Joo tuollainen ääni sisältäni kuului, kun äskettäin blogiini kurkkasin. Kyllä on mennyt kuukausi ilman mitään päivitystä. Tässä hetkessä oikeastaan asia vituttaa.
Noh mitä on tapahtunut?
Kuun vaihteessa 31.8. - 1.9. käytiin Orivedellä Joonan ukin ja hänen vaimonsa mökillä. Kiva reissu! Näki pitkästä aikaan kaikkia ihania ihmisiä. Hyvää ruokaa ja tottakai naurettuakin tuli! Harmi, että kamerasta jäi muistikortti silloin kämpille pöydälle makailemaan, joten siitä reissusta ei ole kuvan kuvaa.
6. - 8.9. Oltiin Joonan mummin syndejä viettämässä Helsingissä, Suomenlinnan ja hyvän ruuan merkeissä. Ajelimme Kuopiosta Jyväskylään ja hyppäsimme Veeran ja Timon kyytiin. Sieltä matka jatkui Vantaalle, jossa yövyimme. Lauantaina hyppäsimme linja-autoon ja sillä hurautimme Helsinkiin. Ahdistus iski heti. Siellä oli väkeä niin helkatin paljon, että tämmönen hätäsempi meinas hermonsa menettää pariin otteeseen. Sytkäri lauloi sen verran usein, että muutkin huomas mun ahdingon varmasti! Mukavaa oli kaikin puolin. Peppu, jalat ja niska olivat jumissa maanantai aamuna herätessä, mutta menihän se tuossa.
6.9. Perjantaina mulla oli Kys:llä käynti. Olin unohtanut mennä 16.8. olleeseen aikaan, mutta sattuuhan näitä. Yksi hammaskiinnike oli irronnut. Samainen kiinnike piti käydä laitattamassa uudestaan 10.9. tiistaina, koska se oli maanantain vastaisena yönä irronnut uudestaan.
Olen nytten oleillut Vehmerissä 2.9. alkaen, kun tuuraan äipän kesäloman ajan pankilla talonmies-siivoojana. Toisinaan rupee kyrpimään täälllä oleminen, kun täällähän ei ole hetken rauhaa ja kaikesta tekemisistäsi pitää raportoida, jotta eivät soittele sekunnin välein.
Olen päässyt käymään Jäbsyllä tunneilla täällä olessa normaalista ja tyyppi on ollut MAHTAVA! Menin keskiviikkona 11.9. itsenäisesti kentällä. Alkuverkkojen jälkeen ravailin ja yhtäkkiä Jäbä hyppää pystyyn ja kääntyy 180 astetta toiseen suuntaan ja täysillä. Samalla pyöritteli päätään. Sinkoilimme välillä etuperin ja välillä takaperin, mutta koko ajan maailman rauhallisimman hevosen pää pyöri kuin väkkyrä. Onneksi pääsin pomppaamaan alas ja otin Jäbän korvasta kiinni. Korvasta lensi ulos jokin surriainen ja minusta se näytti ampparille. Vähä aikaa taluttelin ja varmistin, että kaikki on okei ja takas kyytiin.
Jäbä oli tapahtuneen jälkeen kuuliaisin koskaan ja kaikki sujui taas normaalisti. Tehtiin avoja, väistöjä, nopeita siirtymisiä ja tottakai paljon venyttelyä ja taivuttelua. On vain ilo ja ihanuus saada mennä tuollaisella kulta pojulla! (:
Koirajoukkokin on Vehmerissä kasvanut yhdellä. 7.8. iskä oli veljeni kanssa käynnyt hakemassa paluumuuttajan takaisin. Kujo on siis samaa pentuetta, kun Heli.
Tässä taitaa olla tällä kertaa kaikki. Kuvia lisätessä saatan vielä täydennellä. Nyt tarjolla vain tylsää tekstiä.
