Tuplasti Villeä

En muista kertoneeni ihan äskettäin Villen kuulumisia minun näkökulmasta täällä.

Joten kaksi viimeisintä kertaa tässä yhdessä ja samassa postauksessa.

Vanhempi kerta oli 1.10. eli noin pari viikkoa sitten keskiviikkona. Päätettiin käydä Elisan kanssa Villellä ja Jäbällä maastossa. Elisa Jäbällä ilman satulaa ja minä Villellä ihan satulan kanssa turvallisuussyistä.

Ville oli energinen, kun päästiin alku törinöistä etenemään. Villellähän ei vieläkään hirveästi voi ravailla eikä ollenkaan vielä laukkailla, kun jalkaa parannellaan. Päätettiin tehdä päivittäiset kymmenen minuutin ravit suoralla ja hyvällä pätkällä. Ville innostui ja suuttui minulle pidättelyistä, että puri lopulta Jäbää hännästä. Jäbä ei onneksi välitä Villen metkuista. Myös yhdessä vaiheessa Ville tunki rinnalle, mutta ohi ei uskaltanut.

Hauskaa oli! Hassu Ville (:

Tämän päiväinen eli 13.10. maastoilu suoritettiin ihan Villen kanssa kaksin. Elisa maalasi tallissa piruja seinille, että Ville pakittelee puskiin ja voi olla, ettei inahdan askeltakaan. Villehän on siis joskus pari kertaa tehnyt näin minulle yksin ja kaverinkin kanssa.

Päätin kuitenkin, että ollaan aikaisemminkin kaksin maastoiltu niin mehän maastoillaan tänäänkin kaksin. Hyvä, että en antanut periksi. Villehän kokeili jo tallin pihassa pakitella, mutta raipan napautus ja Villen metkut omaan arvoon jättäen päästiin aloittamaan kävelymaasto.

Polulla oli sitten tullut viime päivien sateista lammikko ja sillehän piti sanoa TRÖÖT! Minä kikatin ja kätkätin. Villen suokkikaulasta tuli yhtäkkiä niin pyöreä pallo, että ja sitten se tapahtui. ISO käynti harppaus ja uusi TRÖÖT! Lammikko selätetty ja samalla sekunnilla en enää istunut kerrostalon päällä vaan ihan perus suokin selässä. Myöhemmin nähtiin harmaa kookas pöllö, jonka Ville jätti omaan arvoonsa, kun minä yritin kaivaa kännykkää ja ikuistaa - en onnistunut.

Maastolenkillä myös yksi pätkä on aina ihan löllönä. Myös tälläkin kertaa. Yritin ohjata Villen sitä reittiä pitkin missä meni muidenkin jälkiä, mutta Ville valitsi oman reitin. Kiven, kannon ja pajupuskan kautta... Pajun mennessä mun jalan ja Villen välistä niin herra käytti tilaisuutta hyväkseen ja nappasi matka eväät. Tällä löllöpätkällä eivät ne vesilammikotkaan haitanneet - muutaman läpi kulki myös Villen reitti.

Ihana oli käydä ihan kaksin maastossa. Lauleskelin koko matkan ja nautin syksyisestä maisemasta.

 Kivan maaston jälkeen myös hassuteltiin! (:

Cimu ja Möttis

Reilu kuukausi sitten ystäväni, Veera, kävi meillä. Olin pyytänyt häntä kuvailemaan meidän eläimiä, koska itse tulee harvoin otettua ja yksinään kahden turrukan kanssa taiteilu on haastavaa.
Pupunen on Möttis nimeltään ja Cimu on labbis.

ISO kiitos Veeralle vielä kerran ihanista kuvista! (:

Cimu <3 Möttis

Mikä kuva oli suosikkinne?
Olisiko tällaiset pelkät kuvapostaukset kivoja?

Kertokaa ihmeessä kommenttilaatikkoo mielipiteitänne (:

Varustelua

Varusteurheiluksi on ratsastuskin viime vuosina muuttunut. Itsekin sorrun toisinaan turhuuksia ostelemaan. Nykyisin olen pyrkinyt vain tarpeellista hankkimaan. Tässä nyt viime aikaisia hankintoja.

Tuli vierailtua eräs arkipäivä Hööksillä. Menin ostamaan pintelipatjoja, mutta mukaan tarttui myös heppanamuja. Omenan makuiset upposivat ainakin Jäbään, Villeen ja Pauliin ilman mitään nirsoiluja. Minusta haju ei muistuttanut omenaista. Kooltaan sopivia antaa myös kuolaimet suussa. Nämä eivät murustaneet taskun pohjia eikä käsiinkään tarttunut mitään tahmeaa. Hintaa on 5,90 € / pussi.

Hööksiltä lähdin siis ostamaan pintelipatjoja. Netistä vertailin ja tutkin Hööksin valikoimaa. Mukaan lähti Showmasterin patjat. Jäljittelevät Eskadronin Climax patjoja. Eivät ehkä niin hyvät, mutta ajavat asiansa. On tullut käytettyä jo useamman kerran. Vielä ovat pysyneet muodossaan. Ainakin karva ja tallin käytävältä tarttunut turve / hiekka irtoaa kevyesti harjaamalla. Kuivuuvat päivässä, jos ovat hikeen menneet. Pestykin on kerran ja hyvin ovat vielä muotonsa säilyttäneet. Hintaa on 18,00 € ja pussissa tulee neljä kappaletta patjoja eli jokaiseen jalkaan.

Jäbän toisen vuokraajan Annen kanssa kimpassa ostettiin Jäbälle ihana vaalean sininen yksi rivinen timanttipanta. Yllä olevassa kuvassa koreilee ihanainen blingi Jäbällä käytössä. Ikävä kyllä parempaa kuvaa en ole saanut otettua. Panta siis ollut nyt käytössä melkein kuukauden ja blingit vielä paikoillaan. Hintaa jäi 42 €.

Kuvassa myös näkyy kouluraippani käden sija. Siinäkin saman sävyn vaalean sinistä. Raippa on ollut minulla kolme neljä vuotta kaapin perukoilla vanhempieni luona. Muistinpa nyt viimein senkin viedä käyttöön. Blingit pysynyt myös raipassa paikoillaan, vaikka olen kaksi kertaa sen maneesin hiekkaakin heittänyt vahingossa. Käden sijassa myös ihanan pehmeää sametti jäljitelmää. (:

Raippa maksoi 18 € silloin aikoinaan ostaessani.

Kummatkin jutut Suitsisopista.

 

Koska olin jo Sannalle mennyt, en osannut lopettaa hiplailua. Tämä on Horse Guardin huopa. Todella napakka ja ohut. Hengittää mainiosta ja sopii tottakai vaalean siniseen sävymaailmaan. (;

Pahoittelut suuresti kuvan laadusta. Tallilla huomasin, ettei tullut tätä kotona kuvattu ollenkaan.

Hintaa oli vain 34 €.

Pitkään olen ajatellut hankkia uudet kannusremmit. Niistäkään ei näköjään ole tullut kaikessa kimallukset ihanuudessa kuvaa otettua, joten käypääkä kurkkaa tuota Suitsisopin verkkokaupasta noita messingin väriä. Sellaiset tuli muistaakseni hankittua ja ihanat ovat. (; 

Hintaa on 19 €.

Tähän mennessä esittelemäni tuotteet ovat jo aiempia hankintoja.

Tässä on sitten uusin hankintani, jotka hain 18.9. tortaina Sannalta nämäkin. Minun aikaisemmat jämät saappaan varteni hajosivat ilmeisesti lopullisti tiistaisella ratsastustunnilla. Aiemmin korjattu sauma antoi periksi sitten pahimman kerran. En usko, että Suutarisetäkään saa niistä enää ehjiä. Saatan kuitenkin käydä arvuuttelemassa, onko järkeä edes yrittää korjata ja meneekö ne vielä sen jälkeen mun jalkaan.

Equpagen nahkaiset chapsit. Ihanan pehmoista nahkaa. Liikkeessä epäilin suuresti valuukohan nämä ja ovatko ylhäältä liian löysät. Päätin kuitenkin ottaa nämä, jotta en tarvise mennä sukkiani hajottamaan ensi viikon ratsastustunnille. Kotona kokeilin uudestaan ja sitten ne jotenkin tuntui istuvan paremmin ja ei tuntunut yhtään valuvalta - hassua. Vetoketju tosiaan on alhaalta tuommoinen vino eli helpompi aloittaa laittaa kiinni, kun ei tarvitse ihan pyllyyn kurkoitella. Sulkeutuu kyllä sitten aivan normaalisti tuonne pohkeen taakse. Joustava resori on jämäkkä ja en usko aivan ensimmäisenä pilalle venyvän.

Hintaa oli 79 €.

Tällaisia tällä kertaa. Rahaa on siis palanut minullakin tähän harrastukseen viime aikoina jonkun verran. Mikä se olisikaan harrastus, johon ei rahaa menisi. Näin lainatakseni oman veljeni sanoja.