perjantai 19. syyskuuta 2014

Varustelua

Varusteurheiluksi on ratsastuskin viime vuosina muuttunut. Itsekin sorrun toisinaan turhuuksia ostelemaan. Nykyisin olen pyrkinyt vain tarpeellista hankkimaan. Tässä nyt viime aikaisia hankintoja.
Tuli vierailtua eräs arkipäivä Hööksillä. Menin ostamaan pintelipatjoja, mutta mukaan tarttui myös heppanamuja. Omenan makuiset upposivat ainakin Jäbään, Villeen ja Pauliin ilman mitään nirsoiluja. Minusta haju ei muistuttanut omenaista. Kooltaan sopivia antaa myös kuolaimet suussa. Nämä eivät murustaneet taskun pohjia eikä käsiinkään tarttunut mitään tahmeaa. Hintaa on 5,90 € / pussi.

Hööksiltä lähdin siis ostamaan pintelipatjoja. Netistä vertailin ja tutkin Hööksin valikoimaa. Mukaan lähti Showmasterin patjat. Jäljittelevät Eskadronin Climax patjoja. Eivät ehkä niin hyvät, mutta ajavat asiansa. On tullut käytettyä jo useamman kerran. Vielä ovat pysyneet muodossaan. Ainakin karva ja tallin käytävältä tarttunut turve / hiekka irtoaa kevyesti harjaamalla. Kuivuuvat päivässä, jos ovat hikeen menneet. Pestykin on kerran ja hyvin ovat vielä muotonsa säilyttäneet. Hintaa on 18,00 € ja pussissa tulee neljä kappaletta patjoja eli jokaiseen jalkaan.

Jäbän toisen vuokraajan Annen kanssa kimpassa ostettiin Jäbälle ihana vaalean sininen yksi rivinen timanttipanta. Yllä olevassa kuvassa koreilee ihanainen blingi Jäbällä käytössä. Ikävä kyllä parempaa kuvaa en ole saanut otettua. Panta siis ollut nyt käytössä melkein kuukauden ja blingit vielä paikoillaan. Hintaa jäi 42 €.

Kuvassa myös näkyy kouluraippani käden sija. Siinäkin saman sävyn vaalean sinistä. Raippa on ollut minulla kolme neljä vuotta kaapin perukoilla vanhempieni luona. Muistinpa nyt viimein senkin viedä käyttöön. Blingit pysynyt myös raipassa paikoillaan, vaikka olen kaksi kertaa sen maneesin hiekkaakin heittänyt vahingossa. Käden sijassa myös ihanan pehmeää sametti jäljitelmää. (:
Raippa maksoi 18 € silloin aikoinaan ostaessani.
Kummatkin jutut Suitsisopista.


 
Koska olin jo Sannalle mennyt, en osannut lopettaa hiplailua. Tämä on Horse Guardin huopa. Todella napakka ja ohut. Hengittää mainiosta ja sopii tottakai vaalean siniseen sävymaailmaan. (;
Pahoittelut suuresti kuvan laadusta. Tallilla huomasin, ettei tullut tätä kotona kuvattu ollenkaan.
Hintaa oli vain 34 €.

Pitkään olen ajatellut hankkia uudet kannusremmit. Niistäkään ei näköjään ole tullut kaikessa kimallukset ihanuudessa kuvaa otettua, joten käypääkä kurkkaa tuota Suitsisopin verkkokaupasta noita messingin väriä. Sellaiset tuli muistaakseni hankittua ja ihanat ovat. (; 
Hintaa on 19 €.



Tähän mennessä esittelemäni tuotteet ovat jo aiempia hankintoja.

Tässä on sitten uusin hankintani, jotka hain 18.9. tortaina Sannalta nämäkin. Minun aikaisemmat jämät saappaan varteni hajosivat ilmeisesti lopullisti tiistaisella ratsastustunnilla. Aiemmin korjattu sauma antoi periksi sitten pahimman kerran. En usko, että Suutarisetäkään saa niistä enää ehjiä. Saatan kuitenkin käydä arvuuttelemassa, onko järkeä edes yrittää korjata ja meneekö ne vielä sen jälkeen mun jalkaan.

Equpagen nahkaiset chapsit. Ihanan pehmoista nahkaa. Liikkeessä epäilin suuresti valuukohan nämä ja ovatko ylhäältä liian löysät. Päätin kuitenkin ottaa nämä, jotta en tarvise mennä sukkiani hajottamaan ensi viikon ratsastustunnille. Kotona kokeilin uudestaan ja sitten ne jotenkin tuntui istuvan paremmin ja ei tuntunut yhtään valuvalta - hassua. Vetoketju tosiaan on alhaalta tuommoinen vino eli helpompi aloittaa laittaa kiinni, kun ei tarvitse ihan pyllyyn kurkoitella. Sulkeutuu kyllä sitten aivan normaalisti tuonne pohkeen taakse. Joustava resori on jämäkkä ja en usko aivan ensimmäisenä pilalle venyvän.
Hintaa oli 79 €.


Tällaisia tällä kertaa. Rahaa on siis palanut minullakin tähän harrastukseen viime aikoina jonkun verran. Mikä se olisikaan harrastus, johon ei rahaa menisi. Näin lainatakseni oman veljeni sanoja.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Huonot tavat!


OHJEET: Nyt paljastateaan meidän ihmisten "huonot tallitavat". Mitä tyhmiä tai liian ison riskin omaavia juttuja teet hevosten kanssa siitä huolimatta, että tiedät niiden olevan huono juttu

Selkeät ja hyvät ohjeet löytyvät Voitto kotiin -blogista.

Tällä kertaa pistetään haaste kiertämään myös omille lempparibloggaajille. Muista siis haastaa postauksessasi kaksi haluamaasi bloggaajaa mukaan kertomaan heidän huonoista "tallitavoista". Haastan Jennan ja Jenniinan kertomaan omat huonot tavat.

Kännykän käyttö hevosen selässä
Nykypäivän yleinen ongelma varmasti suurimmalla osalla. Itsekin otan kuvia hepan söpöistä korvista maastossa ratsastaessa. Olen myös tekstaillut ja vastannut puheluun, kun oma työnantajani soitti.

Villen kanssa kotiin päin tulossa

Jäbän kanssa vasta maastoon menossa
Ilman hanskoja taluttaminen
Tarhasta tai laitumelta hakiessa monta kertaa taluttelen heppoja ilman hanskoja. Nyt Villen sairasloman alkaessa, kun herralle on kertynyt pököenergiaa niin on hanskatkin mukaan lähtenyt hakiessa.

Karsinan oven auki jättäminen
Saatan Jäbää hoitaessa jättää ovat auki, mutten apposen auki. Muutaman kerran unohtunut ovi raolleen, kun olen varusteita lähtenyt hakemaan. Jäbä saanut oven auki ja kuikuillut mitähän keksisi. Paulin ja Villen kanssa en harrasta tätä. P ja V on semmosia touhuilijoita, että ei kerkeisi selkää kääntää, kun olisivat jo livistäneet.


Varusteet päällä valvomatta seisottaminen
Vessaan saatan lähteä niin, että hepoilla suitset päässä ja satula selässä. Hepat siis seisovat ilman minkäänlaista valvontaa. Voisivat ihan hyvin laskea pään alas ja tallata ohjalle, sen jälkeen ikuinen vetopaniikki ja suu rikki. Tätä teen todella harvoin.

Selästä käsin juominen
Ratsastaessa kesä helteellä ja yksin saatanpa aukaista vichy pullon. Heppa töröttää pää seinään päin ja itse kaksin käsin aukasen pulloa. Jos olisi säikymmät ratsut, olisi tämä tyttö monet kerrat tantereessa käynyt.

Hevosen irti pitäminen
Loimittaessa esim. ratsastuksen jälkeen päästän Jäbän melkein aina irti ja viskaan sitten loimen selän päälle. Pari kertaa Jäbä on lähtenyt hiippailemaan muualle. Myös kuvailu niin, että Jäbä on irti. Voihan se hevonen hävitä siitä vaan, vaikka on kuinka kiltti.



Nousen lähes poikkeuksetta selästä niin, että nostan oikean jalan hevosen pään kautta vasemmalle puolella ja sitten liu'un alas. Todella typerää. Jos tätä asiaa voi lieventää, toisinaan mun lonkka on niin kipee ettei kestä ns. kumartua sen päälle, että taisin takapuolen päältä jalan nostettua vasemmalle puolelle.

Tässä ei kyllä huomio ole yhtään hevosessa eikä mitään järkeä!
Ilman hanskoja ja yhdellä kädellä. Kuvassa ei näy minun crocsit.

Syömimisen salliminen
 Kylläpäs näytä on! Hävettää jonkin verran. Onneksi ikä alkaa tuomaan järkeä. Ilman satulaa en maastoonkaan enää lähde. Aina olen kypärä päässä ratsastanut ja hevosen selkään noussut. Ratsastaessa aina hanskat, tai no ei. Joskus olen kaverin ponia kokeillut ilman hanskoja ja tennarit jalassa. Mutta näin yleensä on asiaan kuuluvat varusteet.