Puoli vuotta on taas vierähtänyt, kun viimeksi tänne kirjoittelin julkisesti. Luonnoksissa olisi edelleen pari melko valmista tekstiä, kun vain tekisi viimeiset muokkauset. Halusin kuitenkin tähän väliin tehdä tilannekatsauksen, jotta jotakin pohjaa olisi tuleville teksteille.
Ihan ensinnäkin meillä on koti, joka tuntuu kodilta. Ihan jo varmasti siksi, että minulle kaikki rakkaat ovat saman katon alla. Minuun on iskenyt jonkun näköinen kodin hengetär. Ennen tein pari leipää illalla ja söin jogurtin. Nykyään teen ihan ruokaa ja leiponutkin olen pari kertaa. Toistaiseksi kukaan ei ole minun leipomuksiin ja kokkailuihin kuollut. Olen myös innostunut siivoamaan. Siivouksen vihaajasta on tullut ihan siisti-ihminen loppujen lopuksi. Tosin tiskit jää Jyrille edelleen kokonaisuudessaan. On tullut myös muutaman kerran sisustusjuttuja katseltua, mutta mitään ei ole juurikaan tullut hankittua. Ehkä se on sitä inspiraation hakemista. Joku voisi väittää olevani raskaana, että se on se pesän rakennus vimma. Ei ole tässä kohtaan. Hauskintahan tässä on se, että saisin varmasti hankkia mitä vain sisustusjuttua, kunhan itse kustannan.
Minulle on tullut ns. ylimääräistä vapaa-aikaa. Tämä ylimääräinen vapaa-aika on tullut siitä, etten tällä hetkellä heppaile millään muotoa. Vakituinen treenikamu muutti Etelä-Suomeen ja muutenkin potentiaaliset harrastuskamut olivat vähissä. Se on kylmä fakta, jos on tottunut maneesiin, sitä ei osaa olla enää ilman. Vaikka Ootuksen kanssa ei juuri maneesia käytetty, on sen maneesin olemassa olo tiedettävä. Lannan luonti menee kyllä hyvästä aivojen nollauksesta, mutta siihen se loppuu. Minusta ei ole enää kotitalliin harrastelijaksi.
Oli pakko tehdä ratkaisu myös koulun kannalta, että harrastanko aktiivisesti vai laitanko koulun etusijalle. Tähän mennessä koulussa oli käyty, jos oli aikaa ja ei ollut muuta tekemistä. Viime vuodelta jäi neljä kurssia rästiin. Kahdesta en läpäissyt tenttiä omasta virheestä, jos vaikka lukisi tehtävänannon huolella eikä miettisi viimeisen valmennuksen koulukiemuroita. Yhdestä jäi arvioitava tehtävä palauttamatta, koska kurssi tuntui pelkältä sonnalta, sitähän sitä tallilla lapioidaan. Yhden kurssin aloitustunneilla kävin ja sen kurssin suoritus jo tyssäsi siihen, kun ei ollut motivaatiota käydä edes koko tunneilla. Säpsähdin tähän tilanteeseen kesällä. Ideana olisi suorittaa nämä rästikurssit joulukuun loppuun mennessä pois. Toistaiseksi tilanne näyttää vähän hataralta, mutta toivoa en ole menettänyt, ainakaan vielä. Onhan tässä kymmenen viikkoa tätä vuotta jäljellä.
Brenda on kasvanut isoksi pupuksi ja Cimu on oma iloinen itsensä. Cimulla oli tässä pientä hotspot-vaivaa, mutta onneksi nopealla eläinlääkärin ohjeistuksella saatiin alue kuriin. Olen vakavasti harkinnut Cimun sterilisaatiota, koska valeraskausoireet uusiutuu aika tiheään sekä ne laukeavat ihan yllättäen. Alkaa olla hiukan itsellekin stressaavaa miettiä, milloin Cimulla kippaa kuppi nurin taas. Tähän mennessä Cimulla on saanut pidettyä valeraskautta loitolla, kun on keksinyt sille tarpeeksi tekemistä, esim. käynyt pitkillä lenkeillä säännöllisesti sekä vaihtaanut lenkkireittiä toisinaan. Meillä onkin tässä ihan lähellä pari lenkkiä, joita on kiva kierrellä. Koirapuistossakin ollaan käyty pari kertaa ja Cimukin on ihan siellä alkanut leikkimään toisten koirien kanssa. Brendasta on tulossa oma esittelynsä postauksen muodossa, mutta tulossa on kuitenkin.
Tämä blogihan on itselleni yksi rakas harrastus ja hyvinkin mieleinen. Blogihan oli ennen nimeltään Möttisefekti, mutta päätin vaihtaa Cimumaniaksi. Ensinnäkin olen sosiaalisessa mediassa nimellä Cimumania, koska Katri Miettisiä on maailmassa todella monta enkä halua olla Katri Miettinen 1234. Toisekseen haluan, että tulen paremmalle mielelle, kun avaan blogin. Tätä vaikutusta ei ole ollut vuoteen. Möttösen kuolema oli minulle todella kova paikka. Minulle tuli Jänistä aina ikävä, kun avasin blogini. Päätin sitten vaihtaa nimen. En tiedä vaihtuuko Cimun kuoltua vai onko tätä blogia ollenkaan siinä vaiheessa olemassakaan. Nyt, kun en heppaile enää aktiivisesti, tai no ollenkaan, voin alkaa päivitellä tätä blogiakin ahkerammin. Aivan varmasti saan tekstiä tuotettua nykyisestäkin elämästäni kuin mitä sain hevoselämästäni kirjoiteltua. Ehkäpä seuraavassa tekstissä hevoset on jo täysin ulkona...
 |
| © Iida Virta |
