Hups heijaa, kuperkeikkaa

Viime viikolla maanantaina menin Villellä kevyesti selästä käsin ja keskiviikkona samalla tavalla. Jalka pitää olla rasitettu ultraukseen. Vähän nyökki, mutta sitten jossakin vaiheessa se häviää. Kyllä kinttu lämmin on aina ratsastuksen jälkeen ollut. Ollaan kylmätty tallilta lainattavilla kylmäyspatjoilla. Tosi kätevät ja nopeat käyttää!

Tiistaina siis viime viikolla veivasin Jäbän kanssa maneesissa. Jäbä oli edellisenä päivänä Suvi ratsastanut kunnolla läpi. Oli kiva kerrankin ottaa vaan ohjat käteen ja alkaa humpata. Ravissa aluksi sai aktivoida takajalkoja jonkin verran. Oikea laukkakin oli tönkkö aluksi. Tehtiin paljon siirtymiä ja hiukan vasta laukkaa. Alkoipa pyllykin olla verteämpi. Ihana oli tuntea osaavansa ratsastaa kerrankin! Keskiviikkona Jäbällä olikin hieronta. Hierojan mielestä Jäbä on hyvässä kunnossa.

Tällä viikolla tiistaina menin ensimmäisen kerran tallille. Oli Marun valmennus ja osallistuin Villellä, jotta jalkaa on varmasti rasitettu tarpeeksi auton tuloa varten. Alku meni ihan jees. Ehkä hiukan jännitin itse aluksi ja pelkäsin, että Ville lähtii kiikuttaa. Sain ihan hyvin pysymään käsissä. Tehtiin käynnissä avo ja siitä laukannosto. Vasen kiekka meni jees. Oikealle kerettiin kerran tulla ja kaikki meni ihan ok. Tultiin toista kertaa ja oltiin jo laukattu yksi ympyrä oikealle. Toisella ympyrällä Ville rupesi painumaan ja yritin nostaa napakasti. Ei mitään reaktiota.

Ville vaan kaatui suoraan polvilleen ja minä mukana. Sen kerkesin ajatella, ettei täällä kyydissä kannata yrittää pysyä, koska sitten jään ainakin alle. Tähtäsin pään vierestä alas ja laskeuduin hevosen mukana. Otin oikean käden käsivarrella itseni vastaan maahan. Sain omat jalkani kerittyä Villen suuren mahan alta pois.

Hevoselle ei ainakaan päällisin puolin näyttänyt tulleen mitään. Enkä itsekään kokenut mitään tuntemuksia. Hiekkaa suussa ja vaatteissa, mutta ei muuta. Pari reipasta kierrosta käveltiin ja sitten hyppäsin takaisin kyytiin. Loppu aika vaan ravattiin ja käveltiin. Lopetettiin Villen kanssa noin 10 minuuttia toisia aikaisemmin.

Keskiviikkona juoksutin Villen Elisan ostamalla uudella härpäkkeellä. En tiedä härpäkkeen oikeaa nimeä, mutta se on puuvillaa. Pitkän riimunarun tyyppinen, joka laitetaan selän päälle ja sieltä jalkojen väliin. Jalkojen välissä toinen pää pujoitetaan lenkistä. Päissä on klipsut, jotka vaan laitetaan kuolain renkaisiin. Aluksi, kun hevonen on tottumaton ei saa laittaa tiukalle. Totuteltuaan voi kiristää pikkuhiljaa. Villeä, kun on juoksutettua aika paljon elämänsä aikana ja tätäkin vekotinta käytetty jo pari kertaa. Uskalsin laittaa härpäkkeen jo voisiko sanoa, että tiukimmilleen Villelle.

Ville taas nyökki alussa, mutta liikkui kuitenkin oma ehtoisesti. Venytteli välillä ihan turpa maassa ja välillä tähyili Paulia. En laukkuuttanut, jotta ei vaan kaadu uudestaan. Saatiin myös kuulla keskiviikkona, että sairaala-auton tuloa on jouduttu siirtämään. Päivän vaihdoksen syy on lääkärin sairastuminen. Auto tuleekin torstaina 16.4.

Torstaina kävin aamusta vain tekemässä mössöt. Loimitin ja vein Jäbän ulos Merjan kaverina, jotta kaikki kolme pääsi kerralla ulos. Aluksi ajattelin mennä Jäbän kanssa maasto kävelylle, mutta itselläni oli kuumetta aamulla ja järkyttävä päänsärky.

Pauli ajaa möhömaha Jäbistä