Turhaan pyytelen anteeksi kirjoittamattomuuttani ja sanon parantavani tapani, kun välillä mulle tulee tämmösiä luovia taukoja väkisin.
Tässä nyt pikainen yhteenveto vuoden 2013 tapahtumista (:
- Mulla oli viimein kauan odotettu leukanivelleikkaus, joka mahdollisti uudelleen ruisleivän syönnin ja kunnollisen suun avauksen
- Valmistuminen ammattiin
- Ensimmäinen pommiin nukkuminen töihin
- Auton vaihto
- Uusi koiranpentu omille vanhemmilleni, jota voin hiukan kutsua murusekseni <3
- Uusi työpaikka
Noh eiköhän siinä oo tärkeimmät elämän muutokset menneisyydestä (:
Tulevaisuudessakin on odotettavaa ja tässä hiukan siitä listausta
- part. 2 leikkaus vähän viime vuoden jatkoa (;
- Tasa vuosi synttärit - MUSTA TULEE VANHA tai niin ainakin luulen (:
- Tupakoinnin lopettaminen - pitäkää peukkuja
- Haku yliopistoon ja toivotaan, että menis hiukan paremmin
- Koirastakin on haaveiltu - toivottavasti löydettäisiin uusi asunto ja sitä myötän karvaturrukka
Mitä mulle muuten kuuluu? Öö mietitään, ei oikeastaan ihmeellista. Ainut mikä on alkanut painaa mieltä on, etten ole käynyt pitkään aikaan itsenäisellä ratsastuksella ja mikä toinen, etten ole Jäbällä mennyt. Toisaalta ei Jäbäilyn vähyys niinkää paina mieltä, kun Ville-hepan kanssa on alkanut toimia hommat yksiin yllättävän hyvin (:
Tätä kirjoitellessa ollaan Tervossa ja tässä käydään uutta huone jakoa - tarkemmin kunhan sompaillaan keskenään ja väännetään kuka tahtoo ja mitä tahtoo. Plääh niin turhaa...
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
torstai 3. lokakuuta 2013
Miten tämä aika menee näin nopeesti!?
Kyllä taas on kuukausi vaihtunut ennen kuin olen taaskaan kerennyt kirjoittaa tänne yhtään mitään. Noh mullahan on mielestään taas ollut hirvittävän kiire. Olen siis syyskuun 2. päivästä alkaen oleillu Vehmerissä ja tällä viikolla se sitten loppuu, JES! Olen lomittanut äitin pankilla eli työskennellyt talonmies - siivoojana. Uusi työpaikkakin on tiedossa ja voin nyt kertoa, että sehän on Kurkimäen kauppa. Kiva alottaa uudessa paikassa sitten ilmeisestikin ensiviikolla (:
Telynajon Likka kotiutui porukoille 21.9. eli tyttönen on ollut melkein kaksi viikkoa rakastettavana. Ensimmäinen viikko meni ihmetellessä ja nyt on alkanut näkymään muistoissa elelevän Vouden Minja-mummon merkkejä. Likka on siis Minjan tytön tyttö. Onhan Likka ihana ja suloinen ja vaikka mitä muutakin, mutta itsepäinen ja varsinainen hirviö, kun tahtoo olla. Tämä viikko on mennyt melkein joka päivä Likkalaisen lapsen vahtina, Onneks aamut nukutaan ja sitten puolen päivän aikaan semmoset hepulit niin jaksaa taas nukkua iltapäivällä. Illalla taas vähä ennen kymmentä vauhti päälle, jotta yö tulee nukuttua mukavasti.
Geelalla on ollut juokset ja noh tottakai on pitänyt olla vaan kotikoirana. Olihan nuoren neitin elämä aika sekasin, ainakin leikkisästä ja vekkulista koirasta tuli ihan lapamato. Yksikin päivä piti ottaa syliin! Onneksi tällä viikolla Geela onkin päässyt sitten käymään jo kerran metsässä irrottelemassa. Jänisjutuistahan ei tullu mitään, mutta ei se aina niin justiinsa oo.
Heli taas on sitten päässyt senkin edestä. Likka on kyllä sitä hiukan hidastanut, kun jonkun pitää kattoo Lillukkaa, jos meinaa muitten kanssa lähteä. Heli on muutamia ajoja ottanut, ei kyllä mitenkään kovin pitkiä, mutta nyt ollut pientä takapakkia ja mitään ei ole parilla viime kerralla tullut mistään mitään.
Heppailu hommat, ajattelin siis täällä ollessa ottaa siitäkin ilon irti, mutta enhän minä oo sinne oikeestaan ees ehtinyt. Normituntini oon käynyt ja nytten kolmena keskiviikkona ollaan Elisan kanssa maastoiltu. Olen saanut nauttia Ville ihanuudesta ja voi on se vaan niin huippu! Ikävyydekseni taidan myöntää, että taidan vaihtee heposta Jäbästä Villeen (; Tosin en Jäbyä voisi kokonaan unohtaa ja pakkohan mun olis päästä sillä nollailemaan Villen koheltamisia (: Eli pistetään harkintaan.
Tervossakin ollaan päästy käymään ja kiva on kyllä ollut ihan käydä, kun kesällä jäi niin vähäiselle. Toivottavasti uuden työpaikan myötä päästään käymään Tervossa useamminkin ja minä pääsisin heppailemaankin. Kun kerta täällä olen lusmuillut, on tullut pari kertaa mentyä auttamaan iltatallissa Merjaa (: Tuli iha vanhat ajat mieleen, tosin nyt en tiiä kuka mitäkin syöpi.
Möttöspussi urakka ootteleepi tuolla ja reseptien kirjottelu, Kipeenähän itse tällä olen ollut jo pari päivää ja tänään tuntuu vaan pahanevan, jospa huomenna pääsis lääkärissä käymään.
 |
| Meillähän ei koirat nuku sohvalla... ;) Likka <3 |
Geelalla on ollut juokset ja noh tottakai on pitänyt olla vaan kotikoirana. Olihan nuoren neitin elämä aika sekasin, ainakin leikkisästä ja vekkulista koirasta tuli ihan lapamato. Yksikin päivä piti ottaa syliin! Onneksi tällä viikolla Geela onkin päässyt sitten käymään jo kerran metsässä irrottelemassa. Jänisjutuistahan ei tullu mitään, mutta ei se aina niin justiinsa oo.
Heli taas on sitten päässyt senkin edestä. Likka on kyllä sitä hiukan hidastanut, kun jonkun pitää kattoo Lillukkaa, jos meinaa muitten kanssa lähteä. Heli on muutamia ajoja ottanut, ei kyllä mitenkään kovin pitkiä, mutta nyt ollut pientä takapakkia ja mitään ei ole parilla viime kerralla tullut mistään mitään.
 |
| Ville |
Tervossakin ollaan päästy käymään ja kiva on kyllä ollut ihan käydä, kun kesällä jäi niin vähäiselle. Toivottavasti uuden työpaikan myötä päästään käymään Tervossa useamminkin ja minä pääsisin heppailemaankin. Kun kerta täällä olen lusmuillut, on tullut pari kertaa mentyä auttamaan iltatallissa Merjaa (: Tuli iha vanhat ajat mieleen, tosin nyt en tiiä kuka mitäkin syöpi.
Möttöspussi urakka ootteleepi tuolla ja reseptien kirjottelu, Kipeenähän itse tällä olen ollut jo pari päivää ja tänään tuntuu vaan pahanevan, jospa huomenna pääsis lääkärissä käymään.
torstai 12. syyskuuta 2013
Mitä on tapahtunut?!
Joo tuollainen ääni sisältäni kuului, kun äskettäin blogiini kurkkasin. Kyllä on mennyt kuukausi ilman mitään päivitystä. Tässä hetkessä oikeastaan asia vituttaa.
Noh mitä on tapahtunut?
Kuun vaihteessa 31.8. - 1.9. käytiin Orivedellä Joonan ukin ja hänen vaimonsa mökillä. Kiva reissu! Näki pitkästä aikaan kaikkia ihania ihmisiä. Hyvää ruokaa ja tottakai naurettuakin tuli! Harmi, että kamerasta jäi muistikortti silloin kämpille pöydälle makailemaan, joten siitä reissusta ei ole kuvan kuvaa.
6. - 8.9. Oltiin Joonan mummin syndejä viettämässä Helsingissä, Suomenlinnan ja hyvän ruuan merkeissä. Ajelimme Kuopiosta Jyväskylään ja hyppäsimme Veeran ja Timon kyytiin. Sieltä matka jatkui Vantaalle, jossa yövyimme. Lauantaina hyppäsimme linja-autoon ja sillä hurautimme Helsinkiin. Ahdistus iski heti. Siellä oli väkeä niin helkatin paljon, että tämmönen hätäsempi meinas hermonsa menettää pariin otteeseen. Sytkäri lauloi sen verran usein, että muutkin huomas mun ahdingon varmasti! Mukavaa oli kaikin puolin. Peppu, jalat ja niska olivat jumissa maanantai aamuna herätessä, mutta menihän se tuossa.
6.9. Perjantaina mulla oli Kys:llä käynti. Olin unohtanut mennä 16.8. olleeseen aikaan, mutta sattuuhan näitä. Yksi hammaskiinnike oli irronnut. Samainen kiinnike piti käydä laitattamassa uudestaan 10.9. tiistaina, koska se oli maanantain vastaisena yönä irronnut uudestaan.
Olen nytten oleillut Vehmerissä 2.9. alkaen, kun tuuraan äipän kesäloman ajan pankilla talonmies-siivoojana. Toisinaan rupee kyrpimään täälllä oleminen, kun täällähän ei ole hetken rauhaa ja kaikesta tekemisistäsi pitää raportoida, jotta eivät soittele sekunnin välein.
Olen päässyt käymään Jäbsyllä tunneilla täällä olessa normaalista ja tyyppi on ollut MAHTAVA! Menin keskiviikkona 11.9. itsenäisesti kentällä. Alkuverkkojen jälkeen ravailin ja yhtäkkiä Jäbä hyppää pystyyn ja kääntyy 180 astetta toiseen suuntaan ja täysillä. Samalla pyöritteli päätään. Sinkoilimme välillä etuperin ja välillä takaperin, mutta koko ajan maailman rauhallisimman hevosen pää pyöri kuin väkkyrä. Onneksi pääsin pomppaamaan alas ja otin Jäbän korvasta kiinni. Korvasta lensi ulos jokin surriainen ja minusta se näytti ampparille. Vähä aikaa taluttelin ja varmistin, että kaikki on okei ja takas kyytiin.
Jäbä oli tapahtuneen jälkeen kuuliaisin koskaan ja kaikki sujui taas normaalisti. Tehtiin avoja, väistöjä, nopeita siirtymisiä ja tottakai paljon venyttelyä ja taivuttelua. On vain ilo ja ihanuus saada mennä tuollaisella kulta pojulla! (:
Koirajoukkokin on Vehmerissä kasvanut yhdellä. 7.8. iskä oli veljeni kanssa käynnyt hakemassa paluumuuttajan takaisin. Kujo on siis samaa pentuetta, kun Heli.
Tässä taitaa olla tällä kertaa kaikki. Kuvia lisätessä saatan vielä täydennellä. Nyt tarjolla vain tylsää tekstiä.
Noh mitä on tapahtunut?
Kuun vaihteessa 31.8. - 1.9. käytiin Orivedellä Joonan ukin ja hänen vaimonsa mökillä. Kiva reissu! Näki pitkästä aikaan kaikkia ihania ihmisiä. Hyvää ruokaa ja tottakai naurettuakin tuli! Harmi, että kamerasta jäi muistikortti silloin kämpille pöydälle makailemaan, joten siitä reissusta ei ole kuvan kuvaa.
6. - 8.9. Oltiin Joonan mummin syndejä viettämässä Helsingissä, Suomenlinnan ja hyvän ruuan merkeissä. Ajelimme Kuopiosta Jyväskylään ja hyppäsimme Veeran ja Timon kyytiin. Sieltä matka jatkui Vantaalle, jossa yövyimme. Lauantaina hyppäsimme linja-autoon ja sillä hurautimme Helsinkiin. Ahdistus iski heti. Siellä oli väkeä niin helkatin paljon, että tämmönen hätäsempi meinas hermonsa menettää pariin otteeseen. Sytkäri lauloi sen verran usein, että muutkin huomas mun ahdingon varmasti! Mukavaa oli kaikin puolin. Peppu, jalat ja niska olivat jumissa maanantai aamuna herätessä, mutta menihän se tuossa.
6.9. Perjantaina mulla oli Kys:llä käynti. Olin unohtanut mennä 16.8. olleeseen aikaan, mutta sattuuhan näitä. Yksi hammaskiinnike oli irronnut. Samainen kiinnike piti käydä laitattamassa uudestaan 10.9. tiistaina, koska se oli maanantain vastaisena yönä irronnut uudestaan.
Olen nytten oleillut Vehmerissä 2.9. alkaen, kun tuuraan äipän kesäloman ajan pankilla talonmies-siivoojana. Toisinaan rupee kyrpimään täälllä oleminen, kun täällähän ei ole hetken rauhaa ja kaikesta tekemisistäsi pitää raportoida, jotta eivät soittele sekunnin välein.
Olen päässyt käymään Jäbsyllä tunneilla täällä olessa normaalista ja tyyppi on ollut MAHTAVA! Menin keskiviikkona 11.9. itsenäisesti kentällä. Alkuverkkojen jälkeen ravailin ja yhtäkkiä Jäbä hyppää pystyyn ja kääntyy 180 astetta toiseen suuntaan ja täysillä. Samalla pyöritteli päätään. Sinkoilimme välillä etuperin ja välillä takaperin, mutta koko ajan maailman rauhallisimman hevosen pää pyöri kuin väkkyrä. Onneksi pääsin pomppaamaan alas ja otin Jäbän korvasta kiinni. Korvasta lensi ulos jokin surriainen ja minusta se näytti ampparille. Vähä aikaa taluttelin ja varmistin, että kaikki on okei ja takas kyytiin.
Jäbä oli tapahtuneen jälkeen kuuliaisin koskaan ja kaikki sujui taas normaalisti. Tehtiin avoja, väistöjä, nopeita siirtymisiä ja tottakai paljon venyttelyä ja taivuttelua. On vain ilo ja ihanuus saada mennä tuollaisella kulta pojulla! (:
Koirajoukkokin on Vehmerissä kasvanut yhdellä. 7.8. iskä oli veljeni kanssa käynnyt hakemassa paluumuuttajan takaisin. Kujo on siis samaa pentuetta, kun Heli.
Tässä taitaa olla tällä kertaa kaikki. Kuvia lisätessä saatan vielä täydennellä. Nyt tarjolla vain tylsää tekstiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)