2x Maasto

Maanantaina matkailin tallille Elisan kyydillä. Meitä oli oikein auton täydeltä. Pitkästä aikaa oli kiva olla autossa, jossa muitakin kuin vain minä tai lisänä yksi. Juteltiin kaiken näköistä ja naurettiin.

Villellä on siis edessä neljän viikon kävely ja sitten aletaan rasittamaan pikku hiljaa enempi. Täähän sopii mulle vallan mainiosti, koska nyt voin joka kerta mennä huippu hepalla maastoon! Myöhän mentiin. Saatiin oikein naiskaunettakin mukaan, nimittäin Laura ja kaunis kimo arabitamma Ama.

Pauli ja Jäbä tekee duunii.
Villen kanssa pidetään hauskaa!

Maasto oli kyllä kaikkiaan yhtä suurta hauskanpitoa! Heti tallin pihasta ei meinattu päästä oikein minnekään, kun Amasta maassa hiukan heilunut paalin muovi oli varmasti kolme metrinen kuristaja käärme, joka vie hänen hienot putsinsa. Viheltely ilmeisesti pelotteli muovin pois ja Amakin uskalsi pyöräen suokkiherran perässä jatkaa matkaa. Laitumien vesiastiat meinasi pelotella Villeä. Tämä kuski meinasi olla euroopan omistaja ja olla antamatta autolle tilaa. Onneksi Laura oli mukana, koska vielä varmaan tänääkin käpöttelisin keskellä tietä mennä! :D Kiva oli autoilijakin eikä sitten lähtenyt suosiolla ohittamaan vaan odotti, että päästiin maastopoluille.

Kun päästiin siihen polulle, Ville päätti hirnua vaan. Siitä saatiin naurut! Olisiko Paulia hirnahdellut ja Ville päätti vastata, kuka tietää. Siinä polku talsiessa eteenpäin ja puhellessa kaiken näköistä tuli stoppi. Meinasin ihan valua pois kyydistä, kun ei ollut satulaa. Ville taisi siinä vähän TRÖÖtätäkin ja kauhusta. Ruohotupon ohi ei meinattu päästä millään. Ama meni Villen ohi ja tottakai tuponkin, mutta jäi sitten pyörimään kuin sikkura. Ama raukka ei ymmärtänyt, kun käpöttelisi eteenpäin tulisi tämä komea lihava suomenhevonenkin. Kun Ville oli päässyt ruohotuposta ohi, Aman pylly oli niin ihana, ettei silmät meinanneet irrota eikä askeltakaan tulla. Onneksi Ama on sen verran herkkis, ettei hänen pyllyään raavaat miehet saa noin vain katsella ja käänsi kiinteät pakaransa pois Villen silmistä. Siinä vaiheessa tämä kuski oli hereillä ja pamautti hintelät kinttunsa kylkii. Näin matka sitten jatkui taas etiäpäin.

Ruohotuppo ja naisten peppu episodin jälkeen oli vauhtia. Ville paineli mennä ja Ama sipsutteli tulla perässä. Tietty kuskit taas hihitteli ja lörpötteli, että metsän elukatkin säikähti! Kun laittaa kaksi blondia blondejen hepojensa kanssa maastoon, voi reittivalinnatkin muuttua hetkessä... Tosin nämä reitit kyllä päätti ihan kuskit, vaikka Villellä oli jo "Jos sinä et päätä, minä päätän. Mennään puuta päin!" Ei onneksi menty.

Seuraavaksi vastassa oli lapiomies. Minä en tiedä mitä Ama siellä punkeropyllyn takana teki, mutta sen minä tiedän mitä uljas ratsuni puuhasi. Ville teki dramaattiset käännökset päällä. Ensin oikealle ja lopuksi vasemmalle, korostaen hiukan lyhentyneellä askeleella. Sitten palattiinkin takaisin normaali olotilaan.

Mahtuihan reissuun myös kerran yritys nenän rapsutus alamäkeen! Se on kiellettyä! Villen tasapaino ei ole tehty sellaiseen ja se polonen ei vaan ymmärrä sitä itse, ei sitten millään. Oli meillä myös ihan sallittu nenän rapsutus ylämäkeen! Sillä välin kuski korjasi pyllypehmike virityksiä.

Tallissa tapahtui ihmeitä. Ville hirnui karsinassa, vaikka hänen tarhakamu Pauli oli vieressä ja Jäbänkin havaitsi vastapuolella käytävää. Hain melassinkin, kun naurultani pääsin. Hirnuminen jatkui. Suomenhevosruuna Ville Viipottaja Pyykönen oli rakastunut silmiä hivelevän kauniiseen valkoiseen Ama -tammaan yhden maastolenkin aikana! <3 Ilmeisesti heidän ajatusmaailmat kohtasit ja he taisivat ymmärtää toistensa ei niin kovinkaan aina järkeen käypää ajatuksenjuoksua. Toivotaan nyt onnea Villelle, että saa treffata vielä uudestaan Aman kanssa. Ajatusleikkinä heittettiinkin, jos Ville voisikin tarhailla Aman kanssa tästä lähtien. Ville saisi oman prinsessaponinsa!

Jäbä kertoi tämän olevan elämän elixiirin lähde!
Pitää kuulemma ikinuorena ja jouhet kiiltävänä!

Tiistaina kävin aamulla yksin maastoilemassa Jäbän kanssa. Olin nauranut itseni virkeäksi edellisenä päivänä, että pitihän sitä lähteä. Meillähän meni Jäbämaiseen tapaan normaalisti. Ei ongelmia.

Mennessä metsäkoneet ja tien varteen pysäköidyt autot eivät olleet mitään. Takaisin tullessa nämä meinasi olla ylitse pääsemättömiä. Minusta kuulosti, että ne ukot taisi vähän naureskellakin. Jäbä koko maaston käveli todella reippaasti. En ole aikasemmin niin reipasta Jäppistä nähnyt!

Tarhaan vienti meinasi olla yksi ohjelma numerokin. Pauli Peevelin Pentunen ei tahtonut uskoa, ettei Jäbi uskalla tulla, kun toinen siinä portilla niin lällättelee. Olin laskemassa jo Jäbän irti tarhaan, kun Jäbä lähtee peruuttamaan ja Pauli tulla porttia kohti. Minulla portti auki kädessä ja hepo toisessa. Sain napsautettua narun takaisin Jäbälle ja näin sain portin suljettua. Sitten toisella narulla huidoin Paulia ja käskin sen mennä pois. Ville ilmeisesti irvisteli loppujen lopuksi niin ärsyttävästi Paulille, että Pauli päätti mennä vähän ojentamaan Villeä. Sillä aikaa sain luikautettua Jäbän kaikessa rauhassa tarhaan. Työ voitto! Sitkeys palkitaan!

Suoritatko?

Huomasin tänään kummallisin jutun itsestäni. Ajelin töihin ostoksille. Mielessäni olin ajatellut kuka töissä on. Auto vaan parkkiin. Menen, koska meillä on super hyvät banaanit ja vain euron kilo!

Olen ollut reilun viikon sairaslomalla. Ensin päätäni särki yötä päivää jyskyttävästi viikon. Kun päänsärky alkoi helpottamaan päivä päivältä, alkoi kuume hiipiä paikalle. Nyt minulla on ollut lämpöä normaali lämmöstäni aina päälle 38 asteeseen parisen viikkoa. Oli minulla vajaat kaksi vuorokautta normaali lämpö. Olin menneen viikonlopun töissä, lauantain ja sunnuntain. Töihin lähtiessä nappasin buranaa ja panadolia. Haahuilin töissä. Hikosin töissä. Väsyin töissä. Nyt maanantaina aamuna oli lämpöä. Ilman ropin roppia ei kuumetta tällä hetkellä ole.

Lauantaina en tiennyt yhtään kuka vastassa olisi. Oikeastaan vähän jännitti. Menin kuitenkin innoissani, koska kotona makoilu alkoi jo tehdä painaumia. Olin koko yhteisen ajan siis 30 minuuttia aivan eri ihminen. Kerroin vain nopeasti olevani kuumeessa vieläkin, mutta tulleeni töihin, koska ei tämä tauti tästä muuksi muutu. Sunnuntaina tiesin kenet päästän kotiin. Olin ehkä normaalimpi. Kysyin oliko jälkiäni korjailtavana. Tosin hän tiesi, etten ole aivan teräs kunnossa. Huumorilla laskettiin, kuinka paljon häntä oli sillä hetkellä korvennut lattialle jäänyt roskapussi! Hänen lausuessaan, että roskapussi oli lattialla. Muistin siinä samalla,  kuinka se roskapussi  todella oli illalla lattialle jäänyt.

Tänään kassalla kysyin, tiesikö hän oliko jäljiltäni jäänyt jotain. Oli. Roskapussi ja eräs muu juttu. En saanut kuvaa mieleeni. Sain samaan ihmetykseeni myös kuulla, kuinka hevi hyllykin oli ollut aivan rei'illä aamulla. Muistan etsineeni päärynöitä illalla. Kerron, etten löytänyt päärynöitä. Saan hiukan tylyltä kuulostavan vastauksen, että olisit laittanut muuta. Minun jälkeeni tulee asiakas kassalle. Pakattuani ostokseni. Lähden kotiin.

Halusin olla lojaali ja antaa toisille omat viikonloppu vapaansa. Menin vapaasta tahdostani ns. kipeänä töihin.

Minulla on aikaisemminkin tavarat unohtunut vääriin paikkoihin. Olen tehnyt asiat ns. puoli tiehen. Luullut tehneeni täysin, mutta joku oleellinen sarake jäänyt täyttämättä. Olen lukinnut ovet ja ollut lähdössä kotiin, kun olen huomannut yhden standin töröttävän ulkona. Jäänyt paistopisteen kirjatut leivät hyllyyn. Näitä sattuu jokaiselle.

Tänään havahduin, miksi minusta tuntuu, että se olen aina minä. Minä yli suoritan töissä. Kun olen yhtä aikaa työkaverini kanssa, jännitän epäonnistuvani. Odotan oikein, että mitä väärää viimeksi on tullut tehtyä. Jos teen virheen, siitä ei kukaan räpsäytä samantien sormille. Kun tulee sulkemisaika, alkaa yli suoritus. Kerään oikein listaa mielessä, ettei mikään asia jää tekemättä eikä mikään tavara jää väärälle paikalle. Kun vaihdan omat vaatteeni, alan juosta ympäri kauppaa kuin hysteerinen ravihevonen. Tässä kohtaa tulee mieleen joku hyvin tuttu suomenhevosruuna! Kun poistun ulos, jään aina hetkeksi oven taakse miettimään kaikkea tekemätöntä ja tehtyä. Monesti vielä ulkona lastauslaiturilla järjestelen maitolaatikoita.

Mietin jo valmiiksi, miten tulen keskiviikosta selviämään. En tahdo toistaa virheitäni. Toistan joka kerta. Olen todennäköisesti siksi niin väsynyt, kun koko ajan kelaan mielessäni miten voin parantaa. Itse en todellakaan kehtaa sanoa joka kerta kaverille, että sinulta oli jäänyt tämä. En sano, koska itseltäni voi jäädä se ensi viikolla siihen. En tahtoisin mennä jännittyneenä ja ehkä hiukan pelokkaana töihin. Tahtoisin takaisin sen olon ja sen työpaikan, minne aluksi menin.

Olen epävarma osaamisestani. Tunnen epäonnistuvani aina. Tuntuu, että minulla on väärät työvaatteetkin päällä. Tunnen olevani muiden riippakivi, sylkykuppi ja pahan mielen aiheuttaja

Ainut millä tällä hetkellä jaksan työtäni tehdä on asiakkaiden hymy, tyytyväisyys ja asiakaspalaute.

Tällä jaksaa pitkään!

Millaiseen työpaikkaan sinä saat mennä? Annatko anteeksi toisten tekemät virheet? Myönnätkö tekeväsi virheitä?

Klinikka tuli tallille

Kauan odotettu eläinlääkäriauto tuli tallillemme torstaina. Autohan siis on Savon eläinsairaalan, joka on varusteltu klinikka tasoisella laitteistolla. Tietenkin pätevällä henkilökunnalla!

Elisa oli pyytänyt töiden vuoksi meidät aivan viimeiseksi, jottei tarvitse työpäivää keskeyttää ja kiiruhtaa tallille. Minullahan olisi oikeasti ollut töitä, mutta viikon jatkuneen kuumeen vuoksi olin sairaslomalla vielä torstaina. Lähdin tallille, koska kuume oli päästänyt minut otteestaan ja tottakai minulla oli jo sietämätön ikävä karvakorvia!

Vähän aikaa saatiin tallilla puuhailla ja katsella muiden heppojen toimenpiteitä, kun lähdettiin heti neljältä tallille. Villehän oli koko sen odotusajan sitä mieltä, että hänet ja heti. Aloitettiin sillä, että hepoista kerättiin tiedot koneelle. Pientä tuskan hikeäkin meinasi iskeä, kun Villen passi ei ollutkaan muiden papereiden joukossa. Passi löytyikin sitten loppujen lopuksi autosta ja oli vain luiskahtanut muiden joukosta erilleen lattialle. Kerrottiin suullisesti ja näytettiin papereista, mitä pojille on ennestään diagnosoitu.

Pauli sai ensimmäisenä pikku kännit ja lähti sitten hiekkaröntgeneen. Pääsin olemaan avustajana ja Paulin mukana röntgenessä. Minulta aluksi varmistettiin, että olen 18 vuotta täyttänyt ja en ole raskaana. Sitten minut puettiin lyijyhaalariin, lyijyhanskoihin ja laitettiin vielä lyijystä oleva kauluri, joka suojaa kilpirauhasta. Nämä tyylikkäät, joka vuotiseen trendiin kuuluvat on minulle ennestään tuttuja omista röntgen kuvista, mutta on ne kaikki vaan päälle puettuna raskaat!

Pidin kiinni semmosta mustaa levyä, oliko sen nimi nyt kasetti. Oli muuten vaikeata osata pitää sitä oikein, kun ne tumput luisti. Lopulta onnistuin pitämään sitä oikein ja saatiin kuva. Pauli oli ihan kivettynyt niille sijoilleen. Kuvan valmistuessa juteltiin hoitajan kanssa. Hoitajahan kysyi minulta, että teilläkö on kolme hevosta. Hänelle sitten tarkensi, että nämä kaikki kolme ovat Elisan ihan omia. Hän ilmeisesti luuli Elisaa minun äidiksi. Olisihan se ihan mahdollista ja toisaalta ajatus leikillä ihan jees. ;) Kerroin lyhyesti, että ollaan tunnettu monta vuotta. Ehkä minulla onkin nykyisin semmonen vara(heppa)täti! :D

Meidän ollessa kuvissa, oli Villellä jalkan ultraus. Ville oli myös saanut hömpsyt, jotta oli housuissaan pysynyt. Siltähän löytyi repeämä samasta vanhasta paikasta eli vasemman etujalan polven takaa. Repeämä ei ole niin suuri eikä paha kuin kesällä. Kolme viikkoa kävelyä ja sitten aletaan pikkuhiljaa kuntouttamaan jalkaa uudestaan. Voisi sanoa, että tämä on ollut ihan meidän oma vika. Ollaan innostuttu aivan liikaa ja nyt nollataan koko homma. Nyt sitten otetaan Villen kanssa iisimmin, kumpikin!

Jäbällä oli vain rokotus, kuten kahdella muullakin viikarilla lisäksi. Nämähän kaikki kolme antavat pistää todella mallikkaasti. Ilman yhtään mitään pyörimistä tai muutakaan ylimääräistä liikehdintää.

Yhtään kuvaa ei tullut otettua laitteista eikä muustakaan toiminnasta. Oli niin jännää, kun pystyivät tekemään kotitallilla ihan klinikkajuttuja. Pätevät laitteet ja kätevät emännät!

Photography by aaveen.net Mintun blogista voi käydä lukemassa esittelyä Kiuruvedellä sijaitsevasta Savon eläinsairaalan päämajasta.

Huomasin itse Savon eläinsairaalan facebook sivuilta, että kesän ainakin auto operoisi Siilinjärveltä käsin keskiviikot ja torstait!