Herra Jänis

Juhannuspäivänä, viime viikon lauantaina täytti kanimies Möttönen viisi vuotta! Tämä on sio ikä näinkin kovia kokeneelle pupujussille. Möttönenhän on päätynyt meille lujasta tahdostani ja hyvien suostuttelutaitojeni avulla.

Sain lopulta suostuteltua Joonan hyväksymään kanihaaveeni. Joona sanoi vain yhden ehdon, että jänis pitää löytyä ilmaiseksi. Ei mennyt kuin päivä ja kani oli löytynyt. Joona vielä soitti ja kyseli. Samalla viikolla jussi haettiin meille Oravikoskelta. Möttösen ei tarvitse enää muuttaa kenenkään muun luokse paitsi viettämään kesät vanhempieni luo maalle nauttimaan vapaudesta ulkona ja ruohosta!

Möttönen saikin synttärilahjaksi matkan Vehmersalmelle ainakin kuukaudeksi. Siellä on loppumattomat porkkanat ja banaanit sekä aina tuoreet salaatit! Siitä pitää huolen isäni, joka leikkaa sadesäällä saksilla Mötylle heinää ja tuo sisälle. Tämä vain siksi, ettei Pupunen kastu.

Siirrytään pitemmittä puheitta Möttösen kuviin. Kuvat ovat vajaan kolmen vuoden ajalta.

Möttösen ensimmäinen päivä meillä

Möttönen ensimmäistä kertaa Tervossa

Ensimmäisiä kertoja Cimu ja Möttis samaan aikaan vapaana

Ystäväni Veera kävi kuvaamassa

Mahti Pupu

Rokkipupu Vehmerissä

Tänään ennen hetki ennen Vehmeriin lähtöä synttäreiden ja lomalle lähtöä

Omasta mielestäni pupu on muuttunut suuresti muutaman vuoden aikana. Ainakin Herra on rohkeampi ja turkki ihan kiiltää!

Mitä mieltä sinä olet?

Niin onhan blogin nimikin saanut säväyksen Möttösestä alias Möttis!

Töitä ja lutrausta

Viime viikolla maanantaina menin tuttuun tapaani Elisan kyydillä tallille. Olin suunnitellut tehdä samaa mitä tein edellisenkin kerran, kun "tosissaan" ratsastin. Ajatuksena tehdä vastalaukkaa ja niitä pienen pieniä käännöksiä.

Aluksi käynnissä vain hain reipasta ja rentoa. Tein hiukan pohkeenväistöä, jotta tiedän tapahtuuko mitään, jos pyydän. Kyllä tapahtui ja sain pyytämäni pari askelta heti. Keventelin aluksi ravissa ympyröitä ja kiemuroita, jotta paikat vaan venyvät ja lämpiävät. 

Ensin laukkaa ns. verryttelin. Pyysin vain laukan pyörivän ja säilyvän koko ajan samanlaisena. Sen jälkeen lähdin liikkeelle, että voidaan muuttaa tempoa. Jäbällä hirtti muutaman kerran kaasu, mutta kokoaminen olisi ollut ihan tyhmää. Kun sain pari hyvää, päätin alkaa tekemään vastalaukkaa. Suoralla ei siinä ole mitään ongelmaa eikä kaarevallakaan, mutta kun tahdoin tehdä niitä pieniä kippuroita. Pari raville tippumista tuli ja päätin hipaista ensi kerralla raipalla pohkeen taaksu, kun lähden kääntämään. Sain sitten aikaiseksi vaihdon! En reagoinut siihen mitenkään. Otin uudestaan vastalaukan ja tein käännöksiä, mutta koko ajan Jäbä tarjosi vaihtoa. Päätin sitten lopuksi kokeilla, ihanko oikeasti saan Jäbällä aikaiseksi laukanvaihdon. Ja sain! Olen niin iloinen ja onnellinen!

Tein siis elämäni ensimmäiset laukanvaihdot Jäbällä! Olen esteen päällä vaihdellut laukkaa, mutta näin sileällä en koskaan aikaisemmin. Se oli ihan mahtava tunne! Tein vaihdot vain pari kertaa ja aloin kevennellä niin leveä hymy kasvoillani, että kanssa ratsastajat varmasti ihmetteli! Olin niin iloinen ja onnellinen, olen kyllä vieläkin! Jäbä on opettanut muutenkin todella paljon niin sitten vielä tämmönen ns. iso juttu tai ainakin iso juttu minulle! :)

Jäbääkin hymyilytti!

Keskiviikkona taas nenu kohti tallia Elisan kyydillä. Olimme puhuneet lutraamossa käymisestä aikaisemminkin, mutta ei vaan oltu saatu aikaiseksi. Lutraamo on siis meillä maastossa sellainen hevosille tarkoitettu läträyspaikka. Voisi ajatella, että heppojen kylpyamme tai oma pieni uima-allas. En ole yksin tahtonut kokeilla, kun en yhtään tiedä miten Jäbä tai Ville voisi reagoida, joten teen tämmöiset mieluiten Elisan kanssa yhdessä ensimmäisen kerran.

Aluksi kierrettiin pieni käyntimaasto ja sitten jäätiin siitä siihen lutraamaan läträämään. Jäbä aluksi kauhisteli ja Elisa tulikin siihen vierelle syömään pahat lätäkköhirviöt pois. Jäbä oli ihan höpö, kun haisteli ja rouskutti syödä vedestä työntyviä kasveja. Yrittihän Jäbä kiivetä keskellä olevalle saarekkeelle. Lutraamossa voi kiertää semmoisen lenkin. Onneksi seurana oli Arja Viiruksella, joka polskutteli menemään, joten Jäbäkin uskalsi myös.

Koko viikko oli ihanaa puuhailua odotellessa lomaa!

Hymyä!

Maanantaina menin tallille Elisan kyydillä, vaikka vain minä ratsastinkin tänään. Tarvitsin nimittäin apua Jäbän laitumelta pois saamiseen ja takaisin viemiseen. Ville ei nimittäin ihan nyt ymmärrä vielä humpan juonta, mutta kyllä tämä tästä. Jäbäkään ei olisi tahtunut lähteä töihin, kun sitähän saattaa menettää syömällä henkitut ylimääräiset kilot pois!

Jäbä ei ollut liikkunut melkein viikkoon juuri ollenkaan, joten päätin tehdä vain ns. herättävää jumppaa. Kävelin monta kierrosta ja tein nopeita pysähtymisiä ja heti liikkeelle monta kertaa. Jotain avon tapaista ja väistön tyylistäkin tuli tehtyä. Sitten vaan aloin keventelemään ja pyytämään aktiivisia takajalkoja. Pyysin isompaa ravia, pienempää ravia ja taipumista. Jossain vaiheessa otin alku laukkailua. 

Sitten huomasin naps vain ja minulla oli hevonen kahdella ohjalla, joka oli avuilla ja pehmeän pyöreän tuntuinen. Pystyin kääntämään ja vääntämään, lisäämään ja kokoamaan juuri niin paljon kuin tahdoin. Tein laukassa kiemura uraa, jossa en vaihtanut laukkaa vaan joka toinen kaari tuli vasta laukassa. Aluksi tein laakeammat käännökset ja lopuksi niin pienen kuin kääntyin. Jäbähän kääntyi. En tiedä tuliko siellä yksi ns. piruetin tyylinenkin askel, kun se oli niin paikoillaan ja todellakin polkeva samaan aikaan kääntyi. Siellä vaan pystyi istumaan ihan rennosti ja pyytämään mitä vain.

Kun olin saanut hymyillä hampaat loistaen muutaman kierroksen, päätin ottaa loppu ravit. Siinä vain yritin saada Jäbältä venymistä ja silti aktiiviset takajalat. Ihanan fiilistelyn päätti super kommentit Elisalta. Elisa sanoi Jäbän näyttäneen pyöreällä hyvällä kaulalla ja liikkuneen hyvin. Mulle tuli niin hyvä olo hevosen omistajan sanoista, että tunsin kerrankin osaavani ratsastaa! Super viikon aloitus!