Menneen viikon ratsastelut

Villen kanssa pusuttelua maanantaina

Viikko 5

Maanantaina vuorossa oli Ville. Maneesin mentiin ja minusta tuntui selässä, että kummallakin meillä on semmonen löysä olo. Rennon letkeästi kevenneltiin, käveltiin ja rapsutettiin nenää kumpikin. Halusin päästä helpolla laukkailujen suhteen ja päätin tehdä tempon muutoksia ravissa. Kokosin ja päästin, kokosin ja päästin ja tuli aika kuuliaiseksi. Sai kuulla pari positiivistä kommenttia ja "oho, Villehän osaa keskiravia". Joo osaa, kun ratsastaja pysyisi kyydissä istumaankin vielä eikä vain roikkuisi ohjassa tai kenottaisi liian takana. Laukat sujui tämän jälkeen tosi hyvin ja ne nousi kerrasta.

Tiistaina halusin kokeilla tätä samaa myös laukassa. Ensin tein ravissa muutamat ja sitten jalostin saman laukassa. Huomasin sitten, että en laukassa osannut yhtään niin hyvin käyttää omaa muuta kroppaa kuin vain kättä. Yritin tehdä laukkajutun pelkästään kädellä ja eihän se niin mene! Omaksi iloksi tein vielä lopuksi ravissa, jotta itselle jäisi hyvä mieli. Ville kyllä yritti ja teki tosi hienosta, vaikka kuski ei niin kuin osannut sitten yhtään. Tiistaina myös siistin harjan ja jalka karvat, jotta ei ihan mehtäläisille näytettäisi keskiviikon valmennuksessa.

Tämmönen veijari jäi
valmennuksen jälkeen talliin

Keskiviikkona oli sitten Vartiaisen Terhin valmennus. Koko homma meni ihan muusiksi ja löysäksi sellaiseksi. En osannut sitten yhtään ratsastaa. Laukka oli ainut, jossa edes oli joku idea ja muutaman välikäynti pätkän jälkeen ravissakin. En saanut istutta yhtään vaan seistä horotin jalustimilla. Laukassa osasin lösähtää ja ratsastaa, mutta ravissa tikistin ja kinnasin itse niin paljon, että Villellä oli palkokasvi niin syvällä sieraimessa. Yritin skarpata koko tunnin ja kevennellä pois olin helpottunut, että tunti loppui. Ville oli aivan märkä, mutta niin olin minäkin!

Mun istunta on todella surkea taas nykyisin. Kenotan liian takana, könötän liian edessä, istun jäykästi, käsijarru on kiinni, puristan polvella ja yksinkertaisesti en saa istuttua satulassa tarpeeksi syvällä ja rennosti. Yhteistuumin Terhin kanssa tultiin siihen tulokseen, että on kaunis asia istua nätisti, mutta kauneus loppuu siihen, jos ei istunnallaan vaikuta vaan roikkuu ja tikistää kyydissä. Mikä helkatti siinä on niin vaikeeta?!

Sopivasti vielä seuraavana päivänä facebookissa törmäsin kirjoitukseen, jossa kerrottiin monen kouluratsastajan menevän liian pitkällä jalustimilla. Pystyin rivien välistä lukemaan, että siellä sitten seistään kyydissä eikä istuta. Tämä on varmasti yksi syy minun surkeaan istuntaan. Toinen mikä varmaan vaikuttaa, kun olen nyt ratsatellut useamman kuukauden pelkässä estesatulalla.

Mulla on estesatulan käyttö kielto! Toinen minkä tsekkaan seuraavaksi peilien apua käyttäen on jalustimien mitta. Nyt on loputtava tämä selässä seisoskelu. Ei ihme, että Ville kiikuttaa minua kuin rukkasta, kun olen kuin mäkihyppääjä kyydissä! Vähänkö olen tällä hetkellä turhautunut itseeni ratsastaja ja ratsastuksessa eniten istuntaani.

Tämä laji ei harjoittelemalla lopu!

Maastoilua

Viime postauksessa kerroin, että seuraavan kerran pääsen torstaina tallille. Siitä kerrasta on jo kaksi viikkoa aikaa. Luulin, että menen tallille vain silloin torstaina. Toisin kävi ja meninkin myös perjantaina. Ajatuksena oli maastoilla kumpanakin päivänä ja sitä lähdin toteuttamaan. Kerran olin käynyt Elisan kanssa tutustumassa yhteen lähireittiin.

Ville maaston jälkeen

Torstaina laitoin aamusta viestiä Merjalle, että jättää Villen ja Paulin sisälle ja olen tulossa liikuttamaan. Villen ensin harjailin ja laittelin valmiiksi. Sittenpä lähdettiin maastoon. Alkumatka meni hyvin. Ville oli tosi reipas. Yhden mäen yläpuolella tuli stoppi. Päätin, että me jatketaan matkaa vaikka laukall, mutta tähän ei jäädä! Ville jatkoikin, mutta kohta alkoi taas hyytiä ja yritti juurtua sille sijoilleen. Näpäytin raipalla, että mennään eikä meinata. Sitten mentiinkin. Ei tarvinnut koko loppumaastolla pyytää eteenpäin, ennemminkin hidastella. Kehuin pitkään ääneen Villeä. Varmaan minun kehut kuulu tallille asti ja hämähäkki laulut! ;) 

En yhtään muistanut minne päin eräästä risteyksestä mennään ja tuleeko siellä se isomäki vastaan. Siellähän se tuli. Älysin vasta, kun oltiin hitaasti hipsuteltu kyseinen mäki alas ja luki "Kaaheen iso ylämäki"! Voihan pentele. Ravattiin sitten takasin ylös ja kierrettiin reitti sitten suunnitelman mukaan oikeinpäin. Taas hurruuteltiin mäki ylös ravissa. Yhden pellon kohdalla olisin tahtonut ottaa hienon auringon nousu Villen korva kuvan, mutta Ville oli toista mieltä ja kuva jäi nappaamatta. Pari kertaa kierrettiin sama lenkki ympäri ja sitten kipsuteltiin tallille. Oli kyllä voittoja fiilis, kun tallin pihaan päästiin. Olin maalannut piruja seinille ja ajatellut Villen pysähtelevän ja peruuttelevan, mutta ei. Toinen puski kuin traktori eteenpäin. Hieno Viipottaja Ville!

Ville sai hetken aikaa tallissa olla loimen alla ja hörppiä melassivettä. Sillä välin harjailin Paulin valmiiksi ja hain kaikki tarvittavat valmiiksi. Sitten vaatetin Villen ja kiikutin ulos Jäbän seuraksi. Paulin siis juoksutin enkä kyllä olisi kyydissä halunnut olla. Tuli semmoset pierupukit, vinkupukit, köyrypukit ja liitoravit, lentolaukat ja sun muut erikoiset koinkka loikat! Huh! Ympyrän suuntaa vaihtessa puhistiin ja höristeltiin korvia niin korkealla, kuin mahdollista. Samat tsembalot toiseenkin suuntaan. Enin virta, kun oltiin karisteltu tehtiin minun tahdon mukaisesti muutama hallittu siirtymä kummassakin kierroksessa. Laukannostot oli aluksi hyvin räjähtäviä ja äänitehostettuja. 

Pauli torstaina pörhäkkänä
juoksutuksen jälkeen

Tallissa Pauli sai melassijuoman myös ja takituksen ulkoilua varten. Tarhaan menokin oli eksotiikkaa tällä kertaa. Alkumatka meni hyvin. Sitten erään kimon kohdalla käynnistä suoraan kaikki jalat ilmaan ja pukkaus taaksepäin. Sitten stepattiin ja pörhisteltiin. Kaikki tämä minusta metrin verran sivulla. Aina taluttaessa Paulia laitan ketjun leuan alle. Tarhan portin sulkeuduttua kipitti heti kamujen luo paalille.

Perjantai aamuna laitoin kanssa Merjalle viestiä, että jättää Paulin ja Jäbän sisään, kun tulen liikuttamaan herrat. Ajattelin, että Ville ei ehkä sekoa, kun tarhan vieressä on kaveri. Ei ollut herralle riittänyt ja Jäbä oli sitten uhrautunut urheasti Villen seuraksi eli mennyt syömään paalia ulos. Pauli ootteli korvat hörössä minua tallissa.

Juoksuttelin Paulin myös perjantaina. Ajattelin, että onko taas sama show katseltavana. Ei onneksi. Hiukan oli meno hillytympää. Vinkauksia kyllä kuulu ja syöksyjä yks kaks yllättäen, mutta ei muuta erikoista. Teetin taas siirtymiä, jotka tällä kertaa tuli heti ja ilman tehosteita. Rentoon fiilikseen oli hyvä lopettaa ja lompsia sisälle melassijuomille. Tällä kertaa myös tarhaan menokin oli korrektia ja asiallista.

Jäbän kaulan venytys laukkojen jälkeen

Jäbän nappasin samalla sisälle, kun Villellä oli Pauli seurana. Kierrettiin aluksi pari kertaa sama lenkki, mitä Viipottajan kanssa edellisinä päivänä. Sitten lähdettiin mielenkiinnosta tutkailemaan muita reittejä, joihin osoittaa kyltit tallille mennessä. Semmoseen pitkään ylämäkeen käytiin kummatkin laukat päästelemässä. Alaspäin käveltiin ja ylöspäin tykitettiin niin paljon kuin ponista lähti. Hieno Jäbä! Sitten käytiin vielä vähän ravailemassa samaa lenkkiä mitä aluksi ja käpöteltiin tallille. Jäbäkin sai herkkujuoman. Takki niskaan ja ulos. Nämä kaksi huligaania olivat nurkassa kykkimässä ja odottamassa Jäbää. Jäbän ilmauduttua paikalle koko ryhmä siirtyi tunkemaan päätä paaliin.

Oli kiva käydä maastoilemassa huipputyypeillä! Ihana, kun on niin paljon reittejä, että menee aikaa kierrellessä ja maisemia ihaillessa. Huippua on myös näin maastovarmat hepat. Kumpikin niin fiksuja ja luottavaisia! Superit!

Ville, Ville, Jäbä ja vielä kerran Ville

Viime viikon maanantai alkoi tottakai ratsastuksen merkeissä Villellä. Mentiin maneesissa ihan vain perus ratsastusta. Ville oli alussa hiukan jumi, mutta laukkojen jälkeen taas super. Vasen laukka olisi tarvinnut hiukan enemmän työstöä, mutta pakkasen takia jätin vähemmälle. Itsellä, kun käy pakkasilma sen verran rankasti henkeen, tuntuu tukehtuvansa. En tehnyt ihmeitä eli isot ympyrät, siirtymiä.

Tiistaina Jäbällä oli vuokraaja kokelas. Joanna ratsasti Jäbällä tosi hyvin. Itse en kykene samaan enkä saa heti alusta niin korkeeksi ratsastettua. Villeä kiukutti kanssa ratsastajat, koska maneesissa oli jonkun verran porukkaa. Laukat nousi mainiosta ja pyöri paremmin maanantaihin verrattuna. Ville oli rento ja töitä tekevän oloinen koko ajan.

Keskiviikkona oli Terhin valmennus, johon osallistuin Jäbällä. Jäbällä menin siksi, jos Ville sekoaisi yksin menemisestä maneesiin. Unohdin piuhat talliin, joka ensin ärsytti minua ja pisteli mielessä. Kerroin Terhille Jäbän olleen super jäykkä viime aikoina. Terhin teettikin hyviä jumppa- ja venytysjuttuja koko tunnin ja kaikissa askellajeissa. Enkä ole pitkään aikaan mennyt niin rennolla ja venyvällä Jäbällä. Vaikka huomasin venymisen olevan Jäbällä hankalaa, kyllä se koko ajan yritti kovasti ja oli korvat hörössä menossa. Työskenneltiin koko ajan ympyrällä. Lopussa myös mentiin suoraa uraa ja varmistettiin, että hepat suoristuu ja kulkee pyöreänä myös suoralla uralla. Sain hyviä ohjeita istuntaani. Jäbä olikin valmennuksen jälkeen aivan hiestä märkä, jota ei kyllä ole pitkään aikaan ollut. Tallilta lähtiessä oli ihana olo itsellä ja Jäbäkin niin tyytyväisen oloisena jäi karsinaan.

Torstaina oli Ville päivä. Paulilla oli ratsutus samaan aikaan, joten Elisa pystyi muutaman kuvan nappaamaan. Menin Villen kanssa edeltä maneesiin ihan testinä eli sekoaako Ville yksin joutuessaan maneesiin. Lähti tallista hyvillä mielin ja tuli maneesiinkin hyvillä mielin. Maneesissa jossakin vaiheessa tajusi olevansa aivan yksin ja hirnu pari kertaa. Jouduin kerran komentamaan, ettei pikku heppa mun syliin voi tulla. Pääsin selkään hyvin. Heti aloin taivutella ja tekemään pysähdyksiä. Pari kertaa Ville vielä hirnui, mutta heti rauhoittui keskittymään työntekoon. Kohta saapuikin toinen ratsukko maneesiin ja Ville hirnui vielä silloinkin kerran. Paulin saapuassa maneesiin Ville hiukan jännittyi, mutta ei sen kummemmin asiaan ottautunut.

Ravissa oli eteenpäin pyrkivä enimmäkseen ja ainakin nenän rapsutuksen jälkeen. Laukat oli aluksi hankalia, mutta vertyi hyvin. Yritti Ville pari kertaa kiikuttaakin minua, mutta sain aika hyvin kiinni. Maneesissa meitä oli vain kolme, mutta aina tuntu, että ollaan sumpussa ja jouduin vetämään kiinni Villen. Tämä myös varmaan johti kiikutuksiin, koska Villellä meni hermo jatkuvaan jarrutteluun. Sitten sumppu tilanteiden jälkeen muutaman pitkän sivun baanatettiin kunnolla, jotta ei koko ajan hyssytellä. Hyvin reagoi eteenpäin apuihin, muttta myös jarruihin. Loppuraveissa Ville venytteli hyvin eteen - alas ilman, että painoi kädelle. Käveltiin pitkät loppukäynnit ja odotettiin Paulia.

Seuraava ratsastus minulla onkin torstaina, koska työt haittaavat harrastusta! ;)