Laiskottelu ja loikoilu loppuu...

Tänään olis sitten töihi lähettävä taas viikon ns. loman jälkeen. Oltiin suurimmaks osaks Tervossa, kun Joonalla sattu olemaan pitemmät lomat ja eipä täällä betoniviidakossa jaksa hirvittävästi olla.

Yllättävän jees asenteella sitä takas taas menee. Innostuksen lamppua himmentää vain yöllinen

unettomuus... MIKSI en vaan saa nukuttua, kumpa tietäisin. Viime yönä ja nyt tässä naputellessa on asiaa tullut uudestaan mietittyä - kaipaan jollakin tavalla takasin Vehmerin työpaikkaa, mutta taas kaikilla järjellä eikä tunteella ajatellen ollenkaan tykkään ylivoimaisesti nykyisestäni Kurkimäen työpaikasta. Ihan totta (:

Vehmerissä mulla on niin paljon monia muita asioita miksi siellä tykkää käydä ja olla. Niitä hyviä asioita ei kyllä mielellään tahdo työpaikalla tai muulla työ asialla sotkea ja maalata päällä inhotuksella. Kurkimäessä mulla on? - ei tavallaan mitään (: Tässä nähdään vaihtelu virkistää ja kaikki uusi, ihmeellinen ja toisaalta hiukan jännittävä on vain minusta niin paljon mielenkiintoisempaa! Kotona taas minusta on kiva, että on ns. aina kaikki samalla tavalla tai siis lähes (: Vois kait meillä Joonan kanssa olla joku yhteinen tekeminen muukin kun ihana yhteinen aika. Joku vaikka urheilullisempi? (:

Eilen yhdessä, kun puhuttiin juuri tästä meidän yhteisestä olemisesta. Tultiin siihen lopputulokseen, ettemme tykkää kummatkaan yksilöinen eikä yhdessä turhasta jossittelusta ja ois kiva - ajatellusta vaan ennemminkin toiminnasta. Siksipä ajateltiin tehdä lista tavallaan tavoitteista, jotka on suoritettava ennen mun leikkausta. Listauksella varmasti voidaan saada aikaseksi asioita paremmin, kun vaan pyörittelemällä mielessä ja samalla vois vaikka unen laatukin parantua. Tämä matemaattinen ja muutenkin monen asian numeroiden kautta ajatellen ei vaan saa nukuttua, kun mielessä on liikaa. Aivot ei vaan mene pois ja siksi ei onnistu lampaiden, koiranpentujen, hevosten tai vaikka Möttösten laskeminen...

Onneksi tänään iltavuoro - takuu varmoille yöunille (;