maanantai 19. tammikuuta 2015

Ville, Ville, Jäbä ja vielä kerran Ville

Viime viikon maanantai alkoi tottakai ratsastuksen merkeissä Villellä. Mentiin maneesissa ihan vain perus ratsastusta. Ville oli alussa hiukan jumi, mutta laukkojen jälkeen taas super. Vasen laukka olisi tarvinnut hiukan enemmän työstöä, mutta pakkasen takia jätin vähemmälle. Itsellä, kun käy pakkasilma sen verran rankasti henkeen, tuntuu tukehtuvansa. En tehnyt ihmeitä eli isot ympyrät, siirtymiä.

Tiistaina Jäbällä oli vuokraaja kokelas. Joanna ratsasti Jäbällä tosi hyvin. Itse en kykene samaan enkä saa heti alusta niin korkeeksi ratsastettua. Villeä kiukutti kanssa ratsastajat, koska maneesissa oli jonkun verran porukkaa. Laukat nousi mainiosta ja pyöri paremmin maanantaihin verrattuna. Ville oli rento ja töitä tekevän oloinen koko ajan.

Keskiviikkona oli Terhin valmennus, johon osallistuin Jäbällä. Jäbällä menin siksi, jos Ville sekoaisi yksin menemisestä maneesiin. Unohdin piuhat talliin, joka ensin ärsytti minua ja pisteli mielessä. Kerroin Terhille Jäbän olleen super jäykkä viime aikoina. Terhin teettikin hyviä jumppa- ja venytysjuttuja koko tunnin ja kaikissa askellajeissa. Enkä ole pitkään aikaan mennyt niin rennolla ja venyvällä Jäbällä. Vaikka huomasin venymisen olevan Jäbällä hankalaa, kyllä se koko ajan yritti kovasti ja oli korvat hörössä menossa. Työskenneltiin koko ajan ympyrällä. Lopussa myös mentiin suoraa uraa ja varmistettiin, että hepat suoristuu ja kulkee pyöreänä myös suoralla uralla. Sain hyviä ohjeita istuntaani. Jäbä olikin valmennuksen jälkeen aivan hiestä märkä, jota ei kyllä ole pitkään aikaan ollut. Tallilta lähtiessä oli ihana olo itsellä ja Jäbäkin niin tyytyväisen oloisena jäi karsinaan.

Torstaina oli Ville päivä. Paulilla oli ratsutus samaan aikaan, joten Elisa pystyi muutaman kuvan nappaamaan. Menin Villen kanssa edeltä maneesiin ihan testinä eli sekoaako Ville yksin joutuessaan maneesiin. Lähti tallista hyvillä mielin ja tuli maneesiinkin hyvillä mielin. Maneesissa jossakin vaiheessa tajusi olevansa aivan yksin ja hirnu pari kertaa. Jouduin kerran komentamaan, ettei pikku heppa mun syliin voi tulla. Pääsin selkään hyvin. Heti aloin taivutella ja tekemään pysähdyksiä. Pari kertaa Ville vielä hirnui, mutta heti rauhoittui keskittymään työntekoon. Kohta saapuikin toinen ratsukko maneesiin ja Ville hirnui vielä silloinkin kerran. Paulin saapuassa maneesiin Ville hiukan jännittyi, mutta ei sen kummemmin asiaan ottautunut.

Ravissa oli eteenpäin pyrkivä enimmäkseen ja ainakin nenän rapsutuksen jälkeen. Laukat oli aluksi hankalia, mutta vertyi hyvin. Yritti Ville pari kertaa kiikuttaakin minua, mutta sain aika hyvin kiinni. Maneesissa meitä oli vain kolme, mutta aina tuntu, että ollaan sumpussa ja jouduin vetämään kiinni Villen. Tämä myös varmaan johti kiikutuksiin, koska Villellä meni hermo jatkuvaan jarrutteluun. Sitten sumppu tilanteiden jälkeen muutaman pitkän sivun baanatettiin kunnolla, jotta ei koko ajan hyssytellä. Hyvin reagoi eteenpäin apuihin, muttta myös jarruihin. Loppuraveissa Ville venytteli hyvin eteen - alas ilman, että painoi kädelle. Käveltiin pitkät loppukäynnit ja odotettiin Paulia.

Seuraava ratsastus minulla onkin torstaina, koska työt haittaavat harrastusta! ;)



maanantai 12. tammikuuta 2015

Ekat ratsastukset uudessa kodissa

Kaksi kertaa olen vasta selkään asti uudessa kodissa päässyt. Kumpanakin kertana on ollut pakkasta ihan parikymmentä astetta! Eilen oli lisänä hirmuinen viima!

Tiistaina eli mun ekana ratsastuspäivänä menin Villellä. Liikutettiin koko kolmikko kerralla. Elisa Jäbällä ja Eve Paulilla. Ville oli tosi energinen alusta asti ja ravailut aloitettua rentokin. En ole pitkään aikaan niin letkeällä tyypillä ratsastellutkaan. Ihan joku 30-40 minuuttia korkeintaan mentiin, kun tosiaan oli sen verran kylmä. Eikä haluttu heppoja ratsastaa hikeen, jotta pääsevät vielä ulos. Mukava oli käydä aamupäivästä ihan maneesissa keventelemässä!

Eilen eli sunnuntaina halusin taas Villen. Lähdettiin maastoon Elisan ja Jäbän kanssa. Käveltiin koko maasto, jotta hepat näkee maisemat ja me ollaan kartalla mukana. Kummatkin hepot oli tosi reippaita. Käytiin kaksi kertaa kiertämässä semmonen pikku lenkki. Ville uskalti toisen kierroksen mennä johdossa ja kävellä tallillekin asti edellä. Voittoja olo, kun Viipottaja Ville niin hyvin luottaa minuun. Kai sitä kevään enemmän tultua voidaan lähteä ihan kaksin maastoon.

Pauli ja Jäbä on alusta asti olleet kuin kotonaan. Villellä muutto iltana iski ilmeisesti vanhan kodin ikävä. Nyt on Villekin todennut palvelun pelaavan samalla tavalla täälläkin. Rauha on maassa ja pikku hepoilla kaikki on hyvin.




Aina, kun yritin ottaa kuvan, jossa on vain yksi hepo. Jonkun turpa, korva tai muu vartalon osa tuli kuvaan. Viimenen kuva minusta kaikkein hauskin. 
Kaikki niin elementissään!

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Kuka on paras?


Blogitallilta on taas ilmestynyt uusi haaste. Tällä kertaa aihe pistää minutkin osallistumaan. Arvonnassa palkintona BOT kaulahuivi, joka tulisi itsellä ainakin kovaan käyttöön! Haasteen ohjeet löydät täältä. Haasteessa on kyse kertoa, mikä omassa / tallin / vuokraamasi hevosessa / koirassa / kissassa tai muussa itsellesi parhaimmassa lemmikissä on parasta.

Miten parhaimman voi luokitella? Miten vain yhden voi valita parhaimmaksi?

Minusta vain yhden nimeäminen parhaaksi on mahdotonta. Minun sydämeeni mahtuu ainakin monta parasta tällä hetkellä. Jokainen on erilailla paras.


Möttis tulee olemaan aina paras pupu koskaan elämässäni. Möttis varmaan jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi pupukseni. Möttisellä on todella pehmoinen turkki. Möttis on aina lempeä. Möttis ei tee tuhojaan. Möttis ei pure ketään ihmistä. Möttis on hulluna banaaniin. Möttis on siis paras pupuni!


Cimu on paras koirani tähän astisista. Cimu on ollut minun pisimmän aikaa, jonka kanssa ollaan yhdessä opittu ja kasvettu. Cimu on maman hassukka ja isin lellikki. Cimu on aina iloinen. Jos itkettää, Cimu kyllä piristää ja vie ikävät asiat mennessään. Cimu on tottelevainen. Cimu oppii nopeasti. Cimu on super söpö nalle suussa.
Cimu on siis paras koira!


Jäbä on luotettavin ratsu aina. Jäbällä uskallan hypätä, Jäbän kanssa uskallan tykittää laukassa maastossa. Jäbä tekee kaiken mitä pyydät ja korjaa pienet virheet. Jäbä irrottelee juoksuttaessa. Jäbä ei tekisi ihmiselle mitään pahaa. Jäbä ei tappele muiden hevosten kanssa koskaan.



Ville on aina touhukas. Ville nauttii hoitamisesta. Ville tekee töitä aina täysillä. Villellä ratsastaessa kuskikin joutuu töihin. Ville on opettanut todella paljon minulle apujen käyttöä. Oma istuntakin on parantunut huimasti. Olen saanut lastata Villen muutaman kerran ja joka kerta Ville on kävellyt perässäni kyytiin. Ville luottaa minuun ja voimme maastoilla huoletta aivan kahden. Villellä on vain niin valloittava persoona.

Jäbä ja Ville on parhaita vuokraheppojani tähän astisista!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Marun talli - Lahdentaus

On uuden vuoden päivä. Ollaan tallilla. Pakkaillaan tavaroita autoihin ja kiinnitellään traikkuja paikoilleen. Hepat valmistellaan matkaan. On muuttopäivä.

Ville ja Pauli tarhailemassa viimeiset minuutit Vehmerissä

Jokainen on varmasti muuttanut itse omaan kotiin tai ollut jonkinlaisessa muutossa mukana. Tiedätte millaista on pakata ja järjestellä uuteen kotiin/huoneeseen/kaappiin tavarat. Tuntuu, ettei loppua näy ja tavarat ei näytä vähenevän. Tässä tapauksessa sitä tunnetta ollaan yritetty jo etukäteen vähän lieventää, ettei yhtenä päivänä joudu kaikkea etsimään käsiinsä. Kyse on kuitenkin kolmen poikamiehen muutosta, joten tavaraa on siinäkin suhteessa vähempi. Ei ole tuikkukuppeja ja säästettyjä kuplamuoveja, kuten meiltä naikkosilta saattaa löytyä. Ainakin me luultiin niin. Kahden auton takaluukku oli tupaten täynnä ja kummankin auton takapenkki tai siis meidän autossa Cimun puoli puoliksi täynnä. Myös toisen traikun tavaratila aivan täynnä.

Mutta nyt on kyse rakkaimmista turpatovereistamme, turvallisuus liikenteessä onkin asia ykkönen ja tavarat ovat toissijaisia. Puetaan matkustusloimet, häntä suojat ja kuljetussuojat jalkoihin. Sitten vaan hoplaa kyytiin koko kolmikko ja matka voi alkaa. Edessä on noin 67 kilometriä ja tunnin istuminen autossa. Hepoilla tietysti tunnin paikoillaan seisominen traikussa.

Oltiin Joonan kanssa omalla autolla, joten purimme kahdestaan meidän auton tavarat meidän kaappeihin ja veimme vintille sinne kuuluvat tavarat. Ensimmäisenä hevosseurueen saavuttua paikka poikien uudessa kodissa puretaan tottakai Ville, Jäbä ja Pauli. Heidät karsinaan saatua riisutaan matkavaatteista vasta sitten. Joona siirteli sillä välin Elisan autosta tavaraa meidän autoon ja talliin. Me heppaväki huolehdittiin pojista. Valoisaa aikaa oli vielä kivasti jäljellä, joten JVP pääsivät tarhailemaan!

Pauli, Ville ja Jäbä uudessa kodissa

Ville, Pauli ja Paulin takana Jäbä rallittelee

Jäbä, Ville ja Pauli kiittää hellästä hoidosta ja maittavasta ruoasta Marun tallia. Me selässä keikkujat kiitämme tähän astisesta koutsaamisesta ja avusta, mitä olemme aina saaneet pyytäessä. Kiitos! Halataan kun tavataan.

Tyyppien uusi koti on siis Lahdentauksen talli. Meitä kaikkia tällä hetkellä hevosten kanssa eläjiä odottaa paljon uusia kuvioita ja paljon maastolenkkejä! Uskomme kotiutuvamme nopeasti ja hyvin. Kunhan ensin saadaan tämä tavaran paljous oikeille paikoille.

Toivotamme itsemme uuteen kotiin tervetulleeksi!