Maastoilua

Viime postauksessa kerroin, että seuraavan kerran pääsen torstaina tallille. Siitä kerrasta on jo kaksi viikkoa aikaa. Luulin, että menen tallille vain silloin torstaina. Toisin kävi ja meninkin myös perjantaina. Ajatuksena oli maastoilla kumpanakin päivänä ja sitä lähdin toteuttamaan. Kerran olin käynyt Elisan kanssa tutustumassa yhteen lähireittiin.

Ville maaston jälkeen

Torstaina laitoin aamusta viestiä Merjalle, että jättää Villen ja Paulin sisälle ja olen tulossa liikuttamaan. Villen ensin harjailin ja laittelin valmiiksi. Sittenpä lähdettiin maastoon. Alkumatka meni hyvin. Ville oli tosi reipas. Yhden mäen yläpuolella tuli stoppi. Päätin, että me jatketaan matkaa vaikka laukall, mutta tähän ei jäädä! Ville jatkoikin, mutta kohta alkoi taas hyytiä ja yritti juurtua sille sijoilleen. Näpäytin raipalla, että mennään eikä meinata. Sitten mentiinkin. Ei tarvinnut koko loppumaastolla pyytää eteenpäin, ennemminkin hidastella. Kehuin pitkään ääneen Villeä. Varmaan minun kehut kuulu tallille asti ja hämähäkki laulut! ;) 

En yhtään muistanut minne päin eräästä risteyksestä mennään ja tuleeko siellä se isomäki vastaan. Siellähän se tuli. Älysin vasta, kun oltiin hitaasti hipsuteltu kyseinen mäki alas ja luki "Kaaheen iso ylämäki"! Voihan pentele. Ravattiin sitten takasin ylös ja kierrettiin reitti sitten suunnitelman mukaan oikeinpäin. Taas hurruuteltiin mäki ylös ravissa. Yhden pellon kohdalla olisin tahtonut ottaa hienon auringon nousu Villen korva kuvan, mutta Ville oli toista mieltä ja kuva jäi nappaamatta. Pari kertaa kierrettiin sama lenkki ympäri ja sitten kipsuteltiin tallille. Oli kyllä voittoja fiilis, kun tallin pihaan päästiin. Olin maalannut piruja seinille ja ajatellut Villen pysähtelevän ja peruuttelevan, mutta ei. Toinen puski kuin traktori eteenpäin. Hieno Viipottaja Ville!

Ville sai hetken aikaa tallissa olla loimen alla ja hörppiä melassivettä. Sillä välin harjailin Paulin valmiiksi ja hain kaikki tarvittavat valmiiksi. Sitten vaatetin Villen ja kiikutin ulos Jäbän seuraksi. Paulin siis juoksutin enkä kyllä olisi kyydissä halunnut olla. Tuli semmoset pierupukit, vinkupukit, köyrypukit ja liitoravit, lentolaukat ja sun muut erikoiset koinkka loikat! Huh! Ympyrän suuntaa vaihtessa puhistiin ja höristeltiin korvia niin korkealla, kuin mahdollista. Samat tsembalot toiseenkin suuntaan. Enin virta, kun oltiin karisteltu tehtiin minun tahdon mukaisesti muutama hallittu siirtymä kummassakin kierroksessa. Laukannostot oli aluksi hyvin räjähtäviä ja äänitehostettuja. 

Pauli torstaina pörhäkkänä
juoksutuksen jälkeen

Tallissa Pauli sai melassijuoman myös ja takituksen ulkoilua varten. Tarhaan menokin oli eksotiikkaa tällä kertaa. Alkumatka meni hyvin. Sitten erään kimon kohdalla käynnistä suoraan kaikki jalat ilmaan ja pukkaus taaksepäin. Sitten stepattiin ja pörhisteltiin. Kaikki tämä minusta metrin verran sivulla. Aina taluttaessa Paulia laitan ketjun leuan alle. Tarhan portin sulkeuduttua kipitti heti kamujen luo paalille.

Perjantai aamuna laitoin kanssa Merjalle viestiä, että jättää Paulin ja Jäbän sisään, kun tulen liikuttamaan herrat. Ajattelin, että Ville ei ehkä sekoa, kun tarhan vieressä on kaveri. Ei ollut herralle riittänyt ja Jäbä oli sitten uhrautunut urheasti Villen seuraksi eli mennyt syömään paalia ulos. Pauli ootteli korvat hörössä minua tallissa.

Juoksuttelin Paulin myös perjantaina. Ajattelin, että onko taas sama show katseltavana. Ei onneksi. Hiukan oli meno hillytympää. Vinkauksia kyllä kuulu ja syöksyjä yks kaks yllättäen, mutta ei muuta erikoista. Teetin taas siirtymiä, jotka tällä kertaa tuli heti ja ilman tehosteita. Rentoon fiilikseen oli hyvä lopettaa ja lompsia sisälle melassijuomille. Tällä kertaa myös tarhaan menokin oli korrektia ja asiallista.

Jäbän kaulan venytys laukkojen jälkeen

Jäbän nappasin samalla sisälle, kun Villellä oli Pauli seurana. Kierrettiin aluksi pari kertaa sama lenkki, mitä Viipottajan kanssa edellisinä päivänä. Sitten lähdettiin mielenkiinnosta tutkailemaan muita reittejä, joihin osoittaa kyltit tallille mennessä. Semmoseen pitkään ylämäkeen käytiin kummatkin laukat päästelemässä. Alaspäin käveltiin ja ylöspäin tykitettiin niin paljon kuin ponista lähti. Hieno Jäbä! Sitten käytiin vielä vähän ravailemassa samaa lenkkiä mitä aluksi ja käpöteltiin tallille. Jäbäkin sai herkkujuoman. Takki niskaan ja ulos. Nämä kaksi huligaania olivat nurkassa kykkimässä ja odottamassa Jäbää. Jäbän ilmauduttua paikalle koko ryhmä siirtyi tunkemaan päätä paaliin.

Oli kiva käydä maastoilemassa huipputyypeillä! Ihana, kun on niin paljon reittejä, että menee aikaa kierrellessä ja maisemia ihaillessa. Huippua on myös näin maastovarmat hepat. Kumpikin niin fiksuja ja luottavaisia! Superit!