Räntäsadetta kerrakseen

Mikä tulee itsellenne ensimmäisenä mieleen, kun luet puhelimen näytöltä viestiä, jossa vihjataan ettei välttämättä kaikki ole ok...

Voin kertoa, että siinä vaiheessa toivoo omaavan tukun rahaa ja BE -kortin. Itselläni tuli heti reaktio "Kuka voi tulla tänne töihin mun tilalle nyt heti!?".
Kunnes lukee viestin kolmesti läpi ja toteaa, että mikään hengen hätä ei ole.

Lauantaina 21.3. Elisa infosi minua, että Villen jalka ollut kuuma ratsutuksen jälkeen. Maanantaina kävelin maneesissa ja ennen maneesiin lähtöä jalka oli normaali. Kävelyn jälkeen minusta normaali. Laitoin kylmäpatjat siksi aikaa, kun puuhailtiin.

Tiistaina 24.3. töissä ollessa Elisa tosiaan laitto viestiä, että kinttu tuli kuuma! Ei naurattanut ei. Tiedän etten omalla hysteriasoinnilla voi auttaa, korkeintaan pahentaa.

Takaraivossa paukuttaa ajatus, että se jalka oli sitten siinä. Villestä ei ole kuin pihan koristeeksi. Tai pahin mahdollinen, että maanpäällinen elämä oli tässä ja suoraan monttutuomio.

Ehkä vain olemme ahnehtineet liikoja. Joulukuussa saatiin ns. terveen paperit. Ollaanko me siis intouduttu liikaa? Unohdettu, ettei se mitään super treeniä kestä vielä. Ollaanko lipsuttu liikaa kylmäyksestä?

Viime viikolla kävin  torstaina ja perjantaina maastoilemassa Jäbällä. Menin tarkoituksella niin ajoissa, jotta voin kokeilla Villen jalan lämpöä. Karsinassa ei ollut kuuma tai muutenkaan lämmin. Mutta samalla selvisi osa syyllinen lämpöön, Pauli ja Ville pitävät oman liitokavio show heti tarhaan päästeessään ja matkakin on yhtä steppaamista. Ei siis ihmekään, että lämpöä on ollut havaittavissa tarhasta hakiessa.

Asian valoisapuoli on, että tallille on tulossa sairaala-auto 9.4. torstaina. Sopivasti sattuu vapaapäivä töistä silloin. Villen jalka tutkitaan, Paulilla on vatsakontrolli ja Jäbällä on pelkkä rokotus. Nämä velivintiötkin kyllä saavat rokotukset.

Tänään taas menossa katsastamaan hepojen kuulumiset. Niistä lisää myöhemmin.

Viime aikaisia heppailuja

Viime postauksesta on aikaa. Sanotaanko, että mulla oli pätevä syy vai oliko? En tuntenut oikeaksi tulla tänne avaamaan pahaa oloani ratsastukseni huonoudesta. Aurinko paistaa myös risukasaan ja omakin mieli on virkeä ollut heppailujen osalta viimeset pari viikkoa. Avataanpas tätä asiaa hiukkasen enempi.

Oltiin Villen kanssa viipottamassa Terhin valmennuksessa 25.2. keskiviikkona melkein kuukausi sitten. Se valmennus oli katastrofi! Ville vei minua kuin rukkasta. Rohmahdin valmennuksessa. Itkin ja reilusti. Keräsin itteni katselemalla hetken maneesin nurkkaa ja vilkasin peiliin. Uusi yritys. Ei se siitä oikein parantunut, mutta loppuun asti mentiin. Ihan lopuksi Terhi otti haukan katseensa alle. Kappas kummaa, heppa tuntui paremmalta. Pari kertaa iteki jo toruin itseäni ja löysin virheeni. Itkin matkalla kotiinkin, kun oli niin tyytymätön itseeni. Ensimmäistä kertaa Villellä tuli olo, että tää jää tähän enkä enää ikinä nouse selkään. Lopetan koko touhun!

Seuraavana päivänä löysin itseni tallilta.

Uusi viikko ja uudet kujeet. Maanantai alkoi ilman satulaa ratsastuksella. Hiukan meinasi kiikutella, mutta heikko istuntani ilmeisesti meni jonkun verran perille. Sai sitä hymyä väläytellä maneesin peileille.

Tiistaina 3.3. oli uuden tuttavuuden vuoro valmentajan roolissa. Tarja Lehdon valmennukseen masensi lähteä jo, kun pelkäsin pahinta valmiiksi. Sanoinkin jo ihan suoraan, että Ville on kiikutellut meikäläistä urakalla. En tiedä, mitä kaikkea Elisa kävi supattelemassa Tarjalle. Parhaat Norsun pysäytys ja kurinpalautus ohjeet sain Tarjalta, KIITOS! Ohje on suoraan seinään seis - neljä askelta pakkia - rauha - kiitos ja homma jatkuu. Tämä tehdään niin monta kertaa, kun on tarve! Tämä tunti avasi uuden oven ratsastukselleni. Tästä tunnista lähti auringon paiste on suosinut ratsastustani.

Samaisella flow-fiiliksellä lähdettiin perjantaina kaverini kanssa maastoilemaan Villellä ja Jäbällä. Kiva oli käydä pitkä maasto. Pari tuntia meni ja eksyttiinkin. Jälkeenpäin google mapsilla laskeskelin matkaa. 15 kilometriä oli poijjat meitä matkassaan pitäneet ja kotiinkin löydettiin!

Viime viikolla mentiin puomejakin kerran Villen kanssa. Elisa neuvoi ja auttoi. Sitten sai taas hymyillä leveästi! :D Seuraavana päivänä kikkailtiin vaan jotakin. En edes muista, mutta ihan perusjuttuja. Tarjan ohjettakin joutui käyttämään, mutta ei tarvinnut kuin ihan pari kertaa kumpanakin päivänä. Perjantaina eräs ratsastaja oli lainannut Villeä Terhin valmennukseen ja oli kuulemma mennyt hyvin. Olivat tehneet jotain vastalaukka ja avojuttuja.

Tällä viikolla maanantaina ratsastin itse kerran. Aluksi oli kyllä pohkeelle turta, mutta pari kannuksen näpäytystä ja tuli eloa. Kertaakaan ei tarvinnut ihan perusteellista kurinpalautusta. Riitti vähempikin. En tiedä, onko viimeisetkin palaset loksahtanut paikoilleen vai onko istuntani oikeasti edistynyt. Loppu ajasta vain varmistelin, että Ville tekee pyytämälläni tavalla ja nautin!

Tiistaina Tarja Lehto ratsutti Villen. Ideana, että osaa sitten paremmin minua neuvoa. Eikä Villellekään läpiratsastus tee pahaa ja muutenkin taitavamman ihmisen selässä käyminen. Kiva oli kuulla missä mennään. Myös hyvä oli saada vahvistusta omille näkemyksille ja tieto siitä, että ajatuksemme on olleet oikean suuntaisia.

Aluksi tuli melkein itsellekin hiki, kun katselin Villen menoa. Pian se muuttui unelmoiniksi itseni kyytiin. Myös haave siitä, että joskus sitten meidänkin meno näyttää samalle. Okei siihen on matkaa. Hienon näköistä menoa kokonaisuutena!

Tarja tuumaili, että Ville on vaan aika voimaton vasemmalta, joten siksi vasen laukka on ns. heikoin lenkki. Tarja myös sanoi, että sinne enemmän takajaloille ajattelua ei voi vaatia kuin muutaman askeleen kerrallaan ja pikku hiljaa enemmän. Ei saa ahnehtia, koska se on epäreilua hevoselle vaatia liikaa kerralla, kun toinen ei kykene. Tästä on hyvä jatkaa ja kuntouttaa jalka entistä ehompaan kuntoon kuin myös koko hepo!

Ville oli koko ajan tyytyväisen oloinen ja yritteliäs. Omaa silmää miellytti Tarjan ja Villen yhteistyö. Tarja jatkossa varmasti ratsuttaa Villeä jonkin tyyppisellä aikavälillä. Itse osallistun ensi valmennukseen ratsain Villellä. On taas intoa tähän touhuun roppakaupalla!

 Linkki videoon

En viitsinyt muokata päälle mitään musiikkia. Taustalta kuuluu siis välillä höpötyksiä.