Möttöstä, kun en saanut nostella juurikaan mitään. Äiti taisi muutenkin meillä vähän järjestellä ja nostella tavaroita paikoilleen. Keitettiin kahvit ja hörpättiin pois. Joona laittoi viesti, että lähtee tulemaan takaisin kotiin. Joonan piti käydä Tervossa, syytä en nyt muista, joten sen vuoksi äiti kävi minut noutamassa sairaalasta kotiin. Äiti lähti Joonan viestin tulon jälkeen noin puoli tuntia myöhemmin, jotten tarvitsisi olla kovinkaan kauan yksin ja avutta.
 |
| Lääkitys kohdallaan (; |
Oli ihana olla taas kotona ja Joona teki mulle ruokaa, perunasosetta, jossa oli vähän porkkanaakin. Sose maistu todella maukkaalle, vaikka ei nyt niin kovin kummoisesti tehtykään. Pääsiäiseksi lähdettiin Tervoon ja hyvinhän tuo tervehtyminen siellä sujui. Kaikkien ilmeestä aluksi näki, kuinka ihmeissä he olivat. Joonan mummokin sanoi, ettei olisi välttämättä tunnistanut ellei olisi tiennyt, että tämmönen leikkaus on tulossa ja kerrottu jo etukäteen, että voin sitten näyttää vähän erilaiselta leikkauksen jälkeen. Nauraminen sattui todella paljon ja tikit kiristi hirmuisesti ylähuulta, kunnes ne poistettiin.
Tämä leikkaus tehtiin minulle, koska purentani oli hyvin voimakkaasti ristissä, alaleuka yläleukaa edemmässä ja suu avautui vasemmalle. Myöskin leuan liikuttelu oli vaikeaa ja todella merkittävästi haittaavaa. Ylä- ja alahampaiden keskiviivatkaan eivät kohdanneet missään asennossa ja hampaat puriessa vastakkain tapahtui purennassa pieni liuku. Nyt minulla on täydellinen purenta, tosin ei luonnostaan, mutta sillä ei ole minulle merkitystä. Yöllinen narskuttelu on vähentynyt ja aamulla hampaisiini ei pakota. Ennen tätä leikkausta minulle on tehty hampaiden oikomishoito kiintein oikomiskojein, jotta leikkauksen lopputuloksesta tulee mahdollisimman hyvä ja etukäteen suunniteltu.
Viime viikon torstaihin eli 24.4. minulta poistettiin tikkejä suusta ja semmosta läpykkää ei tarvitse pitää päivällä, koska purentani ohjautuu oikein. Samat ruuat on edelleen, rasittaa ei saa itseään ja nosteluakin vältettävä. Möttöstä jo nostelen ja pitelen sylissä, mutta mitään raskasta en.
Odottaminen siis kannattaa ja se palkitaan lopulta. Kiitos KYS:n aistielinsairauksien osaston henkilökunnalle ja kaikille muillekin minua siellä hoitaneille ihmisille. Ilman heitä en varmasti olisi tässä näin nyt kirjoittelemassa muille kokemastani.
Voin ihan lämpimästi suositella muillekin kyseistä leikkausta. Putte Possumainen turvotus laskee alle viikossa. Levätä kannattaa kunnolla, juoda vettä reilusti ja pitää kylmäpussukoita nämä kolme asiaa helpottaa oloa huomattavasti ensimmäisten päivien aikana.
