Miten tämä aika menee näin nopeesti!?

Kyllä taas on kuukausi vaihtunut ennen kuin olen taaskaan kerennyt kirjoittaa tänne yhtään mitään. Noh mullahan on mielestään taas ollut hirvittävän kiire. Olen siis syyskuun 2. päivästä alkaen oleillu Vehmerissä ja tällä viikolla se sitten loppuu, JES! Olen lomittanut äitin pankilla eli työskennellyt talonmies - siivoojana. Uusi työpaikkakin on tiedossa ja voin nyt kertoa, että sehän on Kurkimäen kauppa. Kiva alottaa uudessa paikassa sitten ilmeisestikin ensiviikolla (:

Meillähän ei koirat nuku sohvalla... ;) Likka <3

Telynajon Likka kotiutui porukoille 21.9. eli tyttönen on ollut melkein kaksi viikkoa rakastettavana. Ensimmäinen viikko meni ihmetellessä ja nyt on alkanut näkymään muistoissa elelevän Vouden Minja-mummon merkkejä. Likka on siis Minjan tytön tyttö. Onhan Likka ihana ja suloinen ja vaikka mitä muutakin, mutta itsepäinen ja varsinainen hirviö, kun tahtoo olla. Tämä viikko on mennyt melkein joka päivä Likkalaisen lapsen vahtina, Onneks aamut nukutaan ja sitten puolen päivän aikaan semmoset hepulit niin jaksaa taas nukkua iltapäivällä. Illalla taas vähä ennen kymmentä vauhti päälle, jotta yö tulee nukuttua mukavasti.

Geelalla on ollut juokset ja noh tottakai on pitänyt olla vaan kotikoirana. Olihan nuoren neitin elämä aika sekasin, ainakin leikkisästä ja vekkulista koirasta tuli ihan lapamato. Yksikin päivä piti ottaa syliin! Onneksi tällä viikolla Geela onkin päässyt sitten käymään jo kerran metsässä irrottelemassa. Jänisjutuistahan ei tullu mitään, mutta ei se aina niin justiinsa oo.
Heli taas on sitten päässyt senkin edestä. Likka on kyllä sitä hiukan hidastanut, kun jonkun pitää kattoo Lillukkaa, jos meinaa muitten kanssa lähteä. Heli on muutamia ajoja ottanut, ei kyllä mitenkään kovin pitkiä, mutta nyt ollut pientä takapakkia ja mitään ei ole parilla viime kerralla tullut mistään mitään.

Ville

Heppailu hommat, ajattelin siis täällä ollessa ottaa siitäkin ilon irti, mutta enhän minä oo sinne oikeestaan ees ehtinyt. Normituntini oon käynyt ja nytten kolmena keskiviikkona ollaan Elisan kanssa maastoiltu. Olen saanut nauttia Ville ihanuudesta ja voi on se vaan niin huippu! Ikävyydekseni taidan myöntää, että taidan vaihtee heposta Jäbästä Villeen (; Tosin en Jäbyä voisi kokonaan unohtaa ja pakkohan mun olis päästä sillä nollailemaan Villen koheltamisia (: Eli pistetään harkintaan.

Tervossakin ollaan päästy käymään ja kiva on kyllä ollut ihan käydä, kun kesällä jäi niin vähäiselle. Toivottavasti uuden työpaikan myötä päästään käymään Tervossa useamminkin ja minä pääsisin heppailemaankin. Kun kerta täällä olen lusmuillut, on tullut pari kertaa mentyä auttamaan iltatallissa Merjaa (: Tuli iha vanhat ajat mieleen, tosin nyt en tiiä kuka mitäkin syöpi.

Möttöspussi urakka ootteleepi tuolla ja reseptien kirjottelu, Kipeenähän itse tällä olen ollut jo pari päivää ja tänään tuntuu vaan pahanevan, jospa huomenna pääsis lääkärissä käymään.

Mitä on tapahtunut?!

Joo tuollainen ääni sisältäni kuului, kun äskettäin blogiini kurkkasin. Kyllä on mennyt kuukausi ilman mitään päivitystä. Tässä hetkessä oikeastaan asia vituttaa.

Noh mitä on tapahtunut?
Kuun vaihteessa 31.8. - 1.9. käytiin Orivedellä Joonan ukin ja hänen vaimonsa mökillä. Kiva reissu! Näki pitkästä aikaan kaikkia ihania ihmisiä. Hyvää ruokaa ja tottakai naurettuakin tuli! Harmi, että kamerasta jäi muistikortti silloin kämpille pöydälle makailemaan, joten siitä reissusta ei ole kuvan kuvaa.

6. - 8.9. Oltiin Joonan mummin syndejä viettämässä Helsingissä, Suomenlinnan ja hyvän ruuan merkeissä. Ajelimme Kuopiosta Jyväskylään ja hyppäsimme Veeran ja Timon kyytiin. Sieltä matka jatkui Vantaalle, jossa yövyimme. Lauantaina hyppäsimme linja-autoon ja sillä hurautimme Helsinkiin. Ahdistus iski heti. Siellä oli väkeä niin helkatin paljon, että tämmönen hätäsempi meinas hermonsa menettää pariin otteeseen. Sytkäri lauloi sen verran usein, että muutkin huomas mun ahdingon varmasti! Mukavaa oli kaikin puolin. Peppu, jalat ja niska olivat jumissa maanantai aamuna herätessä, mutta menihän se tuossa.

6.9. Perjantaina mulla oli Kys:llä käynti. Olin unohtanut mennä 16.8. olleeseen aikaan, mutta sattuuhan näitä. Yksi hammaskiinnike oli irronnut. Samainen kiinnike piti käydä laitattamassa uudestaan 10.9. tiistaina, koska se oli maanantain vastaisena yönä irronnut uudestaan.

Olen nytten oleillut Vehmerissä 2.9. alkaen, kun tuuraan äipän kesäloman ajan pankilla talonmies-siivoojana. Toisinaan rupee kyrpimään täälllä oleminen, kun täällähän ei ole hetken rauhaa ja kaikesta tekemisistäsi pitää raportoida, jotta eivät soittele sekunnin välein.

Olen päässyt käymään Jäbsyllä tunneilla täällä olessa normaalista ja tyyppi on ollut MAHTAVA! Menin keskiviikkona 11.9. itsenäisesti kentällä. Alkuverkkojen jälkeen ravailin ja yhtäkkiä Jäbä hyppää pystyyn ja kääntyy 180 astetta toiseen suuntaan ja täysillä. Samalla pyöritteli päätään. Sinkoilimme välillä etuperin ja välillä takaperin, mutta koko ajan maailman rauhallisimman hevosen pää pyöri kuin väkkyrä. Onneksi pääsin pomppaamaan alas ja otin Jäbän korvasta kiinni. Korvasta lensi ulos jokin surriainen ja minusta se näytti ampparille. Vähä aikaa taluttelin ja varmistin, että kaikki on okei ja takas kyytiin.
Jäbä oli tapahtuneen jälkeen kuuliaisin koskaan ja kaikki sujui taas normaalisti. Tehtiin avoja, väistöjä, nopeita siirtymisiä ja tottakai paljon venyttelyä ja taivuttelua. On vain ilo ja ihanuus saada mennä tuollaisella kulta pojulla! (:

Koirajoukkokin on Vehmerissä kasvanut yhdellä. 7.8. iskä oli veljeni kanssa käynnyt hakemassa paluumuuttajan takaisin. Kujo on siis samaa pentuetta, kun Heli.

Tässä taitaa olla tällä kertaa kaikki. Kuvia lisätessä saatan vielä täydennellä. Nyt tarjolla vain tylsää tekstiä.

Pikapäivitys melkein kolmen viikon tapahtumista

26.- 28.7.2013
Vietettiin viikonloppu Tervossa. Joonan veli Juuso ja hänen ihana Anna olivat viettämässä lomiaansa, joita minä eikä kultanikaan omista. Melkein kahdeksan tuntia tuli maattua auringon armoilla ja kyllä rajat tuli, jee! Mutta tapahtui myös kauheita, näin ensimmäistä kertaan tappajahämähäkin (vesihämähäkki), HYI oli tosi ruma ja julmetun kokonen! Möttis ja Onni-koirakin pääsivät rakastamaan piitkästä aikaa toisiaan. Möttiskin kävi uimassa, puput ui sitten todella hassun näköisesti ja kyllä en välttämättä suosittele ihan semmosille

Vesihämppis

karvantuottajille. Möttösen karva kastuessa alkoi painamaan yllättävän paljon.
 Mukava ja rentouttava viikonloppu oli!

Viikko 31
Maanantai ja tiistai oli vapaata. Maanantaina Marun estetunti Jäbällä. Jäbä oli oikein hieno ja kuuliainen. Pientä innostusta oli havaittavissa. Virheet, joita tuli, olivat minun vikani. Ei tämmönen köpöttelijä muista noita estejuttuja ollenkaan. Sain vain kiittää taas Jäbyä hienosta virheideni korjailuista. On se ilo päästä ratsimaan niin hienolla tyypillä!

Töitähän niitä taas oli luvassa ja sunnuntaina pitkästä aikaa iltavuoro. Oli todella omituinen olo olla töissä! Keskiviikko ja torstai meni jotenkin tökkien, mutta lauantai ja sunnuntai yllättävän hyvin. Sunnuntai varsinkin (: Ihmeellistä! Sunnuntai alkoi ratsastuksella. Ville -heppa toimi oikein moitteettomasti. Kyllä on hienoa, kun käytettävissä niin kaksi erilaista, mutta kuitenkin niin opettavaista ja hienoa hevosta. Kiitos Elisalle!

Ja nyt tähän viikkoon eli 32.
 Minut siis Joona hylkäsi sunnuntaina Vehmeriin porukoille, koska minun työt loppuu vasta 21.15 ja yleensä sekin viis minsaa venähtää, joten Kultani mun olisi saanut nukkua ehkäpä 4,5 tuntia. Ei hyvä kenenkään kannalta. Porukoilla voin nukkua pitkään, mutta tällä kertaa häntäveikko Heli päätti, ettei sellainen vetele. Heräsin klo 3.15 siihen, että tyyppi antaa äänimerkkiä taloa kohden ja mitään ei näy eikä edes kuulu. Pyöriskelin sängyssä ja luin kirjaa, mutta uni ei tullut takaisin. Kellon tullessa viisi päätin, että huono olo tulee täällä maatessa. Pakko oli nousta. Pomppuhemmo oli tyytyväinen päästessään aamuverryttelylle ulos siihen aikaan, kun on ihanan viileää. Kyllä sai pihahiekka kyytiä ja Möttösen töppöset myös!
Puoli kahdeksan aikaan alkoi tuntua sille, että nukahdan istuilleni ja uni palasi, jes! Nukuin klo 11 asti, kunnes ystäväiseni ilmoitti tulevansa kahville. Hieno idea, mutta väärään osoitteeseen. Olisi siis kaupunkiin ollut tulossa.

Mukavan lepopäivän viimeistelee ratsastustunti. Jäbyllä Marun koulutunnilla. Kentällä nautittiin hyvästä säästä ja todella antoisasta tunnista. Oli kyllä oikein hyvät tehtävät. Tehtiin takaosakäännöksiä, vastalaukkoja ja sitten ihan perusratsastusta. Teemana oli saada hevoset irtonaisiksi ja onnistuin omasta mielestäni hyvin. Lauantain hierosta ja sunnuntainan maasto olivat tehneet Jäbälle ihmeitä!  Käyntikin  oli kuin hevosen, mutta vasta lopussa. Kyllä se sieltä vielä tulee, uskokaa mua (:

Hei hei, ole kiltti auto!

Vehmeristä kotia kohti piti lähteä porukoitten autolla, koska Joona oli saanut myytyä Rellun poikkeen. Olisi se vaan hyvä auto. Itse tykkäsin. Muisteltiin Joonan kanssa illalla Rellun kyydissä olleita hetkiä. Roskakatokseen peruutus, liikennemerkkiin peruutus, toiseen autoon peruutus, monet ikimuistoiset nauruhetket ja dogoin-äänet. Peruutukset sattunu mulle (: Myös eilen illalla eli tiistaina Joonan pyörää kyytin laittaessa tuli mieleen, että kylläpä Rellu oli pitkä, Ladaan oli pieni survominen, mutta kyllähän tuo polkupyörä sinnekin survottua saatiin.

Tiistaina 6.8. heräsin ihmeellisen aikaseen jo puol kymmenen. Eiku vaan pyykkäri päälle ja hommiin. Tein herkkupihvejäkin, nam oli hyviä. Mun purentakisko käytii hakee veljeni työpaikalta, koska ilman sitä ei ole hyviä yöunia. Puruleluni oli siis jäänyt Vehmeriin. Sen jälkeen mentiin keskustaan näkemään ystävääni Miraa. Houkutuksessa oli hyvää lakkakakkua, suosittelen, nami (: 

Jousi katkennut

Maskusta soittivat, kun oltiin Anttilassa pyörimässä ja kattelemassa, että pitäs käydä siellä. Kuopiosta ei löytynyt meiltä hajonneeseen tuoliin istuinosaa. Maskua en kyllä todellakaan suosittele kenellekään. Ihmeellistä perseen nuoleskelua ja  tietämätöntä porukkaa töissä. Kun ilmaistiin itsemme, vastaus oli kyllä tuoli jostain tilalle saadaan. Minua ei kiinnosta mistä se tulee, vaan se että se tulee ja mahdollisimman pian. Myöskään minua ei kiinnosta sekään, että valmistetaanko kyseistä tuolia. On aika vampin näköstä, jos on kolme ruskeaa kangashupputuolia ja yksi on erilainen. Kerrottiin jyrkästi, jos ei löydy samanlaista -> haluamme vaihtaa kaikki ja samaan hintaan. Vastaus kuului, ettei se ole vaihtoehto. Eli teitä ei kiinnosta ollaanko myö enää koskaan asioimassa teidän puljussa ja suositellaanko myö teitä. Tähän vastaus, jos vaan sattu jäämään epäselväksi: EMME OLE VARMASTI ENÄÄ KOSKAAN!

Keskiviikko 7.8. eli tänään! Luvassa on iltavuoro eli töitä. Eikä oikein huvittas/kiinnostas, mutta kyllä into löytyy ainakin jollain tasolla paikalle päästyä.

Anteeksi, etten oo kirjotellu. On ollu mielestään niin kiire aina. Kuviakin yritän saada laiteltua juttuihin nykyisin enämmän.