Cimun Tervo viikonloput

16. - 18.5.2014

Päikkärit takin päällä ulkona

Cimu oli siis ensimmäistä kertaa Tervossa viettämässä viikonloppua. Matka sinne meni kivasti. Cimu siis nukkui ja otti oikein rennosti. Perjantaina Cimu kävi vähän tutkailemassa paikkoja ja kulki yläkertaan portaita jo aivan itse ylös ja jopa alaskin. Möttösen ns. varahäkkiä hiukan ihmetteli, koska kotonahan tuo pupunen loikki ja nyt se onkin jo täällä. Joonan isää Cimu ei ollenkaan arastellut niin kuin ei tähän mennessä muutenkaan ketään muitakaan uusia ihmisiä, onneksi!


Perjantaina saunassa käynti oli vain hiukan vaikeaa, koska Cimuhan ei oikein tajunnut ettei voi sinne saunaan tulla, koska kuivuu ja sillehän tulee tajuttoman kuuma. Cimu ei myöskään tajunnut, että me ollaan ylhäällä lauteilla. Jossakin vaiheessa kuumuus taisi rueta neitiä häiritsemään ja poistui suihkun puolelle. Me siis jätettiin Cimu takkahuoneeseen omalle paikelle nukkumaan. Oli sitten lähtenyt meitä etsiskelemään ja löysi sitten saunan ja meidät!

Cimu lähti Onnin perään

Lauantaina Cimun kanssa päästiin ensimmäistä kertaa kunnolla ulkoilemaan ja Cimuhan sitten väsähti minun takin päälle päikkäreille, kun siinä autoa siivoiltiin. Iltapäivän puolella Joonan veli ja hänen kihlattunsa ja tottakai heidän kultakimpaleensa ja ilon tuoja Onni -kultainennoutaja tulivat myös viikonlopun viettoon. Aluksi Cimu oli suorastaan kauhuissaan serkkupojan vauhdikkuudesta ja tutustumisen halusta. Onnin painellessa järveen uimaan niin pikkuneiti perässä. Lauantai iltana oltiin jo oikein paita ja peppu tyyliin. Cimu vain halusi Möttösen omia eikä olisi antanut Onnin yhtään saada pussailla pupusen kanssa, mutta Onni sinnikkyydellään sai sitten myös moikkailla Möttöstäkin.

Hiekkanenä!

Sunnuntaina oltiinkin Joonan mummin mökillä rappusia uusaamassa ja tulihan siihen samalla pikkuinen terassi/patio. Kummatkin hurttamuksen temmelsivät, kaivoivat kuoppia, kävivät rapakossa polskimassa ja nukkuivat hietikolla yhdessä. Cimun väsähdyttyä taas unosille Onni sai osakseen kaiken huomion ja Onni oli oikein otettu, ettei tarvinnut hetkeen jakaa rapsutuksia.

Serkukset!

Ihanaa oli nähdä kuinka kummatkin koiramuksen viihtyivät toistensa seurassa ja Cimuhan käytti kaiken energiansa Onnin kuisaamiseen. Onni, kun komennettiin maahan niin Cimu meni kirjaimellisesti kävelemään toisen naaman yli. Tässä tuli huomattua miten Onnilla on pitkät piuhat tai päre ainakin on kostea, ettei pala ihan hetkessä. Aikalailla Cimu sai Onnia ärsyttää, jolloin Onni aina tassullaan tai kuonollaa muksautti palleron nurin.
 


23. - 25.5.2014

Oltiin nelisteen Tervossa viikonloppua viettämässä, Cimu, Möttis, Joona ja minä. Perjantaina kamat saatua paikoilleen alettiin pestä mattoja. Hiukan Cimu pelkäsi painepesuria, mutta oman viltin turvassa katseli koko ajan meidän puuhia. Onhan tullut jo huomattua aikaisemmin, että Cimu on super rohkea ja hyvä niin! Käytiin rantasaunassa kumpanakin iltana. Saunaan mennessä Cimu jäi pukkarin puolelle nukkumaan ja nukkui koko ajan, vaikka uimassakin kävin välillä.

Kahlailtiin rannassa ja samalla itse keräsin pohjan keppejä ja teräviä kiviä, ettei kenenkään töppöseen pistä. Cimukin tassutteli rannassa paljon ja näytti ihan jopa viihtyvän vedessä. Lämpötila saattoi vaikuttaa asiaan paljon, koska lähempänä +30 astetta oltiin kaikkina päivinä.

Käytiin myös soutuveneellä katsomassa katiska ja soutelemassa. Ensimmäisen kerran Cimu oli järkyttynyt ja turvautui syliini heti. Toisena kertana neitokainen katseli ja tähyili joutsenia + muita lentäväisiä.

 Cimu lekotteli patiolla torkkuen ja välillä vähän possunkorvaa rouskuttaen, kun itse yritin saada luettua Kauppatieteen pääsykokeisiin. Kumpanakin iltana Cimulle maistui uni ajoissa ja aamullakin meni reilusti yli seitsemän ennen, kuin pyysi tarpeille ulos.

Tällainen viikonloppu oli oikein kiva ennen töihin paluuta kuuden viikon sairasloman jälkeen!

Miten röökaajasta tulee savuton ja valistaja?

Mietin tätä kysymystä tällä viikolla parikin kertaa. Olen siis lopettanut tupakan polton maaliskuun ensimmäisellä viikolla. Savuton elämäni on kestänyt kaksi kuukautta.

Ajatus lähti silloin, kun tiesin pääseväni leikkaukseen vihdoinkin ja suurinpiirtein aikataulussa. Laskin viikkoja, kuukausia ja varsinkin päiviä, että milloin se odotettu päivä koittaa. Samalla kauhistelin kuinka aika käy lyhyeksi lopettaa ennen leikkausta.

Heräsin maanantaina Rakkainpani vierestä ja totesin, että tänään en polta. Ei tee mieli polttaa. Illalla ennen ratsastustuntia tuli himo - poltin. Pelkäsin tätä. Pelkäsin, etten osaa mennä tallille tai oikeastaan lähteä ratsastustunnille ilman tupakkaa tai siis olla polttamatta. Tulin kotiin ja tunnustin Joonalle. Joona kertoi, että tätä hän epäili. Talli oli se paikka, jossa saatoin repsahtaa. Keskiviikkona oli sama mörkö edessä. Olin Elisan kyydillä ja kerroin, että olen lakossa. Enkä polttanut.

Kuva vuodelta 2011

Viikkoa ennen leikkausta oli vielä suunnittelukäynti KYS:llä ja siinä vain varmistettiin, että olen vielä suunnitelmissa mukana ja käytiin asioita läpi, joihin täytyy varautua. Itse pelkäsin ratkeavani jännityksen vuoksi. Olin ollut 14.4. maanantaihin asti polttamalla kuutisen viikkoa. Reumapolilla olin oikein uhonnut, etten luovuta tai siis anna itseni polttaa. Enkä antanutkaan, miksi olisin. Jos kerta ei tee edes mieli, miksi pitäisi.

Pari viikkoa sitten kävin leikkauksen tiimoilta KYS:llä Suupoliklinikka ykkösessä ja siellä oli puhetta taas tästä tupakasta. Tuli oikein tirautettua pienet kyyneleet, koska en ollut ratkennut vieläkään. Ja nyt voisin ja pystyisin sanomaan rehellisesti, että olen lopettanut. Olen voittanut asian, jonka olen pitkään halunnut tehdä. Olen yrittänyt aikaisemminkin ja olen onnistunut joksikin aikaa, mutta sitten taas ratkesin. Nyt oli sen aika tapahtua.

Röökaamiseni oli mennyt yli. Saatoin polttaa kauhistuttavan määrän. Moni kauhisteli tahtiani. Saatoin jotakuta odotellessä poltella kolmisen tupakkia. Mutta miksi? En tiedä. Kysymys, johon en ole vastausta itsestäni saanut. En ole varma saankaan. Ei sillä enää ole oikeastaan edes väliä.

Suurimman uskon, johon vaalin aina itselleni toivoa on oma isäni. Isäni pystyi lopettamaan karkean 50 vuoden arvion jälkeen kuin seinään viime kesänä sai minutkin heräämään. Tiesin, jos kaikki osattavat sormella ja kärkevät / pakottavat lopettamaan niin ei tule onnistumaan. Omaan veljeeni olen pettynyt. Hän lopetti tupakoinnin, mutta alkoi kärryyttämään sähkösavuketta. Taas uusi riippuvuus voitettavaksi.

Kuva vuodelta 2014

Kyllä itsellänikin on ns. korvaava pahe. Syön namia ja herkuttelen jonkin verran. Jäätelöä tulee nykyisin mätettyä aika paljon. En kuitenkaan pidä herkuttelua niin pahana kuin tupakointia. Tässä vaiheessa joku voi tuumata, että noniin nyt tulee sydän- ja verisuonitauteja ja verenpaine kohoaa taivaisiin + liika lihavuutta. Minussa ei muutama tai sanotaanko kymmenenkin lisäkiloa pahitteeksi olisi, joten ei hätää. Minä liikun kuitenkin nykyisin Cimunkin ansiosta enemmän.

OLEN LOPETTANUT! Kyllä, olen itsestäni super ylpeä ja toivon, että muutkin voivat olla! (:

Vanhat tuttavuudet

Tervetuloa lukemaan blogiani uudet lukijani / seuraajat!

Viikonlopun vanhemmillani vietettyä, tuli sunnuntaina kotiin lähdön aika. Ajattelin hiukkasen kaunistautua ja hiuksiani oikoa ennen lähtöä. Taisinpa kasvojakin ajatella puhdistavani. Olen tietoisesti jättänyt hius- ja kasvotuotteita vanhempieni luokse, jotta tarvittaessa ovat käytettävissä eikä aina tarvitse kaikkea mukanaan tuoda.

 Joukosta löytyi tuotteita, jotka olen ostanut opiskeluni aloitettua ammattikoulussa ja kyytiä/linja-autoa odotellessa pyörinyt kaupoissa hyllyjen välissä. Joukosta löytyi ainakin yksi tuote, jonka olen tilannut netistä lämpösuojanimikkeellä ja eikä arvattavastikaan miellyttänyt minua. Myös löytyi tuote joka tuli silloin ammattikouluni ensimmäisenä vuotena markkinoille, kokeiluihin innostuneena olenpa näköjään ostanut senkin. Tuote joka on näinä lähipäivinä tullut kauppojen hyllylle ja tuote joka on kauppojen hyllyltä jo poistunut.

Ajattelin aloittaa tästä helpoimmasta päästä eli hiuspuutereistä. Minulla on kyllä käytössä vieläkin tänäkin päivänä Schwarzkopfin Got2b powder´ful – hiuspuuteri. Puuteri on hienojakoinen, hiuksiin laitettuna näkymätön ja arki käyttöön omiaan.  Lähtee tavan hiuspesulla pois, ei vaadi syväpuhdistusta päivittäin. Annostelu helppoa ja reiät, joista puuteri tulee, sopivan kokoiset. Tämän purkin olen Vehmeriin jättänyt tarkoituksella.

Juhlavampiin kampauksiin laittaisin ennemmin Klippoteketin StylingDust – hiuspuuteria. Söpö peltipurkki. Tuotteen ulkoinen olemus on tyttömäinen! Tämä puuteri antaa pitoa! Puuteri on hyvin hienojakoista ja häviää tukkaan hyvin! Omani olen ostanut Sokokselta pari vuotta sitten. Tämä tuote on jäänyt aivan sattumalta vanhemmilleni. Eipähän tarvitse ensi kerralla hiuspuuteria ostaa, kun vain muistaa napata tämän sieltä matkaansa. Suosittelen!

Sitten löytyy volume –tuotteita. Ainakin niin pitäisi tai siis niinhän niitä markkinoidaan. Nivean tuote toimii hyvin föönin kanssa. Elvital kuivuu kököksi ja L´oreal kuivuu myös kököksi. Elvitalissa hyvä suutin ja sumu tasainen.Elvital tuoksuu miedosti mustikalle. L´orealin taas suora pistemäinen ja lörppö. Pitäisi mielestään olla hyvä yksittäisten suortuvien muotoiluun, mutta ainakaan minä en onnistunut.

 

Samalta kuvasta löytyy lämpösuoja –tuotteena ostettuja yksilöitä. Four Reasons sisältää muotoilevia tuotteita ja toimiikin ihan ok muotoiluraudan kanssa. Föönatessa tukka kovettuu yhdeksi isoksi hiuspalloksi, jota saa sitten pestä ihan topakalla syväpuhdistavalla käytön jälkeen. Biozell toimii jees. Ainakin suoristus sujui sukkelammin ja latvat eivät ole menneet kikkaralle vaan on yllättävän suorat. Tuoksu miellyttävän mieto.

 

 XZ:n tyrni hiuslakka. Tullut hankittua yläasteen Puolan luokkaretkeä varten, koska on kätevän pikkunen. Antaa hyvää pitoa ja tuoksuu yllätys yllätys tyrnille. Wellaflexin Volume Boost –hiuslakkaa käytin ennen päivittäin, kunnes löysin uuden ihanuuden. Volume Boost pitää hiukset ojennuksessa tuulessakin. Uusi ihanuus on myös Wellaflexin, mutta Shine versio. Shine jättää ihanan huolitellun näköiseksi, mutta ei ainuttakaan lakkakökköä. Lakka lentää hiuksiin hyvin mainion suuttimen ansiosta.

Viimeinen hylätty kaveri tai no tietoisesti Vehmeriin kuljetettu toveri on Schwarzkopfin Gliss sarjaan kuuluva korjaava hiusöljy. Kätevä sumutin helpottaa levitystä ja sumutin onkin napakka ja hyvin toimiva. Öljyssä lilluu kultahilettä, jota itse omassa tukassani en kyllä huomannut, mutta on ainakin myyvemmän näköinen kaupan hyllyllä. Tykkäsin tästä. Tuotteessa lukee, ettei suositella vaalennetuille hiuksille. Ilmeisesti voi värjätä tukkaa. Siksi tämä kaveri on Vehmerissä odottamassa minun ystäväni noutamista sieltä. Ystävälläni on tummat kauniit pitkät hiukset, joten hän saa tämän. En tahdo omasta vaaleasta tukastani laikukasta.

Garnierilta oli myös kaksi kasvoille tarkoitettua tuotetta. Toinen puhdistusemulsio /-geeli ja kasvovesi. En muista olenko käyttänyt näitä milloin ja millaisia olivat. Otin siis nämä Kuopioon pois tuhlattaviksi. Kerron myöhemmin kasvotuotteista lisää, kunhan ensin verestelen muistoja (:

Tällaisia tuttavuuksia. Nämä kaikkihan on ihan markettitavaraa ja siitäkin voi varmasti löytää yhden syyn, miksi nämä ovat mitä ovat. Olenkin hiuksieni suhteen alkanutkin käyttää laadukkaampi ja toisten mielestä järjettömän kalliita tuotteita, mutta niillä hiukseni saan näyttämään kauniilta ja itsepähän rahani tuhlailen. Suosittelen kaikille käyttämään vanhat tuotteet kaapeista ja laatikoista pois ennen uusien ostoa, koska monta kertaa vanhat törpöt jäävät sitten van lojumaan.