Minusta tulee isona oikea opaskoira!

Moikka moi ja pusut kaikille tykkään teistä jo nyt, vaikka ette mua vielä tunnekaan <3 Mun nimi on Cimu. Muutin maanantaina tänne Puijonlaaksoon Joonan ja Katrin luo. Sain uudet vanhemmat, isin ja äitin. Olen kahdeksan viikkoinen labradorinnoutaja eli labbis / lapukka. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, myös minulla!

Meille siis tuli pieni vinkula. Aamujemme sarastus, päiviemme valo ja öinen tähtitaivaamme. Moni ajattelee tässä vaiheessa, että eihän noi tiedä yhtään mistään mitään eikä noilla oo kyllä älliäkään paljoa, kun tommosen ottivat. On meillä!

Haimme Cimun maanantaina Opaskoirakoulu Viiksestä. Mistä idea ottaa tulevaisuuden opaskoira? Näin voimme ns. kokeilla olisiko meistä koiraihmisiksi ja vastuunkantajiksi. Cimu siis asustelee ja kasvaa meillä noin vuoden verran. Ensi kesänä hän siis suuntaa soveltuvuuskokeisiin ja terveystarkastuksiin, joilla testataan Cimun sopivuutta opaskoiraksi. Ihan tarkkaan tietoa niistä tulevista testeistä ole, vaikka olen ahkerasti googlaillut ja yrittänyt selvitellä asiaa enemmälti.

Cimun kasvatuksessa ns. tiettyjä reunaehtoja. Hänelle ei heitelle mitään palloja, hänen kanssaan ei kisailla kumman joku lelu tai muukaan juttu on, Cimu pääsee vapaasti jaloittelemaan vasta sitten, kun pisut ja kakit on remmissä tehty ja olemme lupautuneet menemään pentutapaamisiin, joita jossakin vaiheessa tulee ajankohtaisiksi. Kun kävely on enemmän hallinnassa, alkaa kunnollinen liikennesääntöjen noudattaminen sekä Cimulla että meillä. Mutta eihän tämä kuulosta koiraa kummemmalle hommalle, no eipä ei. Samat säännöt tai tavat toimii ja kannattaakin ns. normaalikoirallakin olla. Myös ihan perus hyvät tavat, esim. vasten ei hypitä, ketään ei komennella, vieraat saa tulla rauhassa sisälle, ketään ihmistä ei hammasteta, huonekalu eikä mattojakaan nimmaroida, on järkevää opettaa koiralle kuin koiralle.

Vaikeinta asia mikä itsellä on vielä kunnolla opetelta on vieraat ihmiset. Vastaantulijoille ja kaikelle muulle kansalla on sanottava, etteivät tule silittemään ja saavat  vain ihailla Cimua sieltä kauempaa. Myönnetään olen sortunut. Olen nyt tässä ekoina päivinä antanut ihmisten silittää, kun kerta lupaakin ovat niin nätisti pyytäneet. Olen kyllä kaikille ystävällisesti kertonut, että Cimusta tulee opaskoira ja häneen ei saisi kiinnittää enemmälti huomiota. Kaikki ovat ainakin minulle sanoneet, että ymmärtävät ja yrittävät hallita itsensä. Olen myös ystävällisesti kiittänyt heitä!

Moni on myös kysynyt miten voimme luopua noin söpökistä sitten vuoden kuluttua. Olen kertonut, ettei millään tai kellään ole mahdollista kasvattaa sosiaalisiksi, sisäsiisteiksi ja perukoulutetuiksi toimiviksi yksilöiksi n. 20 koiraa kerralla. Ei mistään löydy sellaisia tiloja eikä semmosta määrää aikaa, jotta opaskoiria saataisiin heitä tarvitseville. Opaskoiratoiminan yksi kantavista voimista on siis opaskoirapentujen hoitokodit. Saamme siis tukea, neuvoja, apua ja hoitopaikan, kun vainn soitamme ja pyydämme. Ongelmat siis ratkaistaan Viiksen kanssa yhdessä. He tarjoavat siis eläinlääkäripalvelutkin Cimulle. Meidän tarvitsee vain muistaa varata aika eläinlääkäriin esim. rokotukseen.

 On meillä hauskojakin hetkiä kerennyt tässä kertyä. Eräs nainen kysäisi kerrottuani, että Cimusta tulee opaskoira, olenko minä sokea. Piti vilkaista hetkeksi muualle ja etsiä sanoja, totesin vain etten ole. Selitin sitten hänelle, että Cimu vain kasvaa meillä isoksi koiraksi ja sitten hänelle tehdään soveltuvuuskokeet, niiden jälkee alkaa koulutus. Samassa pihassa on ilmeisesti toisellakin asukkaalla pieni pentu. Ensimmäisenä päivänä, että miten olemme opettaneet Cimun kävelemään. Kerroin, että näin pienihän seuraa perässä, kun vain kutsut. Hän näytti hiukan hämmästyneenä, myös kyseli erityiskieltotapojamme. Kerroin, että meillä pelkkä "EI" riittää, kun vain painottaa napakasti ja esim. omat sormet korvaa Cimun omilla leluilla on tehonnut tähän mennessä. Cimua ei tarvitse paljokaan kieltää, tosin me kyllä kehutaan ja kiitellään aina urakalla, kun pienikin myönteinen asia on tapahtunut, esim. pisut ja kakit ulos, nätisti hihnassa tepsuteltu, kutsusta luokse tultua, ruoka syötyä.

Cimu on hyvin ihmisläheinen. Meidän syödessä hän touhuilee pöydän alla tai omalla paikalla koko ajan vahtien. Cimu myös nukkuu miellään sohvan vieressä, jos me olemme sohvalla tai esim. meidän istuskellessa lattia Cimu on ihan jalassa tai kädessä kiinni. Ihmeellinen iholapsi (: Cimu on todella mielyttämisen haluinen. Cimu tekee monta kertaa kehuttuja asioita. Aina ovesta kuljettua pyydämme odottamaan, Cimu tottelee. Saattapa ihan istahtaa ja odotella. Nopea oppimaan (;

 Sain työnantajaltani Tarulta häkin, jossa Cimu nukkuu yönsä, ettei vaan käy vahinkoja. Tässä tapauksessa vahingot voisi olla esim. nakerreltu johta ja sellainen tapaus noin pienelle voisi aiheuttaa kohtalokkaitakin asioita. Ensimmäisen yön nukuimme häkin vieressä lattialla. Kolmen aikaan Cimulle tuli vinkukohtaus, josta selvittiin kolmen minuutin silittelyillä. Nyt nämä muut yöt olemme itse nukkuneet ihan omassa sängyssä makkarissa ja makurin ovi auki. Kumpanakin iltana ( ti ja ke) Cimu on rauhottunut ja jopa mennyt heti kiepille ja sammunut sinne ihan rauhassa. Emme ole kuulleet mitään itkuja öisin. Aamulla Cimu odottelee ihan rauhassa häkissä, kun saadaan puettua. Ulkotakin pukeminen saa aikaan hänessä havahduksen, vähän vinkumista. Otan aina suoraan häkistä syliin, ettei tule liru lattialle ja kannan ulos asti. Näin tämä on toiminut ihan hyvin. Päivälläkin Cimu saattaa mennä rauhottumisunille häkkiinsä ihan itse. Ollaan annettu olla siellä ihan rauhassa eikä menty millään tavalla häiritsemään. Oppisi, että häkki on hänen turva ja siellä saa olla ihan rauhassa kaikelta ja kaikilta.

Tässä vaiheessa olen pienen pirulaisen kehunut pilvilinnoihin, joten horjutetaanpa hiukkasen. Vahinkoja sattuu siis liruja lattialle. Itselle hiukan hankalaa tästä tekee se, ettei Cimu ilmoita ollenkaan vaan saattaa suhauttaa kylmän viileästi lattialle. Kun vahingon jälkeen menet ulos, tulee sitä pissiä taas monta kertaa. Ellei vahinkoa ole sattunut ja olet ennakoinut/aavistanut, tulee pari vain jättilammikkoa ja se siinä. Osa sisälle tulleista lätäköistä on kyllä ollut mun ja Joonan omaa tyhmyyttä. Miksi me sanotaan Cimulle odota vähän. Ei se odota. Et sinäkään odota, jos paska tekee jo tuloaan. Aamulla vahingon mahdollisuushan suurin, koska pitkä yö on takana. Tämä ollaan minimoitu niin, että pidetään Cimu sylissä kunnes ollaan ulkona. Tämä toimii hyvin. Cimu suorastaan on onnellinen, että saa olla heti aamusta kolmisen minuuttia meidän sylissä ja heilutella häntää ja pusutella piloille.

Kirjottelen tänne Cimun kuulumisia, kun jotain kerrottavaa onpi.

Saikkuilua

Ajattelin kirjotella, mitä olen tehnyt tähän mennessä tällä saikullani. Yksinkertaisesti en mitään, kun ei saa tehdä juurikaan mitään. Tämähän ei pidä paikkaansa. En siis ole tehnyt mitään erikoista, mitään mitä kukaan huomaisi minun tehneen tai ajattelisi itsekään tekevän.

Olen aloittanut tämän luvallisen ja pakollisen oleilun ihan vain katselemalla telkkua ja surffailen internetin ihmeellisessä maailmassa. Olen syönyt aina silloin tällöin, kun siltä on tuntunut. Oikeastaan olen juonut aika paljon teetä tässä viimesen kahden viikon aikana. Muutamana aamuna olen syönyt tupla aamupuurot. Ensimmäinen puuro on ollut niin maukas, että on tehnyt mieli syödä uudestaa ja niinhän minä olen tehnytkin. Ruokaakin on tullut tehtyä Joonalle ja itselleni, kun nyt on kotona niin joutaa ihan tekemään kunnon ruokaa ja kunnolla! (:

Pyykkivuori oli jo valtaisa tai on ollut sitä jo miltei kuukauden ajan ennen saikkuani. Nyt on pyykkäri saanut taas huutaa hoosiannaa ja rukoilla, ettei tänään enää lisää tulisi pyöritettävää. Joona on muutaman kerran huomauttanut ja kyseenalaistanut tarvetta olla useampaa pyykinpesuainetta, mutta hyvillä perusteluilla siitä on selvitelty läpi. Tällä viikolla loppuikin yksi purkula, Pirkka Sensitive Nestemmäinen pyykinpesuaine. Pirkka Nestemäinen pyykinpesuaine on allergia- ja astmaliiton merkillä varustettu kaikille pyykille soveltuva peruspesuaine. Tuote ei sisällä hajustetta eikä sen ainesosat pitäisi herkistää tai/ja ärsyttää millään tavalla. Tuote ei myöskään sisällä zeoliittiä eikä fosfaattia, joka on tietysti omien periaatteideni vuoksi vain iso plussa! Neste on väriltää kellertävää ja todellakin ei tuoksu/haise miltään. Käytin tätä ihan perusvaate pyykin pesemiseen ja soveltui mielestäni hyvin. Oikealla ohjeiden mukaisella annostelulla omassa käytössäni hyvinkin riittoisa. Olin ostanut kyseisen tuotteen Vehmersalmen K-marketista viime syksynä.

Paria ystävää on tullut tavattua tähän mennessä. Anni ystäväiseni kävi meillä kotona maanantaina. Herkuteltiin viime tipassa oma tekemällä mustikkarahkalla ja kekseillä, joita itse en siis pysty syömään vielä. Veeran luona mentiin  ex tempore vain käymään. Oltiin siis Puuilossa pyörimässä ja sitten mulle tuli mieleen, että vois käydä Veeralla. Kyllä Veera oli kotosalla ja hänen valloittava Hippu kisulikin! Veera tarjos kahvit ja namnam Fazerin suklaanamppuja. Kahvin kanssa suklaa suorastaan suli suuhun, voih miten namia! Aika hurahti nopeesti ja kotiin lähdön aika. Työnantajani kävi piipahtamassa tässä myös yksi päivä aamusta. Oli mukava jutustella työjutuista ja vähän kaikesta muustakin. Ainakin oli vähän erilainen aamu. Kummini luona kävin myös viime viikolla herkuttelemassa Kys:n kontrollikäynnin jälkeen.

Tänään sain tehtyä onneksi asian, jonka olin ajatellut tekeväni heti saikulle jäätyäni. Nimittäin vero.fi:n kirjattua viime vuoden aikana aiheutuneet matkakulut. Oli muuten hommansa laskeskella, merkkailla ja miettiä mitkä kaikki on otettava huomioon ja olenko ihan tosissaan ollut töissä milloinkin. Pientä lisähaastetta antoi neljän eri työnantajan leivissä silloinen työskentely. Kuulkaapas kaikki työssä käyvät immeiset, tehkää ajoissa matkakulujen ilmoittaminen. Kannattaa merkata itselleen selkeästi ylös milloin on ollut vapaalla ja milloin töissä. Pääsisi hiukkasen helpommalla, mutta ei auta ruikuttaminen, kun housuun on jo tullut.

Viikonloppuja ollaan vietelty Tervossa enimmäkseen. Joona puuhaillut kaikenlaista ja minä olen vain istuskellut sisällä, töpötellyt ulkona ja Möttöstä ulkoiluttanut. Möttösen karvan lähtö on hetkeksi taas selätetty. Ei irtoile enää tuppoina, mutta harjatessa kyllä.

Vappu kävästiin Vehmerissä ja sielläkään ei tullut tehtyä yhtikäs mitään. Jäbylle tuli parit porksut käytyä heittämässä ja Villeä ihastelemassa. eipä tuonne tallille asti olisi tarvinnut raahautua, kun porukoitteni takapihalta pystyi katsastamaan kaiken tarvittavan. Porukoitten hauvatkin sai vain häkin läpi multa silityksiä, ettei vaan satu mitään. Helistä on tullut nyt kevään tullen vielä enemmän rennompi ja iloisempi, voi kyllä juoksutkin olla tulossa. Geelan kanssa harjoittelevat näyttelyyn ja polkupyörällä ajoa. Aika hurja vauhti on vain neitokaisella. Likka vain kasvaa ja opettelee koiriksi. Likka ja Geela temmeltää jatkuvasti ja kokoajan niillä on joku kinastelu menossa. Heli vain heiluttelee häntään ja pitää komentoa yllä.

Ikävä mulla on jo takaisin ratsastelemaan ja hiukkasen töidenkin pariin. Kotona oleilussa, kun ei ole mitään muuta hyvää kuin saa nukkua pitkään ja löhöillä. Tietysti saapahan kirjoiteltua tännekin!

Odottaminen palkitaan!

Olen odottanut alaleuan korjausleikkaus. Nyt on siis takanapäin. Leikkaus suoritettiin 14.4. maanantaina KYS:llä. Loppujen lopuksi ei minua paljon jännittänyt. Ennen leikkausta annettavat lääkkeet otettuani minua alkoi suorastaan pelottaa, mutta sekin hälveni leikkaussaliin päästyä. Leikkaussalin väki oli oikein mukavaa ja ystävällistä. Olisin voinut rupatella heidän kanssaan pitempäänkin, mutta nukutuslääkäri laittoi tajunkankeelle hyvin nopeasti ja melkeinpä heti.
 
Tätä ennen kaikki kivut mitä tähän mennessä olen kokenut on ollut pientä ja vähäistä. Heräämössä nimentä mukaisesti herättyäni kipu oli sietämätön. Yskitti, janotti, ahisti henkeä ja kaiken kukkuraksi se järjetön kipu, mikä sumenti tajunnan oli päällä. Ei saanu edes vettä, koska nenä-mahaletku imi kaiken mikä meni vatsalaukkuun niin pois. Myöhemmin sain tietää, että reilun tunnin välein olin heräämössä saanut vähän reilummin suoneen suoraan kipulääkettä ja kyllä siltä se tuntukin. Pääsin vasta klo 21 jälkeen takaisin osastolle. Siellä oli tupa täynnä väkeä.

Kaksi muuta, jotka olivat samassa huoneessa, olivat oikein elinvoimaisia ja virkeitä. Siinä hetkessä olisin voinut vaientaa heidät keinolla millä hyväntä. Onneksi valot sammuivat ilta kymmenen aikoihin ja pääsi nukkumaan. Osaston yöhoitajat olivat oikein mukavat. Tulivat heti, kun kelloa rimputtelit ja varmasti auttoivat kaikin mahdollisin tavoin. Ensimmäinen yö osastolla meni tuskaisesti. Oksensin yhdessä vaiheessa, yskin jatkuvasti, kylmäpussit sulivat puolessa tunnissa vedeksi, janotti, selkä oli aivan jumissa ja kaikki muu kiva päälle. Yhdessä vaiheessa heräsin siihen, että kieli oli kuivunut kitalakeen kiinni! Yöhoitaja tuli sitten irrottamaan kieleni, sumutti vettä.

Voitte uskoo kuinka kiukkunen olin seuraavana aamuna. Heräsin otin lääkkeet, mulle laitettiin vähä lääkkeitä taas suoneen, lisää nestettä tipasta ja sitten Joona tuli katsomaan mua. Täyteltiin siinä ristikkoa ja sitten päätin aivastaa. Verta alkoi tulla nenästä ja suusta yhtä aikaa oikein lotinalla. Joona meni hakemaan hoitajan, joka sitten toi kylmää ja paperia. Sitten mua jo kuskattiin sänkyineen päivineen lääkärin luokse, joka hiukkasen ronkki mun nenukkia ja vilkas suuhun. Sitten ne otti nenä-mahaletkun veke, kun aluksi oltiin varmistettu, ettei sitä tarvitsi enää minua leikanneelta lääkäriltä. Seuraavaksi survastiin puolen tunnin ajaksi puudutuspiikit nenään ja annettiin jääraetta, mitä piti suussa pitää vuotavassa kohdassa ja kaarimalja, johon sitten syljeskeltiin suusta tulevaa verta. Kun nenäni oli puutunut tarpeeksi, sinne survastiin, mitähän se nyt virallisesti olikaan, semmonen tupos, joka esti uuden veren vuodon. Nenä-mahaletku oli siis ärsyttänyt onnettoman pientä nenääni, mistä johtui veren vuoto. Täyteltiin siinä kaiken tämän jälkeen vielä Joonan kanssa ristikkoa, kunnes nukahin.

Heräsin vai herätettiinkö minut kahdentoista jälkeen. Piti lähtee käymään röntgenkuvissa, jotta myöhemmin minut tutkiva lääkäri voi varmistaa, onko leikkaus onnistunut suunnitelmien mukaisesti. Minusta otettiin samalaiset kuvat, kun ennenkin leikkausta. Piti seistä ensin semmosen vekottimen ns. sisällä, joka pyöri pään ympärillä ja tuijottaa seinään. Meinasin nuokahtaa seisaalleni, joten tämä jouduttiin uusimaan. Sitten piti mennä istumaan tuolilla ja semmonen häkkyrätuli päähän, jossa oli korvatulpat mustassa pannassa. Onneksi tuolissa oli selkänoja niin ei tarvinnut muutenkin painavaa päätä kannatella ihan tyhjän päällä. Näitten kuvausjuttujen jälkeen minut vietiin taas sängyllä osastolle. Tämän jälkeen vaihdettiin multa leikkausvaatteet pois osastovaatteisiin. Sitten piti odotella, että suupoliklinikalta soittaisivat ja haluaisitvat nähdä minut.

 Odottelu tuntui hiukkasen tylsältä. Onneksi sain mustikkakeittoa ja mehua eli pääsin syömään siis 36 tunnin syömättömyyden jälkeen. Maistu muuten todella hyvälle. Sain jälkkäriksi jäätelöä, nam! Pyörätuolilla käytiin suupkl:lla ja tuomioksi tuli jäädä vielä yhdeksi yöksi. Nenä- ja suuveren vuodon ja tuskaisen ensimmäisen yön vuoksi jouduin jäämään vielä osastolle. Oli siinä varmaan syömättömyydelläkin osuutensa. Osastolle mennessä päätinpä vilkasta rohkeena tyttönä peiliin. Järkyttävä miten voi näinkin kapeat kasvot turvota! Näytin Putte Possulta eikä tämä ole liioittelua tai asian suurentelua! Olin oikeastaan aika koomisen näköinen. Hiusverkko, jonka sisään viritelty kummallekin poskelle oma kylmäpussi. Posket oli niin turvoksissa sisältä kuin ulkoakin, että kieli ei mahtunut kääntyilemään suussa vain olemaan suorassa. Jos halusi luomet sulkea kunnolla, oli vain siedettävä se, että silmän möllykät plumpsahti yläluomen alle. Ihoa kiristi todella paljon, kun silmät sulki. Turvotusta oli kaulassakin aikaslailla, joten pään kääntely oli hiukan hankalaa ja kivuliasta.

Illasta Joona tuli uudestaan pitämään seuraa ja olin itsekin hiukan seurallisempi. Oli mukava tehdä ristikkoa yhdessä ja ihan vaan muutenkin rupatella. Veljeni Markuskin kävi vilkasemassa, että tunnistaako siskonta. Hyvä, että Markus tuli käymään, kun Mummo oli soittanut aikasemmin päivällä ja itkenyt vain hysteerisenä puhelimeen. Joten Markuksen tehtävä, oli soittaa Mummolle ja kertoa, ettei mitää hätää tai muutakaan kummallisempaa ole. Virailujen loputtua sain iltapalaa vai oliko se illallista, nyt en muista ja kun ne kaikki mun ruuat oli melkein samoja niin ei sitä voinut oikein erottaakaan mikä oli mikäkin.

Toinen yö meni oikein mukavasti ja yöhoitajatkin sanoivat, että pikkusen on potilaan tila muuttunut edellisillasta ja se oli täysin totta. Edellisen illan samassa huoneessa yöpyjät kerkesi vaihtua uusiin oikein mukavat olivat nämäkin. Tällä kertaa joku muu yski, kun minä koko yön. Heräsin siihen välillä, että tämä vastapäätä oleva ihminen yski oikein rajusti ja taisinpa rimpasta hälykelloa hänen puolestaan, kun tämä vieruspedissä olija kertoi silloin illalla, että hän on hyvin herkkä heräämään. Aamulla keskusteltiinkin asiasta kahden kesken.

Aamusta taas sai hyvin juoksevaa litkua, jota he kutsuivat aamupalaksi, mulle se oli aamuvelliä (: Kello 12 aikoihin pääsin käymään suupkl:lla ja tällä kertaa käppäilin ihan itsekseni. Antoivat kotiin ohjeet ja neuvot taisinpa saada muutaman oppaankin, kun velli ruokaa piti jatkaa kotonakin. Laitoin Äitille viestin, että pääsen kotiin ja ajattelin vielä syödä yhden ruuan täällä sairaalassa, ettei tarvii kotona ensimmäiset kokkailla. Kerkesin huoletta syödä ihan rauhassa ja kasata tavarat ennen kuin äippä saapui. Äippä otti mun kaikki kimpsut ja kampsut kantoon ja lähettiin sitten autolle päin. Ensin käytiin apteekissa hakemassa mun lääkket ja hyvä, että joku oli mukana. Puhuminen oli vähä hidasta ja todella kömpelön tuntuista. Seuraavaksi suunnattiin kauppaan ostamaan vähän täydennystä jo valmiiksi ostettuihin ruokiin.

Kotona menin heti suihkuun, kun äippä purki ostokset. Äiti osti parit tulppaanit meillä piristykseksi. Äiti laittoi ne ensin esille ja hoiteli Möttöstä, kun en saanut nostella juurikaan mitään. Äiti taisi muutenkin meillä vähän järjestellä ja nostella tavaroita paikoilleen. Keitettiin kahvit ja hörpättiin pois. Joona laittoi viesti, että lähtee tulemaan takaisin kotiin. Joonan piti käydä Tervossa, syytä en nyt muista, joten sen vuoksi äiti kävi minut noutamassa sairaalasta kotiin. Äiti lähti Joonan viestin tulon jälkeen noin puoli tuntia myöhemmin, jotten tarvitsisi olla kovinkaan kauan yksin ja avutta.

Lääkitys kohdallaan (;

 Oli ihana olla taas kotona ja Joona teki mulle ruokaa, perunasosetta, jossa oli vähän porkkanaakin. Sose maistu todella maukkaalle, vaikka ei nyt niin kovin kummoisesti tehtykään. Pääsiäiseksi lähdettiin Tervoon ja hyvinhän tuo tervehtyminen siellä sujui. Kaikkien ilmeestä aluksi näki, kuinka ihmeissä he olivat. Joonan mummokin sanoi, ettei olisi välttämättä tunnistanut ellei olisi tiennyt, että tämmönen leikkaus on tulossa ja kerrottu jo etukäteen, että voin sitten näyttää vähän erilaiselta leikkauksen jälkeen. Nauraminen sattui todella paljon ja tikit kiristi hirmuisesti ylähuulta, kunnes ne poistettiin.

Tämä leikkaus tehtiin minulle, koska purentani oli hyvin voimakkaasti ristissä, alaleuka yläleukaa edemmässä ja suu avautui vasemmalle. Myöskin leuan liikuttelu oli vaikeaa ja todella merkittävästi haittaavaa. Ylä- ja alahampaiden keskiviivatkaan eivät kohdanneet missään asennossa ja hampaat puriessa vastakkain tapahtui purennassa pieni liuku. Nyt minulla on täydellinen purenta, tosin ei luonnostaan, mutta sillä ei ole minulle merkitystä. Yöllinen narskuttelu on vähentynyt ja aamulla hampaisiini ei pakota. Ennen tätä leikkausta minulle on tehty hampaiden oikomishoito kiintein oikomiskojein, jotta leikkauksen lopputuloksesta tulee mahdollisimman hyvä ja etukäteen suunniteltu.

Viime viikon torstaihin eli 24.4. minulta poistettiin tikkejä suusta ja semmosta läpykkää ei tarvitse pitää päivällä, koska purentani ohjautuu oikein. Samat ruuat on edelleen, rasittaa ei saa itseään ja nosteluakin vältettävä. Möttöstä jo nostelen ja pitelen sylissä, mutta mitään raskasta en.

Odottaminen siis kannattaa ja se palkitaan lopulta. Kiitos KYS:n aistielinsairauksien osaston henkilökunnalle ja kaikille muillekin minua siellä hoitaneille ihmisille. Ilman heitä en varmasti olisi tässä näin nyt kirjoittelemassa muille kokemastani.

Voin ihan lämpimästi suositella muillekin kyseistä leikkausta. Putte Possumainen turvotus laskee alle viikossa. Levätä kannattaa kunnolla, juoda vettä reilusti ja pitää kylmäpussukoita nämä kolme asiaa helpottaa oloa huomattavasti ensimmäisten päivien aikana.