Elämäni on ollut hyvin kiireinen viime syksystä alkaen. Henkisesti on ahdistanut, kun en ole kerennyt purkamaan ajatuksiani ja mietteitäni tänne. Tämän vuoden ensimmäinen postaus on mukava aloittaa, mitä tänä vuonna on kerennyt tapahtua sekä mitä odotan innolla.
Koulun osalta homma alkaa olla hyvinkin paljon loppusuoralla, kurssit alkaa olla suoritettu ja enää on vain opinnäytetyö sekä ammatillinen harjoittelu edessä. Loppu kesästä meinasi epätoivo iskeä, kun tuntui rästejä olevan aivan liikaa ja Kelankin alkoi selvityksiä olla vailla. Voisin jopa sanoa olevani itsestäni ylpeä tällä hetkellä, kun rästejä on kurittu kiinni sekä muutenkin koulu ihan maistuu hyvälle.
Opinnäytetyölle on aihe, jonka itse keksin. Aihe idea syntyi koiran kasvattajan jatkokurssilla, kun siellä käsiteltiin kenneltoiminnan tuottamista sekä missä vaiheessa kirjanpitoa kannattaa alkaa harkita. Veljeni tuumasikin, että isä ei ole tehnyt minkäänlaista kulujen ja tuottojen seurantaa ikinä ja kennelnimi on kuitenkin ollut vuodesta 1992 meillä. Siitä se idea sitten lähti. Olen siis veljeni kanssa myös liittymässä isän omistamaan kennelnimeen, joten vaihtoehtoislaskelmia tulevaisuudelle tulee opinnäytetyöhön sekä muuta itselle mielenkiintoista. Oppari tulee olemaan ns. oikea tulevaisuuden suunnitelma. Hauska joskus viiden vuoden kuluttua katsoa, onko tradenomiopiskelija osannut ajatella oikein tai onko asiat mennyt niin kuin olen ajatellut.
Harjoittelupaikka löytyi Hesburgerin avulla. Minulla oli kehityskeskustelu ja tuli puheeksi harjoittelu sekä haluanko jatkaa työsuhdettani. Esimieheni ehdotti, että häneltä voisi löytyä yksi yhteystieto, jos kiinnostaa. Enkä tällaisiin tarjouksiin ole koskaan sanonut ei, joten sain harkkapaikkaan yhteystiedon. Pääsin siis PeeÄssän konttorille ja odotan innolla jo maaliskuuta! Iso KIITOS Johannalle!
Työsopimuksen jatkamista piti jonkin aikaa pohtia. Ensin ajattelin, että raha ei huonoa tee. Jyri sitten kysyi, miten aion valmistua jouluna, jos en kerkeä missään vaiheessa tehdä opinnäytetyötä. Aloin sitten laskeskella, jos olen harjoittelussa 8h, töissä 6-4h, opparia tekisin 2-4h sekä muu eläminen ja nukkuakin pitäisi. Jyri sanoikin hyvin, että hän muuttaa Cimun kanssa sitten muualle, jos jarruja ei löydy. Päätin sitten, etten jatka. Tein kerrankin päätöksen niin, että ajattelin asioita ja hahmottelin miten kaikki voisi onnistua. Kun vastaukseksi tuli, ettei homma voisi onnistua, en ole katunut päätöstä. Uskon tämän olevan hyvä päätös moneen muuhun päätökseen verrattuna. Tämä on aivan uusi tilanne, kun olen koko opintojeni aikana kolme kuukautta virallisesti vain opiskelija ja teen vain opintoja!
Tosiaan koirakuvioihin tulee sen verran uutta, että minulle tulee kennelnimi tai oikeastaan käyttöoikeus. Tämä on itselleni tärkeä asia, että isä haluaa antaa omansa käyttöön minullekin, vaikka rotu ei ole suomenajokoira vaan itselleni käteen sopivampi labradorinnoutaja. Ehkä tämä on kiitosta, kun suostun esittämään hänen koirat koiranäyttelyissä.
Kun päiviini tulee enemmän aikaa opparin tekemistä varten sekä viikonloput ovat vapaita, olen päättänyt hyödyntää niistäkin muutaman ittelleni tärkeisiin asioihin eli siis koiriin. Muutamat koiranäyttelyt olenkin merkannut jo kalenteriin, mihin olen ajatellut mennä. Kahden koiran pyörittely on pikkasen yksin vaikeaa, mutta onneksi toistaiseksi joku on halunnut lähteä mukaan. Isä kyllä tuo koirat paikalla sekä hakee minutkin tarvittaessa, mutta on niin kova jututtamaan kaikki tuttavat läpi. Hän ei siis aina ole juuri siellä missä eniten tarvittaisiin. Ensimmäisiin tämän vuoden näyttelyihin meidän osalta onkin vielä kolme kuukautta aikaa, mutta innolla odotan. Odotan kyllä yhtä innokkaasti Helin pentuja, jotka pitäisi maaliskuun puolen välin aikoihin syntyä.
 |
| © Iida Virta |
Syksy oli kiireinen, jopa niin kiireinen, etten ole kerennyt olla kotona. Tykkään meidän kodista, joten se ei ole siitä kiinni. Tulen varmaan maaliskuun fiilistelemään sitä, että voin olla Jyrin kanssa yhtä aikaa kotona sekä meillä kummallakin on vapaat viikonloput. Olen myös hiukan innostunut jumppaamaan sekä lenkkeilystä on tullut uudestaan kivaa. Toivon kovasti, että saan jouluna paperit koulusta ulos. Se olisi varmasti suurin palkinto pitkään aikaan.
Nyt täytyy koirista sekä tulevasta vapaa-ajasta siirtää ajatukset pois ja alkaa lukea tenttiin.
Helmikuun viimeisenä viikonloppuna tein viimeiset vuoroni Heselle. Se oli rankka viikonloppu fyysisesti, kun tekee kolmeen päivään neljä vuoroa, mutta eniten henkisesti. Lauantaiyönä pääsi vielä viimeisen kerran antamaan kaikkensa, kun porukkaa vaan tuli ovista ja ikkunoista. Siitäkin selvittiin todella hienosti voittoon, kun oli mahtavat tyypit tekemässä töitä. Sunnuntaina viimeisiä hampurilaisia tehdessä piti ihan kyyneliä nieleskellä. Parila on pesty viimeisen kerran.
