Viikonloppu Vehmersalmella

Perjantaina veljeni haki koko kolmikon eli Cimun, Möttösen ja minut mukaansa. Minun kotiväkeni ei siis tiennyt, että meille saapuneet Cimulista ja kyllähän ilme oli näkemisen arvoinen! Cimu heti meni moikkaamaan ja oli Markuksen paras kaveri. Kyllähän se ollaan jo tiedostettu, että typy on peloton!

Ajalimme ensin Siilinjärvelle viemään mummille ruusu äitienpäivän kunniaksi. Ilolla otti meidät vastaan ja tarjosi todella hyvää kakkua, jota oli väkerrellyt pari päivää. Cimu simahti autoon päästyään, joten koko vierailun ajan Cimu veteli hirsiä autossa. Kävin yhdessä vaiheessa vilkasemassa, onko herännyt. En viitsinyt edes ovea avata, kun toinen oli niin söpökki nukkuessaan.
Siilistä lähtiessä käytin Cimua ulkona, mutta ei sieltä mitää lirua irronnut, joten jatkettiin matkaa.

Vehmeriin päästessä Cimu olisi vain vieläkin nukkunut, mutta eihän sitä nyt autoon voi jättää, joten nappasin Cimun syliin ja vein sisälle. Isähän ensin kirosi ja manisi meikäläiset alimpaan maan rakoon ja saviojaan mikä vain löytyy. Cimun antaessa ensimmäinen pusu, oli isänikin sulaa vahaa. Äiti ihasteli miten suloinen ja iloinen Cimu on. Äippä keitti siinä heti kahvit, jotta voitiin kaikki jutustella ihan rauhassa ja istualtaan, tottakai Cimusta.

Cimun osalta viikonloppu meni nukkuessa, syödessä, leikkiessä, nuuhkiessa, saaden uusia tuttavuuksia ja juoksennellen. Ei sen kummempaa. Cimun nukkuessa Möttönen sai olla olohuoneen puolella vapaana. Vanhempieni luona on eteisen ja olohuoneen välissä portti juurikin koiria varten, jotta voi tarvittaessa rajoittaa kulkemista läpi talon, esim. siivousta varten. Möttönen osasi rentoutua mukavasti Vehmerissä, koska ei nähnyt koko ajan Cimua. Harmi, ettei Möttis päässyt ulkona käymään, koska oli niin märkää ulkona.

Itse sain luettua hiukkasen jokaisena päivänä Kauppatieteiden pääsykokeisiin Cimun nukkuessa ja, kun oli useampi silmä seuraamassa Cimun liikkeitä. Kävin myös tallilla vilkaisemassa Jäbän kuulumisia siis vihkosta lukien, kun Jäbähän tarhailee lähimmäisessä tarhassa vanhempieni taloa. Etuovelta Jäbän tarhaan on noin 100 metriä, että sinäänsä aidan taka pystyi hyvin rapsuttelemaan. Halusin käydä vihkosta lukasemassa kuulumisia, kun eihän Jäbä minulle kerro onko ollut vointi millainen ja onko saanut millaista liikuntaa (:


Tallilla käydessä vilkaisin omaan varustekaappiini ja laitoinpa melko nopeasti oven kiinni. Järkyttävän näköinen sotku oli jäänyt kaappiin ennen leikkaukseeni lähtöä. Tuli oikein halu tulla tallille touhuilemaan, mutta eiköhän tässä malta vielä tämän ja ensi viikon ja sitten olisi taas aika uskaltautua hevosen selkään. Jäbä katseli ja tuli luokseni, kun kutsui sitä nimeltä lauantaina Cimun kanssa ulkona ollessa. Ihana oli nähdä, että tyyppi tunnisti!

Sunnuntaina Joona tuli sitten hakemaan koko poppoota. Cimu oli aluksi hämmentynyt, mutta kohtahan hän tajusi kuka tuli, isi <3 Voi, että pieni koira oli iloinen. Autossa Cimua taas nukuttu ja Möttönenkin matkusteli rauhakseltaan.

Ihana oli tulla kotiin ja omaan sänkyyn taas. Oli kyllä kiva käydä porukoillakin, mutta oma sänky kutsuu kyllä aina palaamaan.

 Meillä ei ole ollut tapana äitienpäivää juhlia kummosemmin, olla vain kotona ja nauttia oman äitin herkuista. Tottakai aina autellaan äitiä, mutta autellaan me muutenkin äitiä aina! Oma äiti on vain voittamaton <3