Nämä ei ole hyvästit, nämä ovat vain Hesen hyvästit!

Helmikuun viimeisenä viikonloppuna tein viimeiset vuoroni Heselle. Se oli rankka viikonloppu fyysisesti, kun tekee kolmeen päivään neljä vuoroa, mutta eniten henkisesti. Lauantaiyönä pääsi vielä viimeisen kerran antamaan kaikkensa, kun porukkaa vaan tuli ovista ja ikkunoista. Siitäkin selvittiin todella hienosti voittoon, kun oli mahtavat tyypit tekemässä töitä. Sunnuntaina viimeisiä hampurilaisia tehdessä piti ihan kyyneliä nieleskellä. Parila on pesty viimeisen kerran.

Joulukuussa 2016 Hesellä aloittaessani en olisi voinut uskoa, miten kivaa ja antoisaa loppujen lopuksi Hese-työ voi olla. Ihan parasta on ollut se, että sain tehdä niin huippuporukassa töitä. Tutustuin ihan uskomattomiin persooniin sekä sain osasta jopa kavereita! Eniten jää ikävä ihmisiä ja heidän kanssa vietettyjä työtunteja.

Hese teki minusta joukkuepelaajan. Parhaiten olen oppinut sietämään tekemiäni virheitä, mutta myös olemaan armollisempi muille. Hesellä työskentely kasvatti paineensietokykyä äärettömiin sekä monen asian yhtäaikainen tekeminen ei tunnu enää missään. Saatan nykyään tehdä yhtä asiaa ja puhua samalla toista eikä kummassakaan tule virheitä. Myöskin minuutti on nykyään pitkä aika ja siinä kerkeää vaikka mitä tehdä.

Suurin Kiitos kuuluu Jennille, joka näki minussa potentiaalia ja halusi minut Heselle. 

Iso Kiitos Hennalle, joka valoi uskoa ja tsemppasi, kun oli tarve. 

Hennaa lainatakseni "Nämä ei ole hyvästit, nämä ovat vain Hesen hyvästit!"

Voin lähteä Heseltä, mutta Hese ei minusta!

Kiitos Hese kaikesta! 

Kuulumisia ja odotuksia

Elämäni on ollut hyvin kiireinen viime syksystä alkaen. Henkisesti on ahdistanut, kun en ole kerennyt purkamaan ajatuksiani ja mietteitäni tänne. Tämän vuoden ensimmäinen postaus on mukava aloittaa, mitä tänä vuonna on kerennyt tapahtua sekä mitä odotan innolla.

Koulun osalta homma alkaa olla hyvinkin paljon loppusuoralla, kurssit alkaa olla suoritettu ja enää on vain opinnäytetyö sekä ammatillinen harjoittelu edessä. Loppu kesästä meinasi epätoivo iskeä, kun tuntui rästejä olevan aivan liikaa ja Kelankin alkoi selvityksiä olla vailla. Voisin jopa sanoa olevani itsestäni ylpeä tällä hetkellä, kun rästejä on kurittu kiinni sekä muutenkin koulu ihan maistuu hyvälle. 

Opinnäytetyölle on aihe, jonka itse keksin. Aihe idea syntyi koiran kasvattajan jatkokurssilla, kun siellä käsiteltiin kenneltoiminnan tuottamista sekä missä vaiheessa kirjanpitoa kannattaa alkaa harkita. Veljeni tuumasikin, että isä ei ole tehnyt minkäänlaista kulujen ja tuottojen seurantaa ikinä ja kennelnimi on kuitenkin ollut vuodesta 1992 meillä. Siitä se idea sitten lähti. Olen siis veljeni kanssa myös liittymässä isän omistamaan kennelnimeen, joten vaihtoehtoislaskelmia tulevaisuudelle tulee opinnäytetyöhön sekä muuta itselle mielenkiintoista. Oppari tulee olemaan ns. oikea tulevaisuuden suunnitelma. Hauska joskus viiden vuoden kuluttua katsoa, onko tradenomiopiskelija osannut ajatella oikein tai onko asiat mennyt niin kuin olen ajatellut.

Harjoittelupaikka löytyi Hesburgerin avulla. Minulla oli kehityskeskustelu ja tuli puheeksi harjoittelu sekä haluanko jatkaa työsuhdettani. Esimieheni ehdotti, että häneltä voisi löytyä yksi yhteystieto, jos kiinnostaa. Enkä tällaisiin tarjouksiin ole koskaan sanonut ei, joten sain harkkapaikkaan yhteystiedon. Pääsin siis PeeÄssän konttorille ja odotan innolla jo maaliskuuta! Iso KIITOS Johannalle! 

Työsopimuksen jatkamista piti jonkin aikaa pohtia. Ensin ajattelin, että raha ei huonoa tee. Jyri sitten kysyi, miten aion valmistua jouluna, jos en kerkeä missään vaiheessa tehdä opinnäytetyötä. Aloin sitten laskeskella, jos olen harjoittelussa 8h, töissä 6-4h, opparia tekisin 2-4h sekä muu eläminen ja nukkuakin pitäisi. Jyri sanoikin hyvin, että hän muuttaa Cimun kanssa sitten muualle, jos jarruja ei löydy. Päätin sitten, etten jatka. Tein kerrankin päätöksen niin, että ajattelin asioita ja hahmottelin miten kaikki voisi onnistua. Kun vastaukseksi tuli, ettei homma voisi onnistua, en ole katunut päätöstä. Uskon tämän olevan hyvä päätös moneen muuhun päätökseen verrattuna. Tämä on aivan uusi tilanne, kun olen koko opintojeni aikana kolme kuukautta virallisesti vain opiskelija ja teen vain opintoja!

Tosiaan koirakuvioihin tulee sen verran uutta, että minulle tulee kennelnimi tai oikeastaan käyttöoikeus. Tämä on itselleni tärkeä asia, että isä haluaa antaa omansa käyttöön minullekin, vaikka rotu ei ole suomenajokoira vaan itselleni käteen sopivampi labradorinnoutaja. Ehkä tämä on kiitosta, kun suostun esittämään hänen koirat koiranäyttelyissä.

Kun päiviini tulee enemmän aikaa opparin tekemistä varten sekä viikonloput ovat vapaita, olen päättänyt hyödyntää niistäkin muutaman ittelleni tärkeisiin asioihin eli siis koiriin. Muutamat koiranäyttelyt olenkin merkannut jo kalenteriin, mihin olen ajatellut mennä. Kahden koiran pyörittely on pikkasen yksin vaikeaa, mutta onneksi toistaiseksi joku on halunnut lähteä mukaan. Isä kyllä tuo koirat paikalla sekä hakee minutkin tarvittaessa, mutta on niin kova jututtamaan kaikki tuttavat läpi. Hän ei siis aina ole juuri siellä missä eniten tarvittaisiin. Ensimmäisiin tämän vuoden näyttelyihin meidän osalta onkin vielä kolme kuukautta aikaa, mutta innolla odotan. Odotan kyllä yhtä innokkaasti Helin pentuja, jotka pitäisi maaliskuun puolen välin aikoihin syntyä.

© Iida Virta

Syksy oli kiireinen, jopa niin kiireinen, etten ole kerennyt olla kotona. Tykkään meidän kodista, joten se ei ole siitä kiinni. Tulen varmaan maaliskuun fiilistelemään sitä, että voin olla Jyrin kanssa yhtä aikaa kotona sekä meillä kummallakin on vapaat viikonloput. Olen myös hiukan innostunut jumppaamaan sekä lenkkeilystä on tullut uudestaan kivaa. Toivon kovasti, että saan jouluna paperit koulusta ulos. Se olisi varmasti suurin palkinto pitkään aikaan.

Nyt täytyy koirista sekä tulevasta vapaa-ajasta siirtää ajatukset pois ja alkaa lukea tenttiin.

Luppakorvista pystykorviin

Möttösellähän oli luppakorvat jo ihan rotunsa puolesta. Brendalle taas verenperintönä on tullut pystyssä jököttävät suuret korvat! Brendaa ja Möttöstä ei voi oikeastaan verrata missään suhteessa, koska niillä ei ole mitään yhteistä tekijää. Tai no on, kummatkin ovat väritykseltään madagascareita, Brendalla lisänä x-kirjavuus. Brenda tuli minulle ollessaan parin kuukauden ikäinen, kun taas Möttönen oli jo reilu parivuotias. 

Hain Brendan hänen kasvattajaltaan Kaavilta eli ajomatkaa oli semmoinen tunti. Olin siis käynyt valitsemassa Brendan ihan itse ja olin jo kertonut kasvattajalle puhelimessa, että tahtoisin tyttöpupun. En tiedä kumpi meistä valitsi kumman, kun Brenda rauhoittui heti syliini, kun taas muut tuntuivat tahtovan heti karkuun. Valintatilanteessa Brenda oli reilun kuukauden ikäinen. Viikkoa ennen hakua pesin ja desinfioin Möttösen vanhan häkin. Kävin myös ostamassa ruuat valmiiksi, vaikka tiesin Brendaa hakiessa saavani mukaan tuttua ruokaa. Brenda painoi tullessaan reilun kilon verran ja nyt painoa on melkein vuoden iässä 3,5kg eikä senttiäkään läskiä!

Brenda tammikuussa 2017

Kesäkuun alussa 2017

Miten menee?

Puoli vuotta on taas vierähtänyt, kun viimeksi tänne kirjoittelin julkisesti. Luonnoksissa olisi edelleen pari melko valmista tekstiä, kun vain tekisi viimeiset muokkauset. Halusin kuitenkin tähän väliin tehdä tilannekatsauksen, jotta jotakin pohjaa olisi tuleville teksteille.

Ihan ensinnäkin meillä on koti, joka tuntuu kodilta. Ihan jo varmasti siksi, että minulle kaikki rakkaat ovat saman katon alla. Minuun on iskenyt jonkun näköinen kodin hengetär. Ennen tein pari leipää illalla ja söin jogurtin. Nykyään teen ihan ruokaa ja leiponutkin olen pari kertaa. Toistaiseksi kukaan ei ole minun leipomuksiin ja kokkailuihin kuollut. Olen myös innostunut siivoamaan. Siivouksen vihaajasta on tullut ihan siisti-ihminen loppujen lopuksi. Tosin tiskit jää Jyrille edelleen kokonaisuudessaan.  On tullut myös muutaman kerran sisustusjuttuja katseltua, mutta mitään ei ole juurikaan tullut hankittua. Ehkä se on sitä inspiraation hakemista. Joku voisi väittää olevani raskaana, että se on se pesän rakennus vimma. Ei ole tässä kohtaan. Hauskintahan tässä on se, että saisin varmasti hankkia mitä vain sisustusjuttua, kunhan itse kustannan.

Minulle on tullut ns. ylimääräistä vapaa-aikaa. Tämä ylimääräinen vapaa-aika on tullut siitä, etten tällä hetkellä heppaile millään muotoa. Vakituinen treenikamu muutti Etelä-Suomeen ja muutenkin potentiaaliset harrastuskamut olivat vähissä. Se on kylmä fakta, jos on tottunut maneesiin, sitä ei osaa olla enää ilman. Vaikka Ootuksen kanssa ei juuri maneesia käytetty, on sen maneesin olemassa olo tiedettävä. Lannan luonti menee kyllä hyvästä aivojen nollauksesta, mutta siihen se loppuu. Minusta ei ole enää kotitalliin harrastelijaksi.

Oli pakko tehdä ratkaisu myös koulun kannalta, että harrastanko aktiivisesti vai laitanko koulun etusijalle. Tähän mennessä koulussa oli käyty, jos oli aikaa ja ei ollut muuta tekemistä. Viime vuodelta jäi neljä kurssia rästiin. Kahdesta en läpäissyt tenttiä omasta virheestä, jos vaikka lukisi tehtävänannon huolella eikä miettisi viimeisen valmennuksen koulukiemuroita. Yhdestä jäi arvioitava tehtävä palauttamatta, koska kurssi tuntui pelkältä sonnalta, sitähän sitä tallilla lapioidaan. Yhden kurssin aloitustunneilla kävin ja sen kurssin suoritus jo tyssäsi siihen, kun ei ollut motivaatiota käydä edes koko tunneilla. Säpsähdin tähän tilanteeseen kesällä. Ideana olisi suorittaa nämä rästikurssit joulukuun loppuun mennessä pois. Toistaiseksi tilanne näyttää vähän hataralta, mutta toivoa en ole menettänyt, ainakaan vielä. Onhan tässä kymmenen viikkoa tätä vuotta jäljellä. 

Brenda on kasvanut isoksi pupuksi ja Cimu on oma iloinen itsensä. Cimulla oli tässä pientä hotspot-vaivaa, mutta onneksi nopealla eläinlääkärin ohjeistuksella saatiin alue kuriin. Olen vakavasti harkinnut Cimun sterilisaatiota, koska valeraskausoireet uusiutuu aika tiheään sekä ne laukeavat ihan yllättäen. Alkaa olla hiukan itsellekin stressaavaa miettiä, milloin Cimulla kippaa kuppi nurin taas. Tähän mennessä Cimulla on saanut pidettyä valeraskautta loitolla, kun on keksinyt sille tarpeeksi tekemistä, esim. käynyt pitkillä lenkeillä säännöllisesti sekä vaihtaanut lenkkireittiä toisinaan. Meillä onkin tässä ihan lähellä pari lenkkiä, joita on kiva kierrellä. Koirapuistossakin ollaan käyty pari kertaa ja Cimukin on ihan siellä alkanut leikkimään toisten koirien kanssa. Brendasta on tulossa oma esittelynsä postauksen muodossa, mutta tulossa on kuitenkin.

Tämä blogihan on itselleni yksi rakas harrastus ja hyvinkin mieleinen. Blogihan oli ennen nimeltään Möttisefekti, mutta päätin vaihtaa Cimumaniaksi. Ensinnäkin olen sosiaalisessa mediassa nimellä Cimumania, koska Katri Miettisiä on maailmassa todella monta enkä halua olla Katri Miettinen 1234. Toisekseen haluan, että tulen paremmalle mielelle, kun avaan blogin. Tätä vaikutusta ei ole ollut vuoteen. Möttösen kuolema oli minulle todella kova paikka. Minulle tuli Jänistä aina ikävä, kun avasin blogini. Päätin sitten vaihtaa nimen. En tiedä vaihtuuko Cimun kuoltua vai onko tätä blogia ollenkaan siinä vaiheessa olemassakaan. Nyt, kun en heppaile enää aktiivisesti, tai no ollenkaan, voin alkaa päivitellä tätä blogiakin ahkerammin. Aivan varmasti saan tekstiä tuotettua nykyisestäkin elämästäni kuin mitä sain hevoselämästäni kirjoiteltua. Ehkäpä seuraavassa tekstissä hevoset on jo täysin ulkona...

© Iida Virta

Mitä reilussa vuodessa tapahtui?

Blogi on ollut hiljaa vuoden ja neljä kuukautta. Tässä välillä on tapahtunut kaikenlaista. Vuoden aikana kolme muuttoa, neljän ja puolen vuoden suhteesta ero, uusi kani ja uusi ihana mies. Ihmisenä on tullut kasvettua sekä itseään on oppinut ymmärtämään paljon paremmin. 

Mistähän sitä alottaisi? Puhutaan vaikka muutoista ensin, jokaisella niistä on ollut merkitys. Ensin edellisen kanssa tuli muutettua opiskelija-asuntoihin. Opin ettei vajaa 40 neliötä riitä kahdelle vahvalle ihmiselle sekä yhdelle läheisriippuvaiselle koiralle. Inhosin sitä asuntoa parin kuukauden asumisen jälkeen. Tai no en tiedä inhosinko asuntoa vaan siellä vallitsevaa kahden erkaantuneen ihmisen ristiriitoja sekä meidän välille syntynyttä ilmapiiriä.

Muutin sieltä puolen vuoden asumisen jälkeen koiran kanssa 45 neliön kaksioon Neulamäkeen. Näppärä kämppä yhdelle ihmiselle ja koiralle. Oma rauha ja tila oli heti ensimmäisestä illasta alkaen niin ihanaa! Pystyin hengittämään ensimmäistä kertaa vajaaseen puoleen vuoteen oikeasti kunnolla eikä pelottanut mikä hirmumyrsky on seuraavaksi nousemassa! Neulamäessä asuessa tuli huomattua, että yksinään on ihana olla. Oma koti ja rauha on ihana asia sekä siitä on osattava nauttia. Jos ei kiinnostanut kuunnella kenenkään tyhmää läppää, ei tarvinnut kuunnella, koska Cimuhan ei vittuile eikä aiheuta suuresti ärtymystä. Jos otti päähän ja teki mieli juoda yksi rauhoittava siideri tai lähteä pitkälle lenkille, pystyin tekemään sen ilman, että tarvitsi kellekään selitellä mistään mitään. Myös ystävät löysivät uuden merkityksen eikä taaskaan tullut tenttausta kenelle viestitän tai kenen kanssa puhun kolme tuntia puhelimessa lätisten niitä näitä. Eikä kukaan ollut käynyt kollaamassa puhelinta läpi esim. minun käydessä suihkussa.

Kun sitten elämääni asteli mies. Jota vastaan yritin muuten pitkään rimpuilla, mutta hän vei jalat alta kaikella kohteliaisuudellaan ja komeudellaan. Kiitos vaan kaverit, taisitte olla osa syyllisiä ainakin jollain tapaa. Minusta tuli rakastunut hölmö! En tiennyt edes, että tällaisia ihmisiä ja varsinkin miehiä on olemassa. Kun voit ilosi jakaa ja surusi purkaa, juuri niin laajasti kuin haluat. Kun mitään mitä sanot ei tarvitse sensuroida sen takia, että toinen saa hirveät kilarit tai mustasukkasuuskohtaukset, tiedät löytäneesi sen oikean sinulle! 

Viimeinen muutto tapahtui viimeinen päivä maaliskuuta tämän ihanan miehen kanssa samaan osoitteeseen. Ihan kaikkien ajan säästämiseksi. Joulukuusta asti oltiin aina toinen toistemme luona yötä, joten onko enää mitään järkeä olla kummallakin oma asunto, jos käytännössä asutaan samassa. Nyt meillä on enemmän aikaa olla yhdessä, kun ei tarvitse rampata kummankaan kodin ja toisen kodin väliä sekä tämän yhteisen arjen jakaminen on näin paljon helpompaa.

Moni kysyi, kun muutettiin Cimun kanssa ensin kaksin sekä kuvioihin ilmesty uusi mies, että mitä Cimu on tuumannut muutoksista. Suoraansanottuna jännitin ihan kuollakseni ekan kerran mitä Cimu tuumaa herra ihanuudesta, koska edellisen kuvioissa ollessa Cimu ei voinut sallia tummiin pukeutuneita ihmisiä, vieraita ihmisiä sekä vierasta, joka minua halusi lähestyä. Tästähän varottelin herraa hyvin ensimmäisen kerran, mutta mitäpä Cimu tekikään. Nalle suussa ovelle vastaan ja ihan kuin olisi aina tunteneet. Suoraan syliin ja hirmuisesti pusuja. Tämä mies tajuaa miten rakas tuo koira minulle on ja mitä se merkitsee minulle. Minusta tuntuu, että meillä on pieni perhe minä, hän sekä karvaiset lapset! <3

Olen oppinut vuodessa, että paska ei kullaksi muutu. Toisen vuoksi ei voi muuttua eikä toista voi muuttaa. Oma aika on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Äläkä miellytä ketään muuta kuin itseäsi.

Nyt tiedän mitä onnellisuus ja aito rakkaus on! <3

Iloista joulua!

Koska en saanut lunta joulukuvien kuvausta varten, rakensin pienen kuvausnurkan kotiini.

Kuvia olisi vieläkin enemmän, mutta valitsin vain osan parhaista.

Iloista joulua kaikille!

Kiitos tuhannesti Veeralle kuvausavusta!

Itsenäisyyspäivä

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kuulumisia

Elämässäni on ollut muutoksia viimeisen kolmen kuukauden aikana itselleni riittävästi. Suurin muutos on ollut lähteä opiskelemaan. Opiskelu on tuonut päiviin rytmiä, mutta myös vienyt vapaa-aikaani. Tämä blogikin on jäänyt taka-alalle. Meillä on ollut ensimmäiset kokeet koulussa. Olishan ne paremminkin voineet mennä, jos olisin lukenut ja panostanut enemmän. Opiskelu on tuntunut mukavalta. Uusia kavereita on tullut paljon. Meillä on ihan huippuluokka ja todella super tuutorit! Bailujakin on ollut ja niissä on tullut käytyä ja varmasti jatkossakin käyn.

Hevostelut on myös muuttunut. Ennen oli kaksi vuokrahevosta ja nykyisin enää on yksi vuokrahevonen. Sanontakin mene, että laatu korvaa määrän. Kiitän Elisaa pitkästä yhteistyöstä. Kiitos myös, että sain olla osa poikien elämää näinkin pitkään. Jäbällä, Villellä ja Paulilla on aina paikka sydämessäni. Vaikka minua ja Elisaa ei enää yhdistä samat hepat, pysymme varmasti kavereina ja tullaan olemaan yhteydessä. Tulen olemaan Elisalle kiitollinen aina. Kiitos!

Cimulla oli tässä kuukausi sitten kennelyskä. Luulin rokottaneeni kennelyskää vastaan keväällä, mutta en ollutkaan, joten sairastettiin se juoksujen yhteydessä pois. Siitä ei jäänyt mitään pysyvää, kun käytiin eläinlääkärissä ajoissa. Nyt on kennelyskärokotekin voimassa ensi syksyyn asti. Cimu on ollut minulla pari kertaa tallilla mukana, jospa Cimusta kehkeytyisi oiva tallikoira!

Pientä uutta on tullut hankittua ja niistä olisi tarkoitus tehdä ihan omat postaukset.

Minut löytää nykyisin myös instagramista nimellä @cimumania

Kiitän, kumarran ja vilkutan hyvästiksi

Opinnot aloitan ja työt lopetan. Näin tässä kävi. Pääsin Savonia ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta ja valmistun 3,5 vuoden kuluttua tradenomiksi. Valitettavasti joudun luopumaan vakityöpaikastani opiskelun vuoksi, mutta toivon sen olevan uusi suuri luku elämässäni. Tahtoni ja haaveni on näiden opintojen myötä lähempänä.

Sisäinen Siwalainen ei pääse kokonaan poistumaan minusta, kun pääsin Staffpointin listoille tekemään keikkaa. En siis jää kokonaan opiskelijaksi vaan teen siinä ohessa töitä niin kuin ammattikoulunkin aikaan. Vaikka Pihlajalaakson Siwa on aina "koti siwani" on myös hauska päästä käymään muissa ja näkemään, miten erilaisia tapoja saman talon sisältä löytyykään.

Haikeaa oli tehdä perjantaina viimeinen virallinen vuoroni Suomen lähikauppalaisena omassa Pihliksen Siwassa. Pystyn hymyilemään vapautuneesti, koska tiedän minun tilalle pääseen henkilön, joka ansaitsee sen työpaikan ja pärjää varmasti! Kukaan ei ole korvaamaton, mutta jokainen jättää oman jälkensä. Super suuret kiitokset Suomen lähikaupalle! Lämpimät halaukset Pihlajalaakson porukalle! Olette parhaat aina mielestäni! Olette tehopimut!

Tiistaina alkaa opinnot ja minusta tulee virallisesti opiskelija. Tuntuu epätodelliselle, että nyt minulla on illat aikaa olla kotona ja opiskella. Tietysti käyn kyllä, kun vain mahdollisuus tulee niin tekemässä tuurauksia. Kun saan lukujärjestyksen, pääsen tekemään aikataulutuksia niin arkeni kuin heppailuni kanssa. Tämä muutos on myös siinä mielessä positiivinen, että pääsen nukkumaan Joonan ja Cimun kanssa jatkossa samaan aikaan! Huippua!

Ex-siwalainen kiittää ja kuittaa! :)

Blondi mies

Itse olen vaalea ja viileä, mutta nyt ei ole kyse minusta ja minun mies asioista. Kyse on tumma hiuksisesta tytöstäni, Cimusta. Mielestäni Cimu on tumma ja tulinen. Cimu on myös herkkä, mutta löytyy sisua tarvittaessa. Mamin onneton reppana! ;)

Sain mahdollisuuden saada määräaikaisen kaverin Cimulle. Curtin hain meille 10.7. kesälomalle. Curtista tulee oikea opaskoira ja sillä on tehty jo opaskoirajuttuja. En osaa kertoa niistä tarkemmin, kun Cimu reputti jo kolmantena päivänä opaskoiratestit. Cimu onkin varsinen vellihousu! Curt on myös labradorinnoutaja ja samana vuonna syntynyt kuin Cimu. Tällä hetkellä siis reilun vuoden ikäinen. Curt on leikattu uros, joka pissaa kuin tytöt! :D

Jännä on ollut seurata, kuinka saman rotuiset koirat ovat ihan erilaisia. Cimu tottelee sisällä heti, ei tahdo nuuhkia muita koiria/ihmisiä ja aina niin kiltisti. Curt taas on touhottaja, malttamaton nuori mies, joka tahtoo kaikkien ihmisten ja koirien luo. Varsinainen Puuha-Pete! Curtille pitää toisinaan sanoa parikin kertaa topakasti, jotta sinne aivojen perälle asti on tieto mennyt ja vielä sisäistettykin.

Tärkeintä on ollut huomata, kuinka Cimu nauttii lajitoverin seurasta ja toisen koiran läheisyydestä, mutta tykkää Cimu kiusatakin Curtia. Cimu on aina valmis pieneen painiin ja voisi härkkiä toista loputtomiin. Curt onkin keksinyt mennä omalle paikalleen, jos tahtoo olla Cimulta rauhassa. Cimu onkin varsinainen koulukiusaaja! Lenkillä, jos Curt alkaa vinkua vastaantulijoille, käy Cimu salamana vetämään Curtia korvasta!

Veljeni ja vanhempani on ihastunut myös Curtiin. Isä jo myönsi, että saan ottaa toisen koiran, mutta munat pitää löytyä, jos poika onpi. Eiköhän me ihan Cimulla toistaiseksi pärjätä. Cimu, kun on mustasukkainen ja varmasti myös siksi kyykyttää Curtia kuus nolla. Yhteinen sävel alkaa meillä löytyä, kun Curtin loma lähestyy loppua ja on aika palauttaa Curt takaisin tärkeään tehtäväänsä.

Palautin Curtin takaisin opaskoiraksi 10.8. maanantaina heti aamusta. Ihana, kun kävit Curt! Tervetuloa uudestaan!

Lähdössä koirapuistoon!

Mitä näkyy?

Vaikka tämä on sumea, halusin jakaa sen teidän kanssanne! :D

"Sun korva haisee! Yäk!"

"Näkyyks mun nenä varmasti?"

Useamman riidan aihe

Huumori miehiä!

Tomuvintin Nutukas 20.06.2010 - 31.07.2015

Aurinko laskee, jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.
– Kari Rydman –

Möttösen tarina

Olimme asuneet noin pari viikkoa asunnossamme, kun mieleeni tuli hankkia koira. Joonaa suostuttelin ja suostuttelin, mutta vastaus oli aina EI! Perustelut kielteiselle vastaukselle oli, ettei aikamme riittäisi koiran kouluttamiseen ja ulkoiluttamiseen. Olin pikkutytöstä lähtien halunnut kanin. Isä oli silloin ollut se ylittämätön esteeni. Joona suostui kaniin. Kani ei saanut maksaa mitään.

Ei aikaakaan, kun sopiva Hyppy-Heikki löytyi. Joona joutui vielä soittamaan silloiselle kanin omistajalle, koska oli silloin niin pitkiä päiviä koulussa, etten olisi ihmisten aikaan soittamaan päässyt. Seuraavana viikonloppuna Pupunen käytiin hakemassa kotiin. Saimme myös ison häkin, ruokaa ja harjan. Kani kulki autossa sylissäni pesuvadissa vilttiin käärittynä. Oli se jännää!

Ystäväni Henni oli vielä samoihin aikoihin Lemmikkiasemalla työharjoittelussa. Henni oli korvaamaton apu alkuun minulle, kun pelkäsin ottaa Jänösen kiinni. Myös muutenkin käsittelyneuvoja Henni kertoi, mitä hänelle oli ohjeistettu Lemmikkiasemalla. Ensimmäisen viikon Henni olikin hyvin tiiviisti meillä ja auttoi Möttösen kanssa.

Möttösen mukaan tuli sukutaulu, josta selviää kasvattajan tiedot. Yritinkin ottaa kasvattajaan silloin yhteyttä, mutta en saanut. He, joilta Möttönen haettiin, kertoivat paikka, josta hakivat Möttösen oli ollut pupun kolmas koti. Me olimme pienen kaksi vuotiaan Möttösen viides koti! Mikä kiertolaiselämä ollut...

Möttösellä oli myös joku nuorten pupujen karvakirppu, joka hoidettiin ja saatiin jatkuva karvan irtoaminen loppumaan. Samalla koko pupu virkistyi ihan huimasti. Vanhempieni luona ja Tervossa pidimme Jänöstä vapaana valvottuna ulkona ja sisällä.

Ei hyvästijättö ole tää,
et pois ole mennyt,
vaikka emme sinua nää.
Olet onnemme, tuskamme
jakanut ain’
siksi sanomme kuten
ennenkin vain:
”Hyvää matkaa!”

Cimun saapuessa meille Pupuselle tuli vielä entisestään virtaa. Vanhakin virkistyi ja alkoi humputtamaan Cimua ja Cimun leluja. Möttis ja Cimu oli valloittava pari. Cimu nuoli Möttöstä ja Möttis juoksi Cimua ympäri. Kumpikaan ei varmasti tehnyt toisilleen mitään pahaa. Joka aamu Cimu kävi moikkaamassa Möttösen ja vasta sen jälkeen lähdettiin aamupisulle. Möttönen myös alkoi karkailemaan häkistään kattoluukun kautta.

Äiti haki tapansa mukaan kesäkuun alussa Möttösen heille kesän viettoon. Viimeiset pari viikkoa karvaa oli irronut paljon. Huomasin viime viikon keskiviikkona otsalle ilmestyneen kohdan, jossa oli muita lyhyempi karva ja leuka oli aivan kuolanen. En tiedä tuliko vähempi karvainen kohta omasta harjauksesta maanantaina. Kurkistus suuhun ja näytti toinen etuhammas olevan lohjennut. Torstaina varasin ajan eläinlääkäriin hammashuoltoon. Äidin kanssa sovittiin hänen tuovan Möttösen ja hakevan minut kyytiin, että menemme yhdessä käyttämään Möttöstä lääkärissä.

Ei kauniimmin täältä lähteä vois,
kuin nukkua, nukkua hiljaa pois.

Perjantai aamuna oli tullut soitto äidiltä, kun koirien kanssa olin aamupisulla. Äiti aloittaa puhelun, että olisi hiukan suru-uutisia, Möttis on nukkunut pois viime yönä. Suru, joka valtasi minut oli lamauttava. En pystynyt kuin itkemään. Äiti sanoi puhelussa, että ruoki koira ja syö itse. Hän tulee hakemaan minut saattamaan Möttösen viimeiselle matkalle.

Soitin heti Joonalle mitä on tapahtunut, kun Joona vastasi purskahdin niin valtaisaan itkuun, etten pystynyt mitään sanomaan. Lopulta sain vain sylkäistyä asiani ja itku jatkui. Kyyneleet silmissä sain koirat ruokittua ja itseni raahattua suihkuun. Aamu oli järkyttävä. Itkin ja söin, itkin ja puin. Äiti soitti puolestani eläinlääkäriin, ettei me tulla, kun tuotava potilas on kuollut viime yönä.

Möttönen oli ollut illalla vähän nuutunut, mutta äiti ajatteli, että se on sitä samaa mitä koko kevään on ollut. Möttönen oli syönyt kaikki tuoreet mitä olivat tuoneet. Jäänyt ihan hyvän tuulisena olohuoneeseen vanhempieni mennessä nukkumaan. Aamulla äiti oli etsinyt pupua. Möttis oli ollut sohvan alla ihan nukkuvan näköisenä, mutta ei reagoinut mihinkään. Siinä vaiheessä äiti oli älynnyt, ettei kaikki ollut ok. Isä ja äiti oli sohvan siirtäneet. Möttönen oli kuollut.

Ennen hautaan laskua sanoin Möttöselle heipat. Möttis oli levollisen näköinen ja aivan kuin olisi nukkunut. Silmät oli kiinni. Häntä oli jäykistynyt suoraksi. Minun pieni mies oli poissa!

Nuku rauhassa rakkain Pupusein. Ikävä on suuri, mutta ajan kanssa helpottaa. 

En unohda sua koskaan, olet korvaamaton! <3

Ei lähtöäs todeksi uskoa vois,
niin äkisti lähdit sä luotamme pois.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on,
vain kaipaus suuri ja sammumaton.

Hevoskuvatusta

Nämä kuvat ovat kesä-heinäkuun vaihteesta, mutta julkaisen vasta nyt. On ollut mielestäni niin kiirettä, kun loma loppui ja työt alkoi. Töiden alkamisen kunniaksi meille tuli myös lomakoira Opaskoirakoulu Viiksestä. Curtista ja Cimusta kuvia myöhemmin ja muutenkin juttua kahden koiran yhteiselosta.

Kuningas Pauli

Pauli Pusupoika

Niin hyvää, että silmätkin painuu kiinni!

Ei nämä ihan normaali hepoja ole :D

Veljekset kuin ilvekset

Paulin namin kerjäys

Jäikö joku kuva erityisesti mieleen? Miksi?