Villeilyä

Jäbä

Tämän vuoden viimeinen kuu starttasi tänään. Huomasinpa, että lukijoitani on jo karttunut jopa yhdeksän kappaletta! Siirrytäänpä sitten heppajuttuihin.

En ole mennyt noin kahteen kuukauteen kellään muulla, kun Vilpertti Villellä. Okei jonkun yksittäisen kerran Jäbällä.
Villehän siis saikkuilee edelleen. Jalkaa tosin rasitetaan, mutta mitään tiukkaa kouluvääntöä ei mennä eikä muutenkaan ratsastella yli 30 minuuttia.

Ollaan käyti muutaman kerran maastossa yksin ja kaverin kanssa. Enimmäkseen ollaan kevennelty ihan maneesissa, jotta ei vaan kompastuisi tai jotain muuta Villemäistä kaahottamista. Ravallaan aina enimmäkseen ja muutamat laukat, jotta tulisi enempi rasitusta, mutta pikku hiljaa. Tosin on sillä pojalla virtaa kuin pienessä kylässä.

Menin tässä pari viikkoa sitten maneesiin ratsastamaan ja Elisa juoksutti samalla Paulia. Viipottaja Ville keksi kaikenlaista. Teki ponimaisia syöksyjä, uhkaili kanssa ratsastajille, hetkutteli, pyyhki turpaa kesken ravinkin, ei kääntynyt vaikka kuinka käänsin ja mikä huvittavinta lähti oikein köyrypukkeja menemään laukassa. Elisa toljottaa raippa ja liina kädessä silmät vähintään lautasen kokoisena ja suu apposen auki. Elisa yritti jotain sanoa, mutta sanat meni ihan sekaisin. Pauli vain ravailee korrektisti ympyrällään samalla. Minä nauran ja yritän nostaa Villen päätä. Kun sain Villen pysähtymään, en voinut muuta kuin nauraa ja hihitellä. Tämä tappijalka ihan oikeasti osaa sitten pukitella, vaikka koskaan aikaisemmin en ole sellaista kokenut tai näkenyt.
Koko loppu ajan Ville yritti erilaisia keinoja päästä uudestaan pukittelemaan ja tekemään ponimaisia tykityksiä. Hölömö!

Tänään menin ratsastamaan Elisan kyydillä. Ville uhitteli ja kiukutteli karsinassa moneen otteeseen. Eikä oikein ollut halukas muuhun, kun namien syöntiin. Käynnistä tuntui, että koko hevonen on vasemmalla kädellä. Ravissa V könkkäsi. Ajattelin heti, että nonnii puolen vuoden kuntoutus meni hukkaan. Eikun vaan pelkälle kävelykuurille taas.

Elisa kuitenkin kehotti ratsastamaan eteen ja tekemään käynti - ravi siirtymisiä, jotta vähän tulisi nopeammaksi. Maneesissa oli myös sopivasti ravivälillä muutama puomi ja mentiin myös niitä, että lavat irtoaisi hiukan. Kohta mulla olikin allani ruutitynnyri. Painetta reilusti kädellä ja tasaisesti. Jalasta mentiin eteen.

Laukassa vasen pyöri ihan hyvin muutaman käynti - laukka siirtymän jälkeen. Oikea oli todella jäykkä. Ehkä hiukan nelitahtinen. Sai aika kauan tehdä siirtymiä ja pyytää eteen, kun molemmat laukat pyöri keventelin pois. Loppuverkassakin mentiin muutaman kerran puomeja, kun Ville niistä näyttää tykkäävän. Villellähän ei enää voi hypätä, koska jalka voi ja varmasti hajoaakin siitä uudelleen. Koulupolleksi ja harrasteputeksi Ville onkin tarkoitettu.

Villen kanssa tuumaustauko puomeista

Ratsastuksen jälkeen minulla olikin iloisempi ja enemmän hoivausta kaipaava kaveri karsinassa.

Tänään tallissa puhuttiin Elisan kanssa, että meissä on Villen kanssa vähän samaa. Molemmat päättäväisiä. Saatetaan kiukutella ja näyttää ulospäin häijyiltä, mutta sisältä herkkiä ja aurinkoisia.

Ilo mennä näin persoonallisilla hevosella, jonka kanssa ei koskaan ole tylsää ja samanlaisia päiviä!

Hieno Ville! (: