Suoritatko?

Huomasin tänään kummallisin jutun itsestäni. Ajelin töihin ostoksille. Mielessäni olin ajatellut kuka töissä on. Auto vaan parkkiin. Menen, koska meillä on super hyvät banaanit ja vain euron kilo!

Olen ollut reilun viikon sairaslomalla. Ensin päätäni särki yötä päivää jyskyttävästi viikon. Kun päänsärky alkoi helpottamaan päivä päivältä, alkoi kuume hiipiä paikalle. Nyt minulla on ollut lämpöä normaali lämmöstäni aina päälle 38 asteeseen parisen viikkoa. Oli minulla vajaat kaksi vuorokautta normaali lämpö. Olin menneen viikonlopun töissä, lauantain ja sunnuntain. Töihin lähtiessä nappasin buranaa ja panadolia. Haahuilin töissä. Hikosin töissä. Väsyin töissä. Nyt maanantaina aamuna oli lämpöä. Ilman ropin roppia ei kuumetta tällä hetkellä ole.

Lauantaina en tiennyt yhtään kuka vastassa olisi. Oikeastaan vähän jännitti. Menin kuitenkin innoissani, koska kotona makoilu alkoi jo tehdä painaumia. Olin koko yhteisen ajan siis 30 minuuttia aivan eri ihminen. Kerroin vain nopeasti olevani kuumeessa vieläkin, mutta tulleeni töihin, koska ei tämä tauti tästä muuksi muutu. Sunnuntaina tiesin kenet päästän kotiin. Olin ehkä normaalimpi. Kysyin oliko jälkiäni korjailtavana. Tosin hän tiesi, etten ole aivan teräs kunnossa. Huumorilla laskettiin, kuinka paljon häntä oli sillä hetkellä korvennut lattialle jäänyt roskapussi! Hänen lausuessaan, että roskapussi oli lattialla. Muistin siinä samalla,  kuinka se roskapussi  todella oli illalla lattialle jäänyt.

Tänään kassalla kysyin, tiesikö hän oliko jäljiltäni jäänyt jotain. Oli. Roskapussi ja eräs muu juttu. En saanut kuvaa mieleeni. Sain samaan ihmetykseeni myös kuulla, kuinka hevi hyllykin oli ollut aivan rei'illä aamulla. Muistan etsineeni päärynöitä illalla. Kerron, etten löytänyt päärynöitä. Saan hiukan tylyltä kuulostavan vastauksen, että olisit laittanut muuta. Minun jälkeeni tulee asiakas kassalle. Pakattuani ostokseni. Lähden kotiin.

Halusin olla lojaali ja antaa toisille omat viikonloppu vapaansa. Menin vapaasta tahdostani ns. kipeänä töihin.

Minulla on aikaisemminkin tavarat unohtunut vääriin paikkoihin. Olen tehnyt asiat ns. puoli tiehen. Luullut tehneeni täysin, mutta joku oleellinen sarake jäänyt täyttämättä. Olen lukinnut ovet ja ollut lähdössä kotiin, kun olen huomannut yhden standin töröttävän ulkona. Jäänyt paistopisteen kirjatut leivät hyllyyn. Näitä sattuu jokaiselle.

Tänään havahduin, miksi minusta tuntuu, että se olen aina minä. Minä yli suoritan töissä. Kun olen yhtä aikaa työkaverini kanssa, jännitän epäonnistuvani. Odotan oikein, että mitä väärää viimeksi on tullut tehtyä. Jos teen virheen, siitä ei kukaan räpsäytä samantien sormille. Kun tulee sulkemisaika, alkaa yli suoritus. Kerään oikein listaa mielessä, ettei mikään asia jää tekemättä eikä mikään tavara jää väärälle paikalle. Kun vaihdan omat vaatteeni, alan juosta ympäri kauppaa kuin hysteerinen ravihevonen. Tässä kohtaa tulee mieleen joku hyvin tuttu suomenhevosruuna! Kun poistun ulos, jään aina hetkeksi oven taakse miettimään kaikkea tekemätöntä ja tehtyä. Monesti vielä ulkona lastauslaiturilla järjestelen maitolaatikoita.

Mietin jo valmiiksi, miten tulen keskiviikosta selviämään. En tahdo toistaa virheitäni. Toistan joka kerta. Olen todennäköisesti siksi niin väsynyt, kun koko ajan kelaan mielessäni miten voin parantaa. Itse en todellakaan kehtaa sanoa joka kerta kaverille, että sinulta oli jäänyt tämä. En sano, koska itseltäni voi jäädä se ensi viikolla siihen. En tahtoisin mennä jännittyneenä ja ehkä hiukan pelokkaana töihin. Tahtoisin takaisin sen olon ja sen työpaikan, minne aluksi menin.

Olen epävarma osaamisestani. Tunnen epäonnistuvani aina. Tuntuu, että minulla on väärät työvaatteetkin päällä. Tunnen olevani muiden riippakivi, sylkykuppi ja pahan mielen aiheuttaja

Ainut millä tällä hetkellä jaksan työtäni tehdä on asiakkaiden hymy, tyytyväisyys ja asiakaspalaute.

Tällä jaksaa pitkään!

Millaiseen työpaikkaan sinä saat mennä? Annatko anteeksi toisten tekemät virheet? Myönnätkö tekeväsi virheitä?