Aluksi käynnissä vain hain reipasta ja rentoa. Tein hiukan pohkeenväistöä, jotta tiedän tapahtuuko mitään, jos pyydän. Kyllä tapahtui ja sain pyytämäni pari askelta heti. Keventelin aluksi ravissa ympyröitä ja kiemuroita, jotta paikat vaan venyvät ja lämpiävät.
Ensin laukkaa ns. verryttelin. Pyysin vain laukan pyörivän ja säilyvän koko ajan samanlaisena. Sen jälkeen lähdin liikkeelle, että voidaan muuttaa tempoa. Jäbällä hirtti muutaman kerran kaasu, mutta kokoaminen olisi ollut ihan tyhmää. Kun sain pari hyvää, päätin alkaa tekemään vastalaukkaa. Suoralla ei siinä ole mitään ongelmaa eikä kaarevallakaan, mutta kun tahdoin tehdä niitä pieniä kippuroita. Pari raville tippumista tuli ja päätin hipaista ensi kerralla raipalla pohkeen taaksu, kun lähden kääntämään. Sain sitten aikaiseksi vaihdon! En reagoinut siihen mitenkään. Otin uudestaan vastalaukan ja tein käännöksiä, mutta koko ajan Jäbä tarjosi vaihtoa. Päätin sitten lopuksi kokeilla, ihanko oikeasti saan Jäbällä aikaiseksi laukanvaihdon. Ja sain! Olen niin iloinen ja onnellinen!
Tein siis elämäni ensimmäiset laukanvaihdot Jäbällä! Olen esteen päällä vaihdellut laukkaa, mutta näin sileällä en koskaan aikaisemmin. Se oli ihan mahtava tunne! Tein vaihdot vain pari kertaa ja aloin kevennellä niin leveä hymy kasvoillani, että kanssa ratsastajat varmasti ihmetteli! Olin niin iloinen ja onnellinen, olen kyllä vieläkin! Jäbä on opettanut muutenkin todella paljon niin sitten vielä tämmönen ns. iso juttu tai ainakin iso juttu minulle! :)
 |
| Jäbääkin hymyilytti! |
Keskiviikkona taas nenu kohti tallia Elisan kyydillä. Olimme puhuneet lutraamossa käymisestä aikaisemminkin, mutta ei vaan oltu saatu aikaiseksi. Lutraamo on siis meillä maastossa sellainen hevosille tarkoitettu läträyspaikka. Voisi ajatella, että heppojen kylpyamme tai oma pieni uima-allas. En ole yksin tahtonut kokeilla, kun en yhtään tiedä miten Jäbä tai Ville voisi reagoida, joten teen tämmöiset mieluiten Elisan kanssa yhdessä ensimmäisen kerran.
Aluksi kierrettiin pieni käyntimaasto ja sitten jäätiin siitä siihen lutraamaan läträämään. Jäbä aluksi kauhisteli ja Elisa tulikin siihen vierelle syömään pahat lätäkköhirviöt pois. Jäbä oli ihan höpö, kun haisteli ja rouskutti syödä vedestä työntyviä kasveja. Yrittihän Jäbä kiivetä keskellä olevalle saarekkeelle. Lutraamossa voi kiertää semmoisen lenkin. Onneksi seurana oli Arja Viiruksella, joka polskutteli menemään, joten Jäbäkin uskalsi myös.
Koko viikko oli ihanaa puuhailua odotellessa lomaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoithan asiallisesti (: