Vuosi Cimua

Cimun syntymäpäivähän on 14. päivä maaliskuuta. Cimu tuli meille 2014 ensimmäisellä toukokuun viikolla. Cimu on siis ollut osan elämäämme jo kokonaisen vuoden verran. Suurinpiirtein näihin aikoihin alkoi pentuarki sujua, joten koin oikeaksi hetkeksi kertoa teillekin nyt kuluneesta vuodesta.

Vuosihan on mennyt tosi nopeasti. Tuntuu kuin eilen olisin kirjoittanut Minusta tulee isona oikea opaskoira. Tuntuu kuin tänään olisin saanut kuulla Cimun hylkäyksestä opaskoirakoulussa, jonka innoittamana kirjoitin Minusta tuli isona arkajalka. Vuosi on ollut jännä kaiken kaikkiaan. 

Tulee monta vuotta, joissa Cimu seikkailee mukana. Sitä ei tiedä milloin yhteiselo päättyy, mutta sen tiedän joka hetkestä tulemme nauttimaan täysillä. Aivan varmaa on myös, etten koskaan tule luopumaan Cimusta. Helmikuussa puhelun saatuani Cimun hylkäyksestä opaskoirakoulusta. Päätin ostaa Cimun meille. Löysin myös samalla elämäni koirarodun.

Tässä paljon kuvia koko vuoden varrelta. Osa kuvista on näkynytkin blogin puolella. Antaa kuvien ja kuvatekstien kertoa enemmän!

Ritilä portaat ensimmäisen kerran ensimmäillä viikolla.
Hyvin sujui ja sujuu vieläkin!

 

Syöksyi Onnin perässä järveen ja kieri hiekassa.
Syliin tahtomassa.

 

Itikoita suojassa

Juhannus rähinät. Kai Onni luuli voittavansa.

 

Mutta Cimu sanoi kaapin paikan

Päälle käydään kuin yleinen syyttäjä

Lopulta oltiin jo ihan sovussa

 

Siellä se Onni on ja oma rohkeus ei vielä riitä

 

Kaksi järvihirviötä

Mallailtiin joko ollaan opaskoira mitoissa. Hiukan näkyy löysää vielä.

Marjat kuulemma piti kerätä eikä jättää räksille!

 

Syksyllä Equilinen koirantakki mallina

Cimu ilmapatjailee luvatta! Hänestä patja oli häntä varten.

 

Joulukuvausta
Enemmän löytyy täältä

Cimu sai oravan

Auto matkailua

Hylkäystuomion jälkeen Cimu sai ensimmäistä kertaa pallon

 

Cimun synttärilahja!

Vappuna

Loppuun vielä omasta facebookistani päivitys, jonka olen kirjoittanut 19.5.

Tänä aamuna lueskellut jäähyväisiä opaskokelaille. On siis testien aika. Tunnen tuon tunteen haikean ja ylpeyden, joka kumpuaa teksteistä ulos. Tiedän sen kiitollisuuden tunteen, joka Opaskoirakoululle osoitetaan. Vähintään yhtä kiitollisia ovat he, opaskoirakouluttajat pentuperheille, jotka ovat pentuja luotsanneet suurella intohimolla oikeisiin uomiin.

Kun nyt itseäni mietin helmikuiseen, Cimun testi aikaan, en olisi uskonut millainen tunteiden myllerrys voi käydä viikossa. Millainen vuosi olisi takana ja mitä siitä käteen jää. Omasta mielestäni ja rakkaan mieheni Joonan mielestä tehtiin oikea päätös kaikkiaan. Hankittiin ihana koira elämäämme vain ensin hetken verran, mutta siitä jäikin pysyvää. Kiitos äitille niistä sanoista, jotka hän minulle puhelimessa sanoi "Sinä itket loputtomiin, jos et nyt osta. Osta, saat mielenrauhan." Niin minä tein ja ostin.

Nyt katson pientä kieppiä sohvalla ja olen ikuisesti onnellinen!

Maastoilua ja istunta harjoituksia

Toissa viikolla tiistaina kävin Joannan ja Jäbän kanssa Viipottaja Villellä maastossa kävelemässä. Pyörittiin noin tunnin verran tallin omilla maastoilla. Oli kyllä kiva maasto, kun omat aivot nollautui täysin rennon jutustelun lomassa.

 

Torstaina Elisa ehdotti, jos hän liinassa katsoisi minun istuntaa Jäbällä. Tottakai suostuin, kun sellainen mahdollisuus kerta tarjoutui! Aluksi oli ihan mahdottoman tuntuista istua. Kyllä sieltä lopulta ihan kelpo istunta kaivautui ohi. Kuulinkin kommenttia kanssa ratsastajilta, että eikö ole vaikeaa olla ilman ohjia. Voin kertoa, että juu kyllä. Jos tarvitsee hidastaa, on tottunut tekemään ohjalla pidätteen, nyt ei voinut muuta kuin istua. Löytyi oivallusta ratsastukseeni. Yksi mitä alan heti huomioimaan on jalustimien mitta ja oma katse. Myös pohjeavun käyttö. Eli käytän pohjetta koko pohkeen mitalta enkä kaiva kantapäällä!

Viime viikolla maanantaina pääsin Suvin kyydissä tallille. Käppäiltiin kentällä Villen kanssa ja maisteltiin aidan alta puskevaa ruohoa. Myös maastossa Paulille loppukäynnit Ville urheasti johtohepona! Yksi tenä meinasi tulla, mutta napakka ratsastus heti eteen ja ei kerennyt aiheuttanut suurempia ongelmia. 

Jalustimet kaulalla ja rento mutustelu vuoden ensimmäisiä vihreitä! ;)

Tiistaina käytiin maastossa kaksin. Itse kävelin ja sain paahtaa aika kovalla kyydillä, ettei Ville keskity turhiin huuteluihin. Lauleskeltiin myös hämähäkkiä ja suomibiiseistä sen mitä muistin. Välillä heitti vettä niskaankin, mutta ei meidän menoa hidastanut. Lopuksi Ville sai syödä kentän ulkopuolella olevia heiniä Paulin tehdessä töitä. Myös kentän puolella käytiin tönöttää ja rapsuttelin Viipan kainaloita, kun tuntu kutiavan kovasti.

 

 

Tänään vuorossa myös talleilua!