Blogi on ollut hiljaa vuoden ja neljä kuukautta. Tässä välillä on tapahtunut kaikenlaista. Vuoden aikana kolme muuttoa, neljän ja puolen vuoden suhteesta ero, uusi kani ja uusi ihana mies. Ihmisenä on tullut kasvettua sekä itseään on oppinut ymmärtämään paljon paremmin.
Mistähän sitä alottaisi? Puhutaan vaikka muutoista ensin, jokaisella niistä on ollut merkitys. Ensin edellisen kanssa tuli muutettua opiskelija-asuntoihin. Opin ettei vajaa 40 neliötä riitä kahdelle vahvalle ihmiselle sekä yhdelle läheisriippuvaiselle koiralle. Inhosin sitä asuntoa parin kuukauden asumisen jälkeen. Tai no en tiedä inhosinko asuntoa vaan siellä vallitsevaa kahden erkaantuneen ihmisen ristiriitoja sekä meidän välille syntynyttä ilmapiiriä.
Muutin sieltä puolen vuoden asumisen jälkeen koiran kanssa 45 neliön kaksioon Neulamäkeen. Näppärä kämppä yhdelle ihmiselle ja koiralle. Oma rauha ja tila oli heti ensimmäisestä illasta alkaen niin ihanaa! Pystyin hengittämään ensimmäistä kertaa vajaaseen puoleen vuoteen oikeasti kunnolla eikä pelottanut mikä hirmumyrsky on seuraavaksi nousemassa! Neulamäessä asuessa tuli huomattua, että yksinään on ihana olla. Oma koti ja rauha on ihana asia sekä siitä on osattava nauttia. Jos ei kiinnostanut kuunnella kenenkään tyhmää läppää, ei tarvinnut kuunnella, koska Cimuhan ei vittuile eikä aiheuta suuresti ärtymystä. Jos otti päähän ja teki mieli juoda yksi rauhoittava siideri tai lähteä pitkälle lenkille, pystyin tekemään sen ilman, että tarvitsi kellekään selitellä mistään mitään. Myös ystävät löysivät uuden merkityksen eikä taaskaan tullut tenttausta kenelle viestitän tai kenen kanssa puhun kolme tuntia puhelimessa lätisten niitä näitä. Eikä kukaan ollut käynyt kollaamassa puhelinta läpi esim. minun käydessä suihkussa.
Kun sitten elämääni asteli mies. Jota vastaan yritin muuten pitkään rimpuilla, mutta hän vei jalat alta kaikella kohteliaisuudellaan ja komeudellaan. Kiitos vaan kaverit, taisitte olla osa syyllisiä ainakin jollain tapaa. Minusta tuli rakastunut hölmö! En tiennyt edes, että tällaisia ihmisiä ja varsinkin miehiä on olemassa. Kun voit ilosi jakaa ja surusi purkaa, juuri niin laajasti kuin haluat. Kun mitään mitä sanot ei tarvitse sensuroida sen takia, että toinen saa hirveät kilarit tai mustasukkasuuskohtaukset, tiedät löytäneesi sen oikean sinulle!
Viimeinen muutto tapahtui viimeinen päivä maaliskuuta tämän ihanan miehen kanssa samaan osoitteeseen. Ihan kaikkien ajan säästämiseksi. Joulukuusta asti oltiin aina toinen toistemme luona yötä, joten onko enää mitään järkeä olla kummallakin oma asunto, jos käytännössä asutaan samassa. Nyt meillä on enemmän aikaa olla yhdessä, kun ei tarvitse rampata kummankaan kodin ja toisen kodin väliä sekä tämän yhteisen arjen jakaminen on näin paljon helpompaa.
Moni kysyi, kun muutettiin Cimun kanssa ensin kaksin sekä kuvioihin ilmesty uusi mies, että mitä Cimu on tuumannut muutoksista. Suoraansanottuna jännitin ihan kuollakseni ekan kerran mitä Cimu tuumaa herra ihanuudesta, koska edellisen kuvioissa ollessa Cimu ei voinut sallia tummiin pukeutuneita ihmisiä, vieraita ihmisiä sekä vierasta, joka minua halusi lähestyä. Tästähän varottelin herraa hyvin ensimmäisen kerran, mutta mitäpä Cimu tekikään. Nalle suussa ovelle vastaan ja ihan kuin olisi aina tunteneet. Suoraan syliin ja hirmuisesti pusuja. Tämä mies tajuaa miten rakas tuo koira minulle on ja mitä se merkitsee minulle. Minusta tuntuu, että meillä on pieni perhe minä, hän sekä karvaiset lapset! <3
Olen oppinut vuodessa, että paska ei kullaksi muutu. Toisen vuoksi ei voi muuttua eikä toista voi muuttaa. Oma aika on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Äläkä miellytä ketään muuta kuin itseäsi.
Nyt tiedän mitä onnellisuus ja aito rakkaus on! <3
