Cimun Tervo viikonloput

16. - 18.5.2014

Päikkärit takin päällä ulkona

Cimu oli siis ensimmäistä kertaa Tervossa viettämässä viikonloppua. Matka sinne meni kivasti. Cimu siis nukkui ja otti oikein rennosti. Perjantaina Cimu kävi vähän tutkailemassa paikkoja ja kulki yläkertaan portaita jo aivan itse ylös ja jopa alaskin. Möttösen ns. varahäkkiä hiukan ihmetteli, koska kotonahan tuo pupunen loikki ja nyt se onkin jo täällä. Joonan isää Cimu ei ollenkaan arastellut niin kuin ei tähän mennessä muutenkaan ketään muitakaan uusia ihmisiä, onneksi!


Perjantaina saunassa käynti oli vain hiukan vaikeaa, koska Cimuhan ei oikein tajunnut ettei voi sinne saunaan tulla, koska kuivuu ja sillehän tulee tajuttoman kuuma. Cimu ei myöskään tajunnut, että me ollaan ylhäällä lauteilla. Jossakin vaiheessa kuumuus taisi rueta neitiä häiritsemään ja poistui suihkun puolelle. Me siis jätettiin Cimu takkahuoneeseen omalle paikelle nukkumaan. Oli sitten lähtenyt meitä etsiskelemään ja löysi sitten saunan ja meidät!

Cimu lähti Onnin perään

Lauantaina Cimun kanssa päästiin ensimmäistä kertaa kunnolla ulkoilemaan ja Cimuhan sitten väsähti minun takin päälle päikkäreille, kun siinä autoa siivoiltiin. Iltapäivän puolella Joonan veli ja hänen kihlattunsa ja tottakai heidän kultakimpaleensa ja ilon tuoja Onni -kultainennoutaja tulivat myös viikonlopun viettoon. Aluksi Cimu oli suorastaan kauhuissaan serkkupojan vauhdikkuudesta ja tutustumisen halusta. Onnin painellessa järveen uimaan niin pikkuneiti perässä. Lauantai iltana oltiin jo oikein paita ja peppu tyyliin. Cimu vain halusi Möttösen omia eikä olisi antanut Onnin yhtään saada pussailla pupusen kanssa, mutta Onni sinnikkyydellään sai sitten myös moikkailla Möttöstäkin.

Hiekkanenä!

Sunnuntaina oltiinkin Joonan mummin mökillä rappusia uusaamassa ja tulihan siihen samalla pikkuinen terassi/patio. Kummatkin hurttamuksen temmelsivät, kaivoivat kuoppia, kävivät rapakossa polskimassa ja nukkuivat hietikolla yhdessä. Cimun väsähdyttyä taas unosille Onni sai osakseen kaiken huomion ja Onni oli oikein otettu, ettei tarvinnut hetkeen jakaa rapsutuksia.

Serkukset!

Ihanaa oli nähdä kuinka kummatkin koiramuksen viihtyivät toistensa seurassa ja Cimuhan käytti kaiken energiansa Onnin kuisaamiseen. Onni, kun komennettiin maahan niin Cimu meni kirjaimellisesti kävelemään toisen naaman yli. Tässä tuli huomattua miten Onnilla on pitkät piuhat tai päre ainakin on kostea, ettei pala ihan hetkessä. Aikalailla Cimu sai Onnia ärsyttää, jolloin Onni aina tassullaan tai kuonollaa muksautti palleron nurin.
 


23. - 25.5.2014

Oltiin nelisteen Tervossa viikonloppua viettämässä, Cimu, Möttis, Joona ja minä. Perjantaina kamat saatua paikoilleen alettiin pestä mattoja. Hiukan Cimu pelkäsi painepesuria, mutta oman viltin turvassa katseli koko ajan meidän puuhia. Onhan tullut jo huomattua aikaisemmin, että Cimu on super rohkea ja hyvä niin! Käytiin rantasaunassa kumpanakin iltana. Saunaan mennessä Cimu jäi pukkarin puolelle nukkumaan ja nukkui koko ajan, vaikka uimassakin kävin välillä.

Kahlailtiin rannassa ja samalla itse keräsin pohjan keppejä ja teräviä kiviä, ettei kenenkään töppöseen pistä. Cimukin tassutteli rannassa paljon ja näytti ihan jopa viihtyvän vedessä. Lämpötila saattoi vaikuttaa asiaan paljon, koska lähempänä +30 astetta oltiin kaikkina päivinä.

Käytiin myös soutuveneellä katsomassa katiska ja soutelemassa. Ensimmäisen kerran Cimu oli järkyttynyt ja turvautui syliini heti. Toisena kertana neitokainen katseli ja tähyili joutsenia + muita lentäväisiä.

 Cimu lekotteli patiolla torkkuen ja välillä vähän possunkorvaa rouskuttaen, kun itse yritin saada luettua Kauppatieteen pääsykokeisiin. Kumpanakin iltana Cimulle maistui uni ajoissa ja aamullakin meni reilusti yli seitsemän ennen, kuin pyysi tarpeille ulos.

Tällainen viikonloppu oli oikein kiva ennen töihin paluuta kuuden viikon sairasloman jälkeen!

Miten röökaajasta tulee savuton ja valistaja?

Mietin tätä kysymystä tällä viikolla parikin kertaa. Olen siis lopettanut tupakan polton maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Savuton elämäni on kestänyt kaksi kuukautta.

Ajatus lähti silloin, kun tiesin pääseväni leikkaukseen vihdoinkin ja suurinpiirtein aikataulussa. Laskin viikkoja, kuukausia ja varsinkin päiviä, että milloin se odotettu päivä koittaa. Samalla kauhistelin kuinka aika käy lyhyeksi lopettaa ennen leikkausta.

Heräsin maanantaina Rakkainpani vierestä ja totesin, että tänään en polta. Ei tee mieli polttaa. Illalla ennen ratsastustuntia tuli himo - poltin. Pelkäsin tätä. Pelkäsin, etten osaa mennä tallille tai oikeastaan lähteä ratsastustunnille ilman tupakkaa tai siis olla polttamatta. Tulin kotiin ja tunnustin Joonalle. Joona kertoi, että tätä hän epäili. Talli oli se paikka, jossa saatoin repsahtaa. Keskiviikkona oli sama mörkö edessä. Olin Elisan kyydillä ja kerroin, että olen lakossa. Enkä polttanut.

Kuva vuodelta 2011

Viikkoa ennen leikkausta oli vielä suunnittelukäynti KYS:llä ja siinä vain varmistettiin, että olen vielä suunnitelmissa mukana ja käytiin asioita läpi, joihin täytyy varautua. Itse pelkäsin ratkeavani jännityksen vuoksi. Olin ollut 14.4. maanantaihin asti polttamalla kuutisen viikkoa. Reumapolilla olin oikein uhonnut, etten luovuta tai siis anna itseni polttaa. Enkä antanutkaan, miksi olisin. Jos kerta ei tee edes mieli, miksi pitäisi.

Pari viikkoa sitten kävin leikkauksen tiimoilta KYS:llä Suupoliklinikka ykkösessä ja siellä oli puhetta taas tästä tupakasta. Tuli oikein tirautettua pienet kyyneleet, koska en ollut ratkennut vieläkään. Ja nyt voisin ja pystyisin sanomaan rehellisesti, että olen lopettanut. Olen voittanut asian, jonka olen pitkään halunnut tehdä. Olen yrittänyt aikaisemminkin ja olen onnistunut joksikin aikaa, mutta sitten taas ratkesin. Nyt oli sen aika tapahtua.

Röökaamiseni oli mennyt yli. Saatoin polttaa kauhistuttavan määrän. Moni kauhisteli tahtiani. Saatoin jotakuta odotellessä poltella kolmisen tupakkia. Mutta miksi? En tiedä. Kysymys, johon en ole vastausta itsestäni saanut. En ole varma saankaan. Ei sillä enää ole oikeastaan edes väliä.

Suurimman uskon, johon vaalin aina itselleni toivoa on oma isäni. Isäni pystyi lopettamaan karkean 50 vuoden arvion jälkeen kuin seinään viime kesänä sai minutkin heräämään. Tiesin, jos kaikki osattavat sormella ja kärkevät / pakottavat lopettamaan niin ei tule onnistumaan. Omaan veljeeni olen pettynyt. Hän lopetti tupakoinnin, mutta alkoi kärryyttämään sähkösavuketta. Taas uusi riippuvuus voitettavaksi.

Kuva vuodelta 2014

Kyllä itsellänikin on ns. korvaava pahe. Syön namia ja herkuttelen jonkin verran. Jäätelöä tulee nykyisin mätettyä aika paljon. En kuitenkaan pidä herkuttelua niin pahana kuin tupakointia. Tässä vaiheessa joku voi tuumata, että noniin nyt tulee sydän- ja verisuonitauteja ja verenpaine kohoaa taivaisiin + liika lihavuutta. Minussa ei muutama tai sanotaanko kymmenenkin lisäkiloa pahitteeksi olisi, joten ei hätää. Minä liikun kuitenkin nykyisin Cimunkin ansiosta enemmän.

OLEN LOPETTANUT! Kyllä, olen itsestäni super ylpeä ja toivon, että muutkin voivat olla! (:

Vanhat tuttavuudet

Tervetuloa lukemaan blogiani uudet lukijani / seuraajat!

Viikonlopun vanhemmillani vietettyä, tuli sunnuntaina kotiin lähdön aika. Ajattelin hiukkasen kaunistautua ja hiuksiani oikoa ennen lähtöä. Taisinpa kasvojakin ajatella puhdistavani. Olen tietoisesti jättänyt hius- ja kasvotuotteita vanhempieni luokse, jotta tarvittaessa ovat käytettävissä eikä aina tarvitse kaikkea mukanaan tuoda.

 Joukosta löytyi tuotteita, jotka olen ostanut opiskeluni aloitettua ammattikoulussa ja kyytiä/linja-autoa odotellessa pyörinyt kaupoissa hyllyjen välissä. Joukosta löytyi ainakin yksi tuote, jonka olen tilannut netistä lämpösuojanimikkeellä ja eikä arvattavastikaan miellyttänyt minua. Myös löytyi tuote joka tuli silloin ammattikouluni ensimmäisenä vuotena markkinoille, kokeiluihin innostuneena olenpa näköjään ostanut senkin. Tuote joka on näinä lähipäivinä tullut kauppojen hyllylle ja tuote joka on kauppojen hyllyltä jo poistunut.

Ajattelin aloittaa tästä helpoimmasta päästä eli hiuspuutereistä. Minulla on kyllä käytössä vieläkin tänäkin päivänä Schwarzkopfin Got2b powder´ful – hiuspuuteri. Puuteri on hienojakoinen, hiuksiin laitettuna näkymätön ja arki käyttöön omiaan.  Lähtee tavan hiuspesulla pois, ei vaadi syväpuhdistusta päivittäin. Annostelu helppoa ja reiät, joista puuteri tulee, sopivan kokoiset. Tämän purkin olen Vehmeriin jättänyt tarkoituksella.

Juhlavampiin kampauksiin laittaisin ennemmin Klippoteketin StylingDust – hiuspuuteria. Söpö peltipurkki. Tuotteen ulkoinen olemus on tyttömäinen! Tämä puuteri antaa pitoa! Puuteri on hyvin hienojakoista ja häviää tukkaan hyvin! Omani olen ostanut Sokokselta pari vuotta sitten. Tämä tuote on jäänyt aivan sattumalta vanhemmilleni. Eipähän tarvitse ensi kerralla hiuspuuteria ostaa, kun vain muistaa napata tämän sieltä matkaansa. Suosittelen!

Sitten löytyy volume –tuotteita. Ainakin niin pitäisi tai siis niinhän niitä markkinoidaan. Nivean tuote toimii hyvin föönin kanssa. Elvital kuivuu kököksi ja L´oreal kuivuu myös kököksi. Elvitalissa hyvä suutin ja sumu tasainen.Elvital tuoksuu miedosti mustikalle. L´orealin taas suora pistemäinen ja lörppö. Pitäisi mielestään olla hyvä yksittäisten suortuvien muotoiluun, mutta ainakaan minä en onnistunut.

 

Samalta kuvasta löytyy lämpösuoja –tuotteena ostettuja yksilöitä. Four Reasons sisältää muotoilevia tuotteita ja toimiikin ihan ok muotoiluraudan kanssa. Föönatessa tukka kovettuu yhdeksi isoksi hiuspalloksi, jota saa sitten pestä ihan topakalla syväpuhdistavalla käytön jälkeen. Biozell toimii jees. Ainakin suoristus sujui sukkelammin ja latvat eivät ole menneet kikkaralle vaan on yllättävän suorat. Tuoksu miellyttävän mieto.

 

 XZ:n tyrni hiuslakka. Tullut hankittua yläasteen Puolan luokkaretkeä varten, koska on kätevän pikkunen. Antaa hyvää pitoa ja tuoksuu yllätys yllätys tyrnille. Wellaflexin Volume Boost –hiuslakkaa käytin ennen päivittäin, kunnes löysin uuden ihanuuden. Volume Boost pitää hiukset ojennuksessa tuulessakin. Uusi ihanuus on myös Wellaflexin, mutta Shine versio. Shine jättää ihanan huolitellun näköiseksi, mutta ei ainuttakaan lakkakökköä. Lakka lentää hiuksiin hyvin mainion suuttimen ansiosta.

Viimeinen hylätty kaveri tai no tietoisesti Vehmeriin kuljetettu toveri on Schwarzkopfin Gliss sarjaan kuuluva korjaava hiusöljy. Kätevä sumutin helpottaa levitystä ja sumutin onkin napakka ja hyvin toimiva. Öljyssä lilluu kultahilettä, jota itse omassa tukassani en kyllä huomannut, mutta on ainakin myyvemmän näköinen kaupan hyllyllä. Tykkäsin tästä. Tuotteessa lukee, ettei suositella vaalennetuille hiuksille. Ilmeisesti voi värjätä tukkaa. Siksi tämä kaveri on Vehmerissä odottamassa minun ystäväni noutamista sieltä. Ystävälläni on tummat kauniit pitkät hiukset, joten hän saa tämän. En tahdo omasta vaaleasta tukastani laikukasta.

Garnierilta oli myös kaksi kasvoille tarkoitettua tuotetta. Toinen puhdistusemulsio /-geeli ja kasvovesi. En muista olenko käyttänyt näitä milloin ja millaisia olivat. Otin siis nämä Kuopioon pois tuhlattaviksi. Kerron myöhemmin kasvotuotteista lisää, kunhan ensin verestelen muistoja (:

Tällaisia tuttavuuksia. Nämä kaikkihan on ihan markettitavaraa ja siitäkin voi varmasti löytää yhden syyn, miksi nämä ovat mitä ovat. Olenkin hiuksieni suhteen alkanutkin käyttää laadukkaampi ja toisten mielestä järjettömän kalliita tuotteita, mutta niillä hiukseni saan näyttämään kauniilta ja itsepähän rahani tuhlailen. Suosittelen kaikille käyttämään vanhat tuotteet kaapeista ja laatikoista pois ennen uusien ostoa, koska monta kertaa vanhat törpöt jäävät sitten van lojumaan.

Viikonloppu Vehmersalmella

Perjantaina veljeni haki koko kolmikon eli Cimun, Möttösen ja minut mukaansa. Minun kotiväkeni ei siis tiennyt, että meille saapuneet Cimulista ja kyllähän ilme oli näkemisen arvoinen! Cimu heti meni moikkaamaan ja oli Markuksen paras kaveri. Kyllähän se ollaan jo tiedostettu, että typy on peloton!

Ajalimme ensin Siilinjärvelle viemään mummille ruusu äitienpäivän kunniaksi. Ilolla otti meidät vastaan ja tarjosi todella hyvää kakkua, jota oli väkerrellyt pari päivää. Cimu simahti autoon päästyään, joten koko vierailun ajan Cimu veteli hirsiä autossa. Kävin yhdessä vaiheessa vilkasemassa, onko herännyt. En viitsinyt edes ovea avata, kun toinen oli niin söpökki nukkuessaan.
Siilistä lähtiessä käytin Cimua ulkona, mutta ei sieltä mitää lirua irronnut, joten jatkettiin matkaa.

Vehmeriin päästessä Cimu olisi vain vieläkin nukkunut, mutta eihän sitä nyt autoon voi jättää, joten nappasin Cimun syliin ja vein sisälle. Isähän ensin kirosi ja manisi meikäläiset alimpaan maan rakoon ja saviojaan mikä vain löytyy. Cimun antaessa ensimmäinen pusu, oli isänikin sulaa vahaa. Äiti ihasteli miten suloinen ja iloinen Cimu on. Äippä keitti siinä heti kahvit, jotta voitiin kaikki jutustella ihan rauhassa ja istualtaan, tottakai Cimusta.

Cimun osalta viikonloppu meni nukkuessa, syödessä, leikkiessä, nuuhkiessa, saaden uusia tuttavuuksia ja juoksennellen. Ei sen kummempaa. Cimun nukkuessa Möttönen sai olla olohuoneen puolella vapaana. Vanhempieni luona on eteisen ja olohuoneen välissä portti juurikin koiria varten, jotta voi tarvittaessa rajoittaa kulkemista läpi talon, esim. siivousta varten. Möttönen osasi rentoutua mukavasti Vehmerissä, koska ei nähnyt koko ajan Cimua. Harmi, ettei Möttis päässyt ulkona käymään, koska oli niin märkää ulkona.

Itse sain luettua hiukkasen jokaisena päivänä Kauppatieteiden pääsykokeisiin Cimun nukkuessa ja, kun oli useampi silmä seuraamassa Cimun liikkeitä. Kävin myös tallilla vilkaisemassa Jäbän kuulumisia siis vihkosta lukien, kun Jäbähän tarhailee lähimmäisessä tarhassa vanhempieni taloa. Etuovelta Jäbän tarhaan on noin 100 metriä, että sinäänsä aidan taka pystyi hyvin rapsuttelemaan. Halusin käydä vihkosta lukasemassa kuulumisia, kun eihän Jäbä minulle kerro onko ollut vointi millainen ja onko saanut millaista liikuntaa (:


Tallilla käydessä vilkaisin omaan varustekaappiini ja laitoinpa melko nopeasti oven kiinni. Järkyttävän näköinen sotku oli jäänyt kaappiin ennen leikkaukseeni lähtöä. Tuli oikein halu tulla tallille touhuilemaan, mutta eiköhän tässä malta vielä tämän ja ensi viikon ja sitten olisi taas aika uskaltautua hevosen selkään. Jäbä katseli ja tuli luokseni, kun kutsui sitä nimeltä lauantaina Cimun kanssa ulkona ollessa. Ihana oli nähdä, että tyyppi tunnisti!

Sunnuntaina Joona tuli sitten hakemaan koko poppoota. Cimu oli aluksi hämmentynyt, mutta kohtahan hän tajusi kuka tuli, isi <3 Voi, että pieni koira oli iloinen. Autossa Cimua taas nukuttu ja Möttönenkin matkusteli rauhakseltaan.

Ihana oli tulla kotiin ja omaan sänkyyn taas. Oli kyllä kiva käydä porukoillakin, mutta oma sänky kutsuu kyllä aina palaamaan.

 Meillä ei ole ollut tapana äitienpäivää juhlia kummosemmin, olla vain kotona ja nauttia oman äitin herkuista. Tottakai aina autellaan äitiä, mutta autellaan me muutenkin äitiä aina! Oma äiti on vain voittamaton <3

Minusta tulee isona oikea opaskoira!

Moikka moi ja pusut kaikille tykkään teistä jo nyt, vaikka ette mua vielä tunnekaan <3 Mun nimi on Cimu. Muutin maanantaina tänne Puijonlaaksoon Joonan ja Katrin luo. Sain uudet vanhemmat, isin ja äitin. Olen kahdeksan viikkoinen labradorinnoutaja eli labbis / lapukka. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, myös minulla!

Meille siis tuli pieni vinkula. Aamujemme sarastus, päiviemme valo ja öinen tähtitaivaamme. Moni ajattelee tässä vaiheessa, että eihän noi tiedä yhtään mistään mitään eikä noilla oo kyllä älliäkään paljoa, kun tommosen ottivat. On meillä!

Haimme Cimun maanantaina Opaskoirakoulu Viiksestä. Mistä idea ottaa tulevaisuuden opaskoira? Näin voimme ns. kokeilla olisiko meistä koiraihmisiksi ja vastuunkantajiksi. Cimu siis asustelee ja kasvaa meillä noin vuoden verran. Ensi kesänä hän siis suuntaa soveltuvuuskokeisiin ja terveystarkastuksiin, joilla testataan Cimun sopivuutta opaskoiraksi. Ihan tarkkaan tietoa niistä tulevista testeistä ole, vaikka olen ahkerasti googlaillut ja yrittänyt selvitellä asiaa enemmälti.

Cimun kasvatuksessa ns. tiettyjä reunaehtoja. Hänelle ei heitelle mitään palloja, hänen kanssaan ei kisailla kumman joku lelu tai muukaan juttu on, Cimu pääsee vapaasti jaloittelemaan vasta sitten, kun pisut ja kakit on remmissä tehty ja olemme lupautuneet menemään pentutapaamisiin, joita jossakin vaiheessa tulee ajankohtaisiksi. Kun kävely on enemmän hallinnassa, alkaa kunnollinen liikennesääntöjen noudattaminen sekä Cimulla että meillä. Mutta eihän tämä kuulosta koiraa kummemmalle hommalle, no eipä ei. Samat säännöt tai tavat toimii ja kannattaakin ns. normaalikoirallakin olla. Myös ihan perus hyvät tavat, esim. vasten ei hypitä, ketään ei komennella, vieraat saa tulla rauhassa sisälle, ketään ihmistä ei hammasteta, huonekalu eikä mattojakaan nimmaroida, on järkevää opettaa koiralle kuin koiralle.

Vaikeinta asia mikä itsellä on vielä kunnolla opetelta on vieraat ihmiset. Vastaantulijoille ja kaikelle muulle kansalla on sanottava, etteivät tule silittemään ja saavat  vain ihailla Cimua sieltä kauempaa. Myönnetään olen sortunut. Olen nyt tässä ekoina päivinä antanut ihmisten silittää, kun kerta lupaakin ovat niin nätisti pyytäneet. Olen kyllä kaikille ystävällisesti kertonut, että Cimusta tulee opaskoira ja häneen ei saisi kiinnittää enemmälti huomiota. Kaikki ovat ainakin minulle sanoneet, että ymmärtävät ja yrittävät hallita itsensä. Olen myös ystävällisesti kiittänyt heitä!

Moni on myös kysynyt miten voimme luopua noin söpökistä sitten vuoden kuluttua. Olen kertonut, ettei millään tai kellään ole mahdollista kasvattaa sosiaalisiksi, sisäsiisteiksi ja perukoulutetuiksi toimiviksi yksilöiksi n. 20 koiraa kerralla. Ei mistään löydy sellaisia tiloja eikä semmosta määrää aikaa, jotta opaskoiria saataisiin heitä tarvitseville. Opaskoiratoiminan yksi kantavista voimista on siis opaskoirapentujen hoitokodit. Saamme siis tukea, neuvoja, apua ja hoitopaikan, kun vainn soitamme ja pyydämme. Ongelmat siis ratkaistaan Viiksen kanssa yhdessä. He tarjoavat siis eläinlääkäripalvelutkin Cimulle. Meidän tarvitsee vain muistaa varata aika eläinlääkäriin esim. rokotukseen.

 On meillä hauskojakin hetkiä kerennyt tässä kertyä. Eräs nainen kysäisi kerrottuani, että Cimusta tulee opaskoira, olenko minä sokea. Piti vilkaista hetkeksi muualle ja etsiä sanoja, totesin vain etten ole. Selitin sitten hänelle, että Cimu vain kasvaa meillä isoksi koiraksi ja sitten hänelle tehdään soveltuvuuskokeet, niiden jälkee alkaa koulutus. Samassa pihassa on ilmeisesti toisellakin asukkaalla pieni pentu. Ensimmäisenä päivänä, että miten olemme opettaneet Cimun kävelemään. Kerroin, että näin pienihän seuraa perässä, kun vain kutsut. Hän näytti hiukan hämmästyneenä, myös kyseli erityiskieltotapojamme. Kerroin, että meillä pelkkä "EI" riittää, kun vain painottaa napakasti ja esim. omat sormet korvaa Cimun omilla leluilla on tehonnut tähän mennessä. Cimua ei tarvitse paljokaan kieltää, tosin me kyllä kehutaan ja kiitellään aina urakalla, kun pienikin myönteinen asia on tapahtunut, esim. pisut ja kakit ulos, nätisti hihnassa tepsuteltu, kutsusta luokse tultua, ruoka syötyä.

Cimu on hyvin ihmisläheinen. Meidän syödessä hän touhuilee pöydän alla tai omalla paikalla koko ajan vahtien. Cimu myös nukkuu miellään sohvan vieressä, jos me olemme sohvalla tai esim. meidän istuskellessa lattia Cimu on ihan jalassa tai kädessä kiinni. Ihmeellinen iholapsi (: Cimu on todella mielyttämisen haluinen. Cimu tekee monta kertaa kehuttuja asioita. Aina ovesta kuljettua pyydämme odottamaan, Cimu tottelee. Saattapa ihan istahtaa ja odotella. Nopea oppimaan (;

 Sain työnantajaltani Tarulta häkin, jossa Cimu nukkuu yönsä, ettei vaan käy vahinkoja. Tässä tapauksessa vahingot voisi olla esim. nakerreltu johta ja sellainen tapaus noin pienelle voisi aiheuttaa kohtalokkaitakin asioita. Ensimmäisen yön nukuimme häkin vieressä lattialla. Kolmen aikaan Cimulle tuli vinkukohtaus, josta selvittiin kolmen minuutin silittelyillä. Nyt nämä muut yöt olemme itse nukkuneet ihan omassa sängyssä makkarissa ja makurin ovi auki. Kumpanakin iltana ( ti ja ke) Cimu on rauhottunut ja jopa mennyt heti kiepille ja sammunut sinne ihan rauhassa. Emme ole kuulleet mitään itkuja öisin. Aamulla Cimu odottelee ihan rauhassa häkissä, kun saadaan puettua. Ulkotakin pukeminen saa aikaan hänessä havahduksen, vähän vinkumista. Otan aina suoraan häkistä syliin, ettei tule liru lattialle ja kannan ulos asti. Näin tämä on toiminut ihan hyvin. Päivälläkin Cimu saattaa mennä rauhottumisunille häkkiinsä ihan itse. Ollaan annettu olla siellä ihan rauhassa eikä menty millään tavalla häiritsemään. Oppisi, että häkki on hänen turva ja siellä saa olla ihan rauhassa kaikelta ja kaikilta.

Tässä vaiheessa olen pienen pirulaisen kehunut pilvilinnoihin, joten horjutetaanpa hiukkasen. Vahinkoja sattuu siis liruja lattialle. Itselle hiukan hankalaa tästä tekee se, ettei Cimu ilmoita ollenkaan vaan saattaa suhauttaa kylmän viileästi lattialle. Kun vahingon jälkeen menet ulos, tulee sitä pissiä taas monta kertaa. Ellei vahinkoa ole sattunut ja olet ennakoinut/aavistanut, tulee pari vain jättilammikkoa ja se siinä. Osa sisälle tulleista lätäköistä on kyllä ollut mun ja Joonan omaa tyhmyyttä. Miksi me sanotaan Cimulle odota vähän. Ei se odota. Et sinäkään odota, jos paska tekee jo tuloaan. Aamulla vahingon mahdollisuushan suurin, koska pitkä yö on takana. Tämä ollaan minimoitu niin, että pidetään Cimu sylissä kunnes ollaan ulkona. Tämä toimii hyvin. Cimu suorastaan on onnellinen, että saa olla heti aamusta kolmisen minuuttia meidän sylissä ja heilutella häntää ja pusutella piloille.

Kirjottelen tänne Cimun kuulumisia, kun jotain kerrottavaa onpi.

Saikkuilua

Ajattelin kirjotella, mitä olen tehnyt tähän mennessä tällä saikullani. Yksinkertaisesti en mitään, kun ei saa tehdä juurikaan mitään. Tämähän ei pidä paikkaansa. En siis ole tehnyt mitään erikoista, mitään mitä kukaan huomaisi minun tehneen tai ajattelisi itsekään tekevän.

Olen aloittanut tämän luvallisen ja pakollisen oleilun ihan vain katselemalla telkkua ja surffailen internetin ihmeellisessä maailmassa. Olen syönyt aina silloin tällöin, kun siltä on tuntunut. Oikeastaan olen juonut aika paljon teetä tässä viimesen kahden viikon aikana. Muutamana aamuna olen syönyt tupla aamupuurot. Ensimmäinen puuro on ollut niin maukas, että on tehnyt mieli syödä uudestaa ja niinhän minä olen tehnytkin. Ruokaakin on tullut tehtyä Joonalle ja itselleni, kun nyt on kotona niin joutaa ihan tekemään kunnon ruokaa ja kunnolla! (:

Pyykkivuori oli jo valtaisa tai on ollut sitä jo miltei kuukauden ajan ennen saikkuani. Nyt on pyykkäri saanut taas huutaa hoosiannaa ja rukoilla, ettei tänään enää lisää tulisi pyöritettävää. Joona on muutaman kerran huomauttanut ja kyseenalaistanut tarvetta olla useampaa pyykinpesuainetta, mutta hyvillä perusteluilla siitä on selvitelty läpi. Tällä viikolla loppuikin yksi purkula, Pirkka Sensitive Nestemmäinen pyykinpesuaine. Pirkka Nestemäinen pyykinpesuaine on allergia- ja astmaliiton merkillä varustettu kaikille pyykille soveltuva peruspesuaine. Tuote ei sisällä hajustetta eikä sen ainesosat pitäisi herkistää tai/ja ärsyttää millään tavalla. Tuote ei myöskään sisällä zeoliittiä eikä fosfaattia, joka on tietysti omien periaatteideni vuoksi vain iso plussa! Neste on väriltää kellertävää ja todellakin ei tuoksu/haise miltään. Käytin tätä ihan perusvaate pyykin pesemiseen ja soveltui mielestäni hyvin. Oikealla ohjeiden mukaisella annostelulla omassa käytössäni hyvinkin riittoisa. Olin ostanut kyseisen tuotteen Vehmersalmen K-marketista viime syksynä.

Paria ystävää on tullut tavattua tähän mennessä. Anni ystäväiseni kävi meillä kotona maanantaina. Herkuteltiin viime tipassa oma tekemällä mustikkarahkalla ja kekseillä, joita itse en siis pysty syömään vielä. Veeran luona mentiin  ex tempore vain käymään. Oltiin siis Puuilossa pyörimässä ja sitten mulle tuli mieleen, että vois käydä Veeralla. Kyllä Veera oli kotosalla ja hänen valloittava Hippu kisulikin! Veera tarjos kahvit ja namnam Fazerin suklaanamppuja. Kahvin kanssa suklaa suorastaan suli suuhun, voih miten namia! Aika hurahti nopeesti ja kotiin lähdön aika. Työnantajani kävi piipahtamassa tässä myös yksi päivä aamusta. Oli mukava jutustella työjutuista ja vähän kaikesta muustakin. Ainakin oli vähän erilainen aamu. Kummini luona kävin myös viime viikolla herkuttelemassa Kys:n kontrollikäynnin jälkeen.

Tänään sain tehtyä onneksi asian, jonka olin ajatellut tekeväni heti saikulle jäätyäni. Nimittäin vero.fi:n kirjattua viime vuoden aikana aiheutuneet matkakulut. Oli muuten hommansa laskeskella, merkkailla ja miettiä mitkä kaikki on otettava huomioon ja olenko ihan tosissaan ollut töissä milloinkin. Pientä lisähaastetta antoi neljän eri työnantajan leivissä silloinen työskentely. Kuulkaapas kaikki työssä käyvät immeiset, tehkää ajoissa matkakulujen ilmoittaminen. Kannattaa merkata itselleen selkeästi ylös milloin on ollut vapaalla ja milloin töissä. Pääsisi hiukkasen helpommalla, mutta ei auta ruikuttaminen, kun housuun on jo tullut.

Viikonloppuja ollaan vietelty Tervossa enimmäkseen. Joona puuhaillut kaikenlaista ja minä olen vain istuskellut sisällä, töpötellyt ulkona ja Möttöstä ulkoiluttanut. Möttösen karvan lähtö on hetkeksi taas selätetty. Ei irtoile enää tuppoina, mutta harjatessa kyllä.

Vappu kävästiin Vehmerissä ja sielläkään ei tullut tehtyä yhtikäs mitään. Jäbylle tuli parit porksut käytyä heittämässä ja Villeä ihastelemassa. eipä tuonne tallille asti olisi tarvinnut raahautua, kun porukoitteni takapihalta pystyi katsastamaan kaiken tarvittavan. Porukoitten hauvatkin sai vain häkin läpi multa silityksiä, ettei vaan satu mitään. Helistä on tullut nyt kevään tullen vielä enemmän rennompi ja iloisempi, voi kyllä juoksutkin olla tulossa. Geelan kanssa harjoittelevat näyttelyyn ja polkupyörällä ajoa. Aika hurja vauhti on vain neitokaisella. Likka vain kasvaa ja opettelee koiriksi. Likka ja Geela temmeltää jatkuvasti ja kokoajan niillä on joku kinastelu menossa. Heli vain heiluttelee häntään ja pitää komentoa yllä.

Ikävä mulla on jo takaisin ratsastelemaan ja hiukkasen töidenkin pariin. Kotona oleilussa, kun ei ole mitään muuta hyvää kuin saa nukkua pitkään ja löhöillä. Tietysti saapahan kirjoiteltua tännekin!