En muista kertoneeni ihan äskettäin Villen kuulumisia minun näkökulmasta täällä.
Joten kaksi viimeisintä kertaa tässä yhdessä ja samassa postauksessa.
Vanhempi kerta oli 1.10. eli noin pari viikkoa sitten keskiviikkona. Päätettiin käydä Elisan kanssa Villellä ja Jäbällä maastossa. Elisa Jäbällä ilman satulaa ja minä Villellä ihan satulan kanssa turvallisuussyistä.
Ville oli energinen, kun päästiin alku törinöistä etenemään. Villellähän ei vieläkään hirveästi voi ravailla eikä ollenkaan vielä laukkailla, kun jalkaa parannellaan. Päätettiin tehdä päivittäiset kymmenen minuutin ravit suoralla ja hyvällä pätkällä. Ville innostui ja suuttui minulle pidättelyistä, että puri lopulta Jäbää hännästä. Jäbä ei onneksi välitä Villen metkuista. Myös yhdessä vaiheessa Ville tunki rinnalle, mutta ohi ei uskaltanut.
Hauskaa oli! Hassu Ville (:
Tämän päiväinen eli 13.10. maastoilu suoritettiin ihan Villen kanssa kaksin. Elisa maalasi tallissa piruja seinille, että Ville pakittelee puskiin ja voi olla, ettei inahdan askeltakaan. Villehän on siis joskus pari kertaa tehnyt näin minulle yksin ja kaverinkin kanssa.
Päätin kuitenkin, että ollaan aikaisemminkin kaksin maastoiltu niin mehän maastoillaan tänäänkin kaksin. Hyvä, että en antanut periksi. Villehän kokeili jo tallin pihassa pakitella, mutta raipan napautus ja Villen metkut omaan arvoon jättäen päästiin aloittamaan kävelymaasto.
Polulla oli sitten tullut viime päivien sateista lammikko ja sillehän piti sanoa TRÖÖT! Minä kikatin ja kätkätin. Villen suokkikaulasta tuli yhtäkkiä niin pyöreä pallo, että ja sitten se tapahtui. ISO käynti harppaus ja uusi TRÖÖT! Lammikko selätetty ja samalla sekunnilla en enää istunut kerrostalon päällä vaan ihan perus suokin selässä. Myöhemmin nähtiin harmaa kookas pöllö, jonka Ville jätti omaan arvoonsa, kun minä yritin kaivaa kännykkää ja ikuistaa - en onnistunut.
Maastolenkillä myös yksi pätkä on aina ihan löllönä. Myös tälläkin kertaa. Yritin ohjata Villen sitä reittiä pitkin missä meni muidenkin jälkiä, mutta Ville valitsi oman reitin. Kiven, kannon ja pajupuskan kautta... Pajun mennessä mun jalan ja Villen välistä niin herra käytti tilaisuutta hyväkseen ja nappasi matka eväät. Tällä löllöpätkällä eivät ne vesilammikotkaan haitanneet - muutaman läpi kulki myös Villen reitti.
Ihana oli käydä ihan kaksin maastossa. Lauleskelin koko matkan ja nautin syksyisestä maisemasta.
Kivan maaston jälkeen myös hassuteltiin! (:
