Saikkuilua

Ajattelin kirjotella, mitä olen tehnyt tähän mennessä tällä saikullani. Yksinkertaisesti en mitään, kun ei saa tehdä juurikaan mitään. Tämähän ei pidä paikkaansa. En siis ole tehnyt mitään erikoista, mitään mitä kukaan huomaisi minun tehneen tai ajattelisi itsekään tekevän.

Olen aloittanut tämän luvallisen ja pakollisen oleilun ihan vain katselemalla telkkua ja surffailen internetin ihmeellisessä maailmassa. Olen syönyt aina silloin tällöin, kun siltä on tuntunut. Oikeastaan olen juonut aika paljon teetä tässä viimesen kahden viikon aikana. Muutamana aamuna olen syönyt tupla aamupuurot. Ensimmäinen puuro on ollut niin maukas, että on tehnyt mieli syödä uudestaa ja niinhän minä olen tehnytkin. Ruokaakin on tullut tehtyä Joonalle ja itselleni, kun nyt on kotona niin joutaa ihan tekemään kunnon ruokaa ja kunnolla! (:

Pyykkivuori oli jo valtaisa tai on ollut sitä jo miltei kuukauden ajan ennen saikkuani. Nyt on pyykkäri saanut taas huutaa hoosiannaa ja rukoilla, ettei tänään enää lisää tulisi pyöritettävää. Joona on muutaman kerran huomauttanut ja kyseenalaistanut tarvetta olla useampaa pyykinpesuainetta, mutta hyvillä perusteluilla siitä on selvitelty läpi. Tällä viikolla loppuikin yksi purkula, Pirkka Sensitive Nestemmäinen pyykinpesuaine. Pirkka Nestemäinen pyykinpesuaine on allergia- ja astmaliiton merkillä varustettu kaikille pyykille soveltuva peruspesuaine. Tuote ei sisällä hajustetta eikä sen ainesosat pitäisi herkistää tai/ja ärsyttää millään tavalla. Tuote ei myöskään sisällä zeoliittiä eikä fosfaattia, joka on tietysti omien periaatteideni vuoksi vain iso plussa! Neste on väriltää kellertävää ja todellakin ei tuoksu/haise miltään. Käytin tätä ihan perusvaate pyykin pesemiseen ja soveltui mielestäni hyvin. Oikealla ohjeiden mukaisella annostelulla omassa käytössäni hyvinkin riittoisa. Olin ostanut kyseisen tuotteen Vehmersalmen K-marketista viime syksynä.

Paria ystävää on tullut tavattua tähän mennessä. Anni ystäväiseni kävi meillä kotona maanantaina. Herkuteltiin viime tipassa oma tekemällä mustikkarahkalla ja kekseillä, joita itse en siis pysty syömään vielä. Veeran luona mentiin  ex tempore vain käymään. Oltiin siis Puuilossa pyörimässä ja sitten mulle tuli mieleen, että vois käydä Veeralla. Kyllä Veera oli kotosalla ja hänen valloittava Hippu kisulikin! Veera tarjos kahvit ja namnam Fazerin suklaanamppuja. Kahvin kanssa suklaa suorastaan suli suuhun, voih miten namia! Aika hurahti nopeesti ja kotiin lähdön aika. Työnantajani kävi piipahtamassa tässä myös yksi päivä aamusta. Oli mukava jutustella työjutuista ja vähän kaikesta muustakin. Ainakin oli vähän erilainen aamu. Kummini luona kävin myös viime viikolla herkuttelemassa Kys:n kontrollikäynnin jälkeen.

Tänään sain tehtyä onneksi asian, jonka olin ajatellut tekeväni heti saikulle jäätyäni. Nimittäin vero.fi:n kirjattua viime vuoden aikana aiheutuneet matkakulut. Oli muuten hommansa laskeskella, merkkailla ja miettiä mitkä kaikki on otettava huomioon ja olenko ihan tosissaan ollut töissä milloinkin. Pientä lisähaastetta antoi neljän eri työnantajan leivissä silloinen työskentely. Kuulkaapas kaikki työssä käyvät immeiset, tehkää ajoissa matkakulujen ilmoittaminen. Kannattaa merkata itselleen selkeästi ylös milloin on ollut vapaalla ja milloin töissä. Pääsisi hiukkasen helpommalla, mutta ei auta ruikuttaminen, kun housuun on jo tullut.

Viikonloppuja ollaan vietelty Tervossa enimmäkseen. Joona puuhaillut kaikenlaista ja minä olen vain istuskellut sisällä, töpötellyt ulkona ja Möttöstä ulkoiluttanut. Möttösen karvan lähtö on hetkeksi taas selätetty. Ei irtoile enää tuppoina, mutta harjatessa kyllä.

Vappu kävästiin Vehmerissä ja sielläkään ei tullut tehtyä yhtikäs mitään. Jäbylle tuli parit porksut käytyä heittämässä ja Villeä ihastelemassa. eipä tuonne tallille asti olisi tarvinnut raahautua, kun porukoitteni takapihalta pystyi katsastamaan kaiken tarvittavan. Porukoitten hauvatkin sai vain häkin läpi multa silityksiä, ettei vaan satu mitään. Helistä on tullut nyt kevään tullen vielä enemmän rennompi ja iloisempi, voi kyllä juoksutkin olla tulossa. Geelan kanssa harjoittelevat näyttelyyn ja polkupyörällä ajoa. Aika hurja vauhti on vain neitokaisella. Likka vain kasvaa ja opettelee koiriksi. Likka ja Geela temmeltää jatkuvasti ja kokoajan niillä on joku kinastelu menossa. Heli vain heiluttelee häntään ja pitää komentoa yllä.

Ikävä mulla on jo takaisin ratsastelemaan ja hiukkasen töidenkin pariin. Kotona oleilussa, kun ei ole mitään muuta hyvää kuin saa nukkua pitkään ja löhöillä. Tietysti saapahan kirjoiteltua tännekin!

Odottaminen palkitaan!

Olen odottanut alaleuan korjausleikkaus. Nyt on siis takanapäin. Leikkaus suoritettiin 14.4. maanantaina KYS:llä. Loppujen lopuksi ei minua paljon jännittänyt. Ennen leikkausta annettavat lääkkeet otettuani minua alkoi suorastaan pelottaa, mutta sekin hälveni leikkaussaliin päästyä. Leikkaussalin väki oli oikein mukavaa ja ystävällistä. Olisin voinut rupatella heidän kanssaan pitempäänkin, mutta nukutuslääkäri laittoi tajunkankeelle hyvin nopeasti ja melkeinpä heti.
 
Tätä ennen kaikki kivut mitä tähän mennessä olen kokenut on ollut pientä ja vähäistä. Heräämössä nimentä mukaisesti herättyäni kipu oli sietämätön. Yskitti, janotti, ahisti henkeä ja kaiken kukkuraksi se järjetön kipu, mikä sumenti tajunnan oli päällä. Ei saanu edes vettä, koska nenä-mahaletku imi kaiken mikä meni vatsalaukkuun niin pois. Myöhemmin sain tietää, että reilun tunnin välein olin heräämössä saanut vähän reilummin suoneen suoraan kipulääkettä ja kyllä siltä se tuntukin. Pääsin vasta klo 21 jälkeen takaisin osastolle. Siellä oli tupa täynnä väkeä.

Kaksi muuta, jotka olivat samassa huoneessa, olivat oikein elinvoimaisia ja virkeitä. Siinä hetkessä olisin voinut vaientaa heidät keinolla millä hyväntä. Onneksi valot sammuivat ilta kymmenen aikoihin ja pääsi nukkumaan. Osaston yöhoitajat olivat oikein mukavat. Tulivat heti, kun kelloa rimputtelit ja varmasti auttoivat kaikin mahdollisin tavoin. Ensimmäinen yö osastolla meni tuskaisesti. Oksensin yhdessä vaiheessa, yskin jatkuvasti, kylmäpussit sulivat puolessa tunnissa vedeksi, janotti, selkä oli aivan jumissa ja kaikki muu kiva päälle. Yhdessä vaiheessa heräsin siihen, että kieli oli kuivunut kitalakeen kiinni! Yöhoitaja tuli sitten irrottamaan kieleni, sumutti vettä.

Voitte uskoo kuinka kiukkunen olin seuraavana aamuna. Heräsin otin lääkkeet, mulle laitettiin vähä lääkkeitä taas suoneen, lisää nestettä tipasta ja sitten Joona tuli katsomaan mua. Täyteltiin siinä ristikkoa ja sitten päätin aivastaa. Verta alkoi tulla nenästä ja suusta yhtä aikaa oikein lotinalla. Joona meni hakemaan hoitajan, joka sitten toi kylmää ja paperia. Sitten mua jo kuskattiin sänkyineen päivineen lääkärin luokse, joka hiukkasen ronkki mun nenukkia ja vilkas suuhun. Sitten ne otti nenä-mahaletkun veke, kun aluksi oltiin varmistettu, ettei sitä tarvitsi enää minua leikanneelta lääkäriltä. Seuraavaksi survastiin puolen tunnin ajaksi puudutuspiikit nenään ja annettiin jääraetta, mitä piti suussa pitää vuotavassa kohdassa ja kaarimalja, johon sitten syljeskeltiin suusta tulevaa verta. Kun nenäni oli puutunut tarpeeksi, sinne survastiin, mitähän se nyt virallisesti olikaan, semmonen tupos, joka esti uuden veren vuodon. Nenä-mahaletku oli siis ärsyttänyt onnettoman pientä nenääni, mistä johtui veren vuoto. Täyteltiin siinä kaiken tämän jälkeen vielä Joonan kanssa ristikkoa, kunnes nukahin.

Heräsin vai herätettiinkö minut kahdentoista jälkeen. Piti lähtee käymään röntgenkuvissa, jotta myöhemmin minut tutkiva lääkäri voi varmistaa, onko leikkaus onnistunut suunnitelmien mukaisesti. Minusta otettiin samalaiset kuvat, kun ennenkin leikkausta. Piti seistä ensin semmosen vekottimen ns. sisällä, joka pyöri pään ympärillä ja tuijottaa seinään. Meinasin nuokahtaa seisaalleni, joten tämä jouduttiin uusimaan. Sitten piti mennä istumaan tuolilla ja semmonen häkkyrätuli päähän, jossa oli korvatulpat mustassa pannassa. Onneksi tuolissa oli selkänoja niin ei tarvinnut muutenkin painavaa päätä kannatella ihan tyhjän päällä. Näitten kuvausjuttujen jälkeen minut vietiin taas sängyllä osastolle. Tämän jälkeen vaihdettiin multa leikkausvaatteet pois osastovaatteisiin. Sitten piti odotella, että suupoliklinikalta soittaisivat ja haluaisitvat nähdä minut.

 Odottelu tuntui hiukkasen tylsältä. Onneksi sain mustikkakeittoa ja mehua eli pääsin syömään siis 36 tunnin syömättömyyden jälkeen. Maistu muuten todella hyvälle. Sain jälkkäriksi jäätelöä, nam! Pyörätuolilla käytiin suupkl:lla ja tuomioksi tuli jäädä vielä yhdeksi yöksi. Nenä- ja suuveren vuodon ja tuskaisen ensimmäisen yön vuoksi jouduin jäämään vielä osastolle. Oli siinä varmaan syömättömyydelläkin osuutensa. Osastolle mennessä päätinpä vilkasta rohkeena tyttönä peiliin. Järkyttävä miten voi näinkin kapeat kasvot turvota! Näytin Putte Possulta eikä tämä ole liioittelua tai asian suurentelua! Olin oikeastaan aika koomisen näköinen. Hiusverkko, jonka sisään viritelty kummallekin poskelle oma kylmäpussi. Posket oli niin turvoksissa sisältä kuin ulkoakin, että kieli ei mahtunut kääntyilemään suussa vain olemaan suorassa. Jos halusi luomet sulkea kunnolla, oli vain siedettävä se, että silmän möllykät plumpsahti yläluomen alle. Ihoa kiristi todella paljon, kun silmät sulki. Turvotusta oli kaulassakin aikaslailla, joten pään kääntely oli hiukan hankalaa ja kivuliasta.

Illasta Joona tuli uudestaan pitämään seuraa ja olin itsekin hiukan seurallisempi. Oli mukava tehdä ristikkoa yhdessä ja ihan vaan muutenkin rupatella. Veljeni Markuskin kävi vilkasemassa, että tunnistaako siskonta. Hyvä, että Markus tuli käymään, kun Mummo oli soittanut aikasemmin päivällä ja itkenyt vain hysteerisenä puhelimeen. Joten Markuksen tehtävä, oli soittaa Mummolle ja kertoa, ettei mitää hätää tai muutakaan kummallisempaa ole. Virailujen loputtua sain iltapalaa vai oliko se illallista, nyt en muista ja kun ne kaikki mun ruuat oli melkein samoja niin ei sitä voinut oikein erottaakaan mikä oli mikäkin.

Toinen yö meni oikein mukavasti ja yöhoitajatkin sanoivat, että pikkusen on potilaan tila muuttunut edellisillasta ja se oli täysin totta. Edellisen illan samassa huoneessa yöpyjät kerkesi vaihtua uusiin oikein mukavat olivat nämäkin. Tällä kertaa joku muu yski, kun minä koko yön. Heräsin siihen välillä, että tämä vastapäätä oleva ihminen yski oikein rajusti ja taisinpa rimpasta hälykelloa hänen puolestaan, kun tämä vieruspedissä olija kertoi silloin illalla, että hän on hyvin herkkä heräämään. Aamulla keskusteltiinkin asiasta kahden kesken.

Aamusta taas sai hyvin juoksevaa litkua, jota he kutsuivat aamupalaksi, mulle se oli aamuvelliä (: Kello 12 aikoihin pääsin käymään suupkl:lla ja tällä kertaa käppäilin ihan itsekseni. Antoivat kotiin ohjeet ja neuvot taisinpa saada muutaman oppaankin, kun velli ruokaa piti jatkaa kotonakin. Laitoin Äitille viestin, että pääsen kotiin ja ajattelin vielä syödä yhden ruuan täällä sairaalassa, ettei tarvii kotona ensimmäiset kokkailla. Kerkesin huoletta syödä ihan rauhassa ja kasata tavarat ennen kuin äippä saapui. Äippä otti mun kaikki kimpsut ja kampsut kantoon ja lähettiin sitten autolle päin. Ensin käytiin apteekissa hakemassa mun lääkket ja hyvä, että joku oli mukana. Puhuminen oli vähä hidasta ja todella kömpelön tuntuista. Seuraavaksi suunnattiin kauppaan ostamaan vähän täydennystä jo valmiiksi ostettuihin ruokiin.

Kotona menin heti suihkuun, kun äippä purki ostokset. Äiti osti parit tulppaanit meillä piristykseksi. Äiti laittoi ne ensin esille ja hoiteli Möttöstä, kun en saanut nostella juurikaan mitään. Äiti taisi muutenkin meillä vähän järjestellä ja nostella tavaroita paikoilleen. Keitettiin kahvit ja hörpättiin pois. Joona laittoi viesti, että lähtee tulemaan takaisin kotiin. Joonan piti käydä Tervossa, syytä en nyt muista, joten sen vuoksi äiti kävi minut noutamassa sairaalasta kotiin. Äiti lähti Joonan viestin tulon jälkeen noin puoli tuntia myöhemmin, jotten tarvitsisi olla kovinkaan kauan yksin ja avutta.

Lääkitys kohdallaan (;

 Oli ihana olla taas kotona ja Joona teki mulle ruokaa, perunasosetta, jossa oli vähän porkkanaakin. Sose maistu todella maukkaalle, vaikka ei nyt niin kovin kummoisesti tehtykään. Pääsiäiseksi lähdettiin Tervoon ja hyvinhän tuo tervehtyminen siellä sujui. Kaikkien ilmeestä aluksi näki, kuinka ihmeissä he olivat. Joonan mummokin sanoi, ettei olisi välttämättä tunnistanut ellei olisi tiennyt, että tämmönen leikkaus on tulossa ja kerrottu jo etukäteen, että voin sitten näyttää vähän erilaiselta leikkauksen jälkeen. Nauraminen sattui todella paljon ja tikit kiristi hirmuisesti ylähuulta, kunnes ne poistettiin.

Tämä leikkaus tehtiin minulle, koska purentani oli hyvin voimakkaasti ristissä, alaleuka yläleukaa edemmässä ja suu avautui vasemmalle. Myöskin leuan liikuttelu oli vaikeaa ja todella merkittävästi haittaavaa. Ylä- ja alahampaiden keskiviivatkaan eivät kohdanneet missään asennossa ja hampaat puriessa vastakkain tapahtui purennassa pieni liuku. Nyt minulla on täydellinen purenta, tosin ei luonnostaan, mutta sillä ei ole minulle merkitystä. Yöllinen narskuttelu on vähentynyt ja aamulla hampaisiini ei pakota. Ennen tätä leikkausta minulle on tehty hampaiden oikomishoito kiintein oikomiskojein, jotta leikkauksen lopputuloksesta tulee mahdollisimman hyvä ja etukäteen suunniteltu.

Viime viikon torstaihin eli 24.4. minulta poistettiin tikkejä suusta ja semmosta läpykkää ei tarvitse pitää päivällä, koska purentani ohjautuu oikein. Samat ruuat on edelleen, rasittaa ei saa itseään ja nosteluakin vältettävä. Möttöstä jo nostelen ja pitelen sylissä, mutta mitään raskasta en.

Odottaminen siis kannattaa ja se palkitaan lopulta. Kiitos KYS:n aistielinsairauksien osaston henkilökunnalle ja kaikille muillekin minua siellä hoitaneille ihmisille. Ilman heitä en varmasti olisi tässä näin nyt kirjoittelemassa muille kokemastani.

Voin ihan lämpimästi suositella muillekin kyseistä leikkausta. Putte Possumainen turvotus laskee alle viikossa. Levätä kannattaa kunnolla, juoda vettä reilusti ja pitää kylmäpussukoita nämä kolme asiaa helpottaa oloa huomattavasti ensimmäisten päivien aikana.

Pohjustus on kaikkein tärkein!

Ajattelin tällä kertaa tai no tunnustetaan olen ajatellut jo pitkään, että tästä kirjoitan. Teitpä sitten asuntosi remonttia tai kasvojesi meikkiä pohja on tärkein, johon sitä aletaan luomaan. Tällä kertaa puhutaan meikistä, jätetää noi rempat niille, jotka ne taitaa tai/ja on tarvetta!

Jokainen varmasti putsaa kasvot omalla tyylillään ennen varsinaisen meikin levittämistä ja toivottavasti jokainen laittaa meikkivoiteen pohjalle pohjustuksen. Itse olen käyttänyt tähän jo useamman vuoden ihan pohjustustajaa, jonka pitäisi tasoittaa ihon pinta ja itselleni merkittävin pitää myös meikkivoide koko päivän hievahtamatta paikoillaan + mahdollistaa tasainen levitys. Käytin tähän ennen Maybellinen Dream Smooth Primer -pohjustusgeeliä. Tykkäsin ja pidin oikein mielekkäänä. Kunnes luin INCI -listoista OSTOLAKOSSA bloggaaja Virveltä, että silikonit kuivattavat ja tukkivat ihoa. Päätin käyttää viimesen pikkupurkin loppuun ja hankkia sitten uuden. 

Sitten päästäänkin tähän varsinaiseen ongelmaan, että mikäs minun kannattaa hankkia seuraavaksi, joka toimisi ja olisi tämän Maybellinen kaltainen, mutta vähemmän silikonia sisältävä. Olen kokeillut parisen vuotta sitten L´oréalin Studio Secrets Primer -pohjustusvoidetta, joka ei levittynyt iholleni millään tavalla. Kokeilin taputtelua sormen päälläni - sormi liimautui kasvoihin kiinni, lämmitin hieromalla kämmen selkää vasten ja sitten levittää, pyörittää, taputtaa, silittää ja vaikka mitä tapoja, mutta joka ikinen kerta sormi, meikkisieni, sivellin, vippa + muut kumppanit imeytyi ja liimautui kasvoihini kiinni. Ei tämä ainakaan minulle sopinut, vaikka moni ystävistäni, kamuista ja kaikki tututkin mukaan lukien käyttivät ja varmastikin käyttävät vieläkin + tykkäävät oikein paljon. 


 Sitten päätin ostaa Nivean Daily Essentials Express Hydration Primer -pohjustaja / päivävoiteenakin kokeiltu versio. Ihoni imee tätä itseensä hirvittävän paljon itseensä, mutta ongelma tulee siinä, kun rupeaa laittamaan meikkivoidetta tai mitä vain Nivean päälle. Tämä pohjustaja kuoriutuu pois ja tekee meikkivoiteesta epätasaisen. Näiden kahden päälle ei meinaa saada laitettua puuteriakaan, kun karisee kaikki veke. Edelleen  etsinnät jatkuvat ja ehdotuksia otetaan vastaan. Tässäkin on silikonia, mutta ihoa pehmentäviä ainesosia.

Nyt teille, jotka meikkaatte ja käytätte meikin pohjustajia, AUTTAKAA! En tiedä miltä merkiltä kannattaisi kokeilla, ettei tule tätä hakuammuntaa harrastettua enempää.

Millä tuotteella / tuotteilla te pohjustatte meikkinne? Mitä merkkiä suosittelisitte?

Todella iso kiitos jo etukäteen!