 |
| Kiitos Emmalle kuvista! |
Eilen ratsastinkin Jäbällä pitkästä aikaa. Ville kyllä mulkoili karsinassa sen näköisenä, että nyt hänet on hylätty. Ensi kerralla saan sitten todennäköisesti pehmitellä pientä Suomenhevosta puolelleni. Kyllä Elisa puuhasteli Villen kanssa, että ei se nyt ihan ilman huomiota jäänyt!
Koko talli reissu alkoi hyvin tai no. Mun ratsastuskengät ovat vähän prakailleet viime aikoina, niin myös maanantaina. Keskiviikkona koko vetoketju sitten levisi. Lainasin sitten Elisalta saappaita, joilla en koskaan aikasemmin ollut ratsastanut. Niistäkin vetoketju aukeili ratsastuksen aikana ja suljin sitä sitten välillä. Laitoin myös kannukset, jotta saan Jäbän heti alusta alkaen pohkeesta liikkumaan eteenpäin. Piuhat otin myös, jotta saan vähän kaulasta myöten ja voin keskittyä enemmän eteen ratsastukseen. Jäbällä piuhojen kanssa en myös itse rupea venkslaamaan kädellä, jota esim. Villen kanssa ei ole ollut koskaan. Raippa minulla on aina ratsastaessa.
Jäbä oli aluksi todella jäykkä. Käyntiä piti oikein askel askeleelta ratsastaa, joka ei kyllä oli normaalia millään tavalla. Tein käynti - pysähdys -käynti siirtymiä muutaman kerran. Parit väistöt, jotta tiedän tapahtuuko pohkeestani mitään. Jäbällä ratsastaessani verryttelen monesti laukassa alku ravejen sijaan. Jäbä herää henkiin nopeammin ja on tehokkaampaa Jäbällä aloittaa näin. Pari maneesillista vain annoin Jäbän mennä omaa tahtia. Sitten aloin pyytämään pitkillä sivuilla reilusti eteen. Vaihdoin suuntaa ja tein saman toisinkin päin. Jäbä ainakin lämpesi.
Ravissa menin muutaman kerran kumpaankin suuntaan maneesissa olevia puomeja, jotta vähän saisi lapoja auki. Sitten taas laukkailin. Pyysin laukassa taas eteen ja kokosin. Sitten pyysin ravissa eteen ja takaisin. Tein loppuun vielä muutamia väistöjä. Loppu käynnitkin ratsastin selästä ohjastuntumalla, jotta saan niissäkin liikettä enkä vain haahuilua. Kävin myös maastakin käsin hetken aikaa. Jäbä oli ratsastuksen jälkeen mahastaan aivan märkä ja kaulastakin kostea.
Oli pitkästä aikaa kiva mennä Jäbällä. Hevonen oli muuttunut ihan erilaiseksi mitä viimeksi menin. Tuntui hetken aikaa, että ratsastan betoniporsaalla. Onneksi Elisa juoksutti samalla Paulia, jotta pystyi minua neuvomaan. Minusta on kiva, kun Elisa viitsii neuvoa minua. Yleensä Elisa huomaakin itse, että nyt voisi jotakin vinkkiä antaa tai saatan sitten ihan itse pyytää apua. Kommentoin monta kertaa itse miltä ratsastaessa tuntuu ja kysynkin miltä näyttää. On helpompi jatkaa samalla tavalla tai korjata, kun toinen viittii kertoa mille näyttää. Onneksi on niin mukava hevostenomistaja kyseessä kuin Elisa!
